Essi, 35, haaveilee lapsesta, mutta on eronnut äskettäin. Pitkän tauon jälkeen treffailukulttuuri vaikuttaa vieraalta.

Essi haluaisi uuden parisuhteen, mutta ei niin, että joutuu miettimään heti tapailun alussa, sopisiko mies isäksi.

Ensimmäisellä käynnillä lyhytterapeutti Taina Riston vastaanotolla Essi ymmärsi, että lapsen hankkiminen yksin on myös aito vaihto­ehto. Se helpotti oloa mutta ei poistanut pelkoa yksin jäämisestä.

Tämä käynti on toinen. Lue tästä Essin ensikäynnistä: Essi hakee apua lyhytterapiasta ahdistavaan vauvakuumeeseen

Taina Risto: Hei Essi, mikä olisi hyvä tulos tämänpäiväisestä tapaamisesta?

Essi: En tiedä. Tilanteeni on vähän muuttunut. En enää tapaile miestä, josta kerroin viimeksi. Hän ei ollut valmis vakavampaan suhteeseen, joten päätin suhteen.

Taina: Selkiyttikö päätös tilannettasi?

Essi: Tavallaan. Ei hän tosiasiassa ollut minulle oikeanlainen ihminen. Ensin harmitti, mutta sitten hyväksyin asian. Yritän yleensäkin toimia näin. Kun jokin ahdistaa, pyrin löytämään syyn ja erilaisia ratkaisutapoja siihen. Sen jälkeen asia ei enää vaivaa minua.

Taina: Viimeksi teimme ajatusharjoituksen, jossa pohdit tulevaisuuttasi. Vaihtoehdot olivat ne, jotka silloin näit, eli saisit lapsen joko yksin tai parisuhteessa. Kerroit, että itsellinen äitiys ei tuntunut enää niin pelottavalta kuin aiemmin.

Essi: Totta. Ehkä minulle kävi niin, että kun aloin nähdä toisenkin vaihtoehdon, mieli jotenkin avartui. Valokeila ei ole enää vain miehen löytämisessä ja perheen perustamisessa. Koko perheen käsite muuttui, ja tajusin, että minä ja lapsi olisimme kahdestaankin perhe.

Taina: Niin, kun on enemmän vaihtoehtoja, näkökulma yleensä laajenee, vaikka ratkaisu olisi lopulta aivan jokin muu. Oletko nyt alkanut nähdä myös aivan uusia tulevaisuuskuvia?

Essi: En varsinaisesti, mutta olen sentään pystynyt käymään ne nopeasti läpi. Adoptiota ja sijaisvanhemmuutta en osaa ajatella itselleni. Kumppanuusvanhemmuutta olen yrittänyt miettiä, mutta sekään ei tunnu omalta. En osaisi jakaa pienen vauvan aikaa toisen vanhemman kanssa. Haluaisin olla lapsen kanssa alusta asti tiiviisti.

Essi: Mutta minua mietityttää nyt enemmän se, miten pitkään voin venyttää tätä asiaa. Olisipa jokin aikaraja, niin voisin ottaa siihen asti rennosti! Voisin vaikka päättää, että en mieti tätä vuoteen. Pelkään, että tilanne alkaa muistuttaa opiskeluaikaa, kun sairastin uupumuksen. Minulla oli jatkuva stressitila, kun en osannut ottaa rennosti. Jouduin sairauslomalle ja piti opetella, miten vain ollaan.

Taina: Ymmärrän, ja siinä tilanteessa rauhallisemman tahdin opettelu oli tarpeellista. Miten tämä nykytilanteesi muistuttaa tuota opiskeluajan uupumukseen johtanutta aikaa?

Essi: Niin – nyt tajuan, että ei sittenkään niin paljon. Lapsitoiveesta kokemani stressi ei ulotu samalla tavalla kaikkiin elämänalueisiin, koska minähän esimerkiksi teen ihan normaalisti töitä. Tämä on enemmänkin päänsisäistä pohdintaa. Silloin olin fyysisestikin uupunut.

Taina: Ja nyt olet tehnyt jo paljon hyvinvointisi eteen, kun olet täälläkin pohtimassa. Mitä muita edistysaskeleita olet jo ottanut ennen tänne tuloa?

Essi: Olen käynyt gynekologilla selvittämässä, että kaikki on kunnossa mahdollista raskautta varten. Periaatteessa on, mutta vielä tehdään lisätutkimuksia. Sain jo vähän mielenrauhaa.

Taina: Entä mitä muuta sinulle tulee vielä mieleen? Kysyn tätä, koska on tavallista, että ihminen ei itse huomaa, millaisia edistysaskeleita on jo ehtinyt ottaa.

Essi: Erosin ex-miehestäni.

T: Niinpä. Se oli valtava askel. Kun mietitään vielä mielenrauhan lisäämistä, niin millaiset asiat saavat sinut tavallisesti rauhoittumaan?

Essi: Yksinolo. Tajusin yhtenä päivänä, että vaikka en periaatteessa halua olla yksin, se kuitenkin tuntuu hyvältä. Miksi en nauttisi siitä nyt? Jos minusta tulee äiti, en ole enää ikinä yksin.

Taina: Oikein huomattu. Millaisista asioista saat iloa yksin ollessasi?

Essi: Siitä, että saan viikonloppuaamuna heräillä rauhassa. Viihdyn muutenkin hyvin kotona.

Taina: Voisiko tuota hyvää oloa vielä lisätä?

Essi: Eipä juuri enää, olen venyttänyt tämän puolen niin pitkälle kuin mahdollista.

Taina: Mikä voisi olla seuraava pieni askel, jolla lisäisit mielenrauhaasi? Jonka voisit tehdä vaikka heti huomenna?

Essi: Tämä ei ole suora vastaus, mutta eilen koin pitkästä aikaa pienen ihastuksen tunteen. Kohde oli väärä mutta tunne oikea. Ilahduin, että voisin ehkä sittenkin vielä tavata oikean ihmisen.

Taina: Onpa kiva kuulla, että sanot noin.

Essi: Samalla kuitenkin kaipaan niitä konkreettisia askeleita, koska se on minun tapani prosessoida. Luulen, että jatkan hedelmöityshoitojen selvittelyä. Minun on saatava lisää tietoa. Silti se aiheuttaa ristiriitaisen olon. Ihan kuin luopuisin toivosta löytää miehen, jos alan selvitellä hedelmöityshoitoja.

Taina: On varmasti mahdotonta sanoa, lisääkö tieto mielenrauhaa. Mutta jospa ajattelet niin, että tiedon hakeminen ei tarkoita vielä yhtään mitään. Kuka tahansa sinun asemassasi voi selvittää näitä etukäteen.

Essi: Niin, ja saan jopa jonkinlaista kummallista rauhaa siitä, että asiat ovat keskeneräisiä. Tuntuu, että kaikenlaista voi sittenkin vielä tapahtua.

Essin nimi ja muita tunnistettavia tietoja on muutettu yksityisyyden suojaamiseksi.

Haluaisitko mukaan Terapiassa-sarjaan? Kerro tarinasi lyhyesti ja ilmoittaudu täällä.