Äitini on voimanainen ja tärkeä roolimalli. Hän on tsempannut minua hirveästi Tanssii Tähtien Kanssa -kilpailussa, ajanut Kirkkonummelta luokseni ja jutellut kanssani tunteja. Olen saanut äidiltäni neuvon, että jos raivostuttaa, mene autoon ja huuda suoraa huutoa. Sovellan tätä: laitan autossa täysille voimabiisini, kuten Spice Girlsin Wannaben ja bailaan yksin. Teen näin autossa melkein aina! On kyllä käynyt mielessä, että mitähän ohikulkijat ajattelevat, kun kaikki heiluu. Jos ajatukset pyörivät päässä, juoksen Töölönlahden ympäri niin kauan kuin jalat kantavat. Kun palaan kotiin, kela on huomattavasti kirkkaampi.

Saan kylmiä väreitä siitä, kun joku ei käytä vilkkua liikenne­ympyrässä. Mikä siinä on niin vaikeaa? Olen sellainen tyyppi, että välillä päreet palavat – ja sitten nousen, aina uudestaan. Tanssiharjoituksissa päreitä on palanut. Se on ollut minulle kaikkein intensiivisin opetusjakso hermojen ja mielen hallintaan. Ihan järjetöntä ja todella siistiä. Vaikka tiedän, miten joka ikisen raajan pitäisi olla, sen sisäistäminen on ollut vaikeaa. Treenaan tanssia 30 tuntia viikossa. Kun menen lavalle, minulla on oltava fiilis, että olen antanut 100 prosenttia oppimiselle.

Olen viimein oppinut käyttämään korkokenkiä! Aiemmin olen vaihtanut juhlissakin korkkarit tennareihin jo viiden minuutin päästä. Nyt osaan kävellä koroilla ja tanssiakin niillä. Rupesin käyttämään korkkareita joka päivä jo kuukausi ennen harjoituksia, koska halusin treenata jalan asentoa etukäteen. Tanssiharjoituksissa näkee itsensä peilistä koko ajan, kaikissa hölmöissä asennoissa. Se on opettanut itselle nauramista. Lannistuin ennen herkemmin, mutta nyt olen alkanut ajatella myönteisemmin. Minulla on ympärilläni kannustavia ja positiivisia ihmisiä, joiden tsempistä saan energiaa. Pitäisi aina yrittää mennä hyvän kautta. Kun miettii jokaisen illan päätteeksi kolme myönteistä asiaa päivästä, saa mennä hyvällä mielellä nukkumaan.

Lue myös: Anna Perho inspiroituu kilareista

Juttu on julkaistu Kauneus & Terveys -lehden numerossa 14/2019.