Tiinan vatsassa oli vuosia lähes huomaamaton pullistuma, ja lopulta tuli kiire leikkaussaliin – mutta eniten yllättivät sairausloman vaikutukset
Kun Tiina Ilmavirta toipui tyräleikkauksesta, hän huomasi yllättäen kaipaavansa kumppania rinnalleen. Sairausloman vaikutus mielialaan yllätti.
Vuosien ajan Tiina Ilmavirta ei kiinnittänyt siihen juurikaan huomiota. Navan yläpuolella oli pullistuma, jonka hän ajatteli olevan rasvapallura. Sitten se alkoi kasvaa.
”Varasin ajan terveyskeskukseen ja sain lähetteen kirurgille. Hän totesi heti, että kyseessä on epigastrinen eli sydänalan tyrä ja että se leikataan.”
Tyrän epäiltiin johtuvan raskauksien aiheuttamasta vatsalihaserkaumasta. Erkauma ei ollut vaivannut Tiinaa. Hän oli vain treenatessa huomannut vatsan pullistuvan.
Tiina kuitenkin tajusi vanhoja valokuvia katsottuaan, että tyrä tosiaan oli ollut vatsassa ainakin esikoisen syntymästä saakka, 11 vuotta. Hän huomasi peitelleensä sitä tiedostamattaan käsillään kuvissa.
Tiina oli odotellut leikkausjonossa vuoden verran, kun hänen vatsansa alkoi kipeytyä lähes joka aterian jälkeen.
Kouristelevista vatsakivuistakin Tiina oli itse asiassa kärsinyt jo pitkään. Aina hän oli kuitenkin onnistunut rauhoittamaan vatsan maitohappobakteereilla. Kipuja oli selvitelty, mutta mitään syytä ei ollut löydetty.
Nyt kivut tulivat rajuina ja useammin eivätkä lähteneet lääkkeillä.
”Googlettelin, että vatsatyrään liittyvät kivut saattavat olla vaarallisia. Kun kerroin kivuista lääkärille, sain leikkausajan kahden viikon päähän.”
Tyrää koskeva kipu voi viitata kureutumisriskiin, jolloin seurauksena voi olla suolitukos, tai jopa suolen kuolio, puhkeaminen tai vatsakalvontulehdus. Siksi leikkauksella oli kiire.
Lopulta vuosia lähes huomaamattomana pysytellyt tyrä ehti kasvaa golf-pallon kokoiseksi.
Tiinan tyrän korjausleikkaus suoritettiin maaliskuun alussa Espoossa Jorvissa. Se tehtiin robottiavusteisena tähystysleikkauksena nukutuksessa.
En halua vaivata ketään, Tiina ajatteli ennen leikkausta. Hän oli tottunut pärjäämään yksin.
Tiina siis ajoi Jorviin leikkaukseen omalla autolla, vaikka sairaalasta oli suositeltu saattajaa mukaan. Hän ajatteli ajavansa kotiin vielä samana iltana. Mutta kivut leikkauksen jälkeen yllättivät, ja hän päätti jäädä sairaalaan yöksi. Kotonakin kivut jatkuivat pidempään, mihin hän oli varautunut.
”Olin pari viikkoa huonossa hapessa ja vahvoista lääkkeistä tokkurassa. Vatsaan koski, mutta kovin kipu tuntui niskassa. Minulle kerrottiin sen johtuvan kaasusta, jota ruiskutettiin vatsaan leikkauksen aikana.”
Pariin ensimmäiseen viikkoon Tiina ei saanut nostaa mitään, ei edes ruokakassia.
Kaikkea piti varoa: aivastamista, yskäisyä, nauramista. Istuminenkin oli vaikeaa. Sängystä nouseminen oli sekin tehtävä varovasti ponnistamatta.
Tiina oli varannut viikoksi ruokaa, lääkkeitä ja puhtaita vaatteita, jotta hänen ei tarvitsisi tarttua kotitöihin heti. Tiinan 7- ja 11-vuotiaat lapset olivat ensimmäisen viikon isällään.
"Olin neljän seinän sisällä ja mielialat heittelivät. Siihen en ollut osannut varautua."
Samaan aikaan taloudellinen puoli stressasi.
”Sairauspäiväraha ei ole kaltaiselleni yrittäjälle mikään iso summa. Töitä ei onneksi juuri ollut, joten pystyin sairastamaan. Toisaalta kun en tee töitä, rahaakaan ei tule.”
Kipujen vuoksi Tiina ei pystynyt keskittymään lukemiseen tai sarjojen katseluun, koska liikkuva kuvakin oli liikaa.
”Asiaa pahensi se, että jo ennen leikkausta elämä oli ollut kuukausitolkulla yhtä sairaustupaa: joko minä tai lapset olivat olleet koko ajan flunssassa. Se alkoi vaikuttaa mielialaani.”
Tiina oli tottunut olemaan liikkeessä: tekemään pitkiä kävelylenkkejä, ja kotitreenejä sekä juoksemaan. Nyt hän oli kuukauden treeni- ja saunomiskiellossa. Ystävät olivat onneksi puhelimen päässä.
”Puhelut nostivat mielialaa. Vaikka jouduinkin käskemään heitä olemaan naurattamatta, etteivät ompeleet repeä!”
Tiina pitää Design Wash -nimistä blogia ja Instagram-tiliä. Kun hän päivitti kuulumisensa seuraajilleen, viestejä alkoi kilahdella: joku tarjosi tuovansa ruokaa, toinen lääkkeitä, kolmas siivousapua. Moni toivotteli paranemisia. Tiina oli viestitulvasta liikuttunut.
”Jokainen viesti ja kommentti tuntui ihanalta ja piristi.”
”Sinkkuna sairastaminen on yksinäistä. Toipilaana olisin kaivannut olkapäätä. Kumppanin tuki on erilaista kuin kavereilta saatu.”
Ennen operaatiota kirurgi oli antanut Tiinalle kolme vaihtoehtoa: Ensimmäinen oli avoleikkaus, jossa toipumisaika olisi pitkä. Toinen vaihtoehto oli ommella vatsalihakset tiukasti kiinni, mutta silloin vatsan ihoa jäisi mahdollisesti enemmän rypylle.
Kolmas vaihtoehto oli ommella kevyemmin niin, etteivät vatsalihakset menisi täysin kiinni toisiinsa mutta vatsan iho säilyisi sileämpänä. Tiina valitsi sen. Hän halusi, ettei leikkauksesta jäisi kovin näkyviä merkkejä.
”Valitsemassani kevyemmässä ompeleessa ero muihin vaihtoehtoihin oli lähinnä se, että vatsaa jännittäessä tai vatsalihaksia treenatessa erkauma saattaa edelleen näkyä. Se ei kuitenkaan haittaa minua.”
Operaatiossa vatsalihaserkauma ommeltiin kiinni ja päälle asennettiin muoviverkko, joka tukee ommeltua aluetta. Toimenpide olisi voitu tehdä ilman verkkoakin, mutta silloin riski tyrän uusiutumisesta olisi suurempi. Tiina ei halunnut ottaa sitä riskiä.
Vatsalihaserkauma oli arvioitua isompi, joten operoitava alue ja verkkokin oli isompi.
”Kirurgi teki siistiä jälkeä, ja lopputulos on melko huomaamaton, vaikka kyllähän vatsa muuttui. Kun vedän vatsaa sisään, ryppyjä tulee kohtaan, johon verkko asennettiin. Se pitää vain hyväksyä.”
Leikkaus ei ollut ensimmäinen kerta, kun Tiinan vatsaa operoitiin. Hänelle on tehty sektio ja häneltä on leikattu umpisuoli. Operaatiot ovat väkisinkin muuttaneet vatsan aluetta.
”Olen aina ollut sujut kroppani kanssa. Tärkeintä on, että se on terve. Tykkään pukeutua reilunkokoisiin vaatteisiin, ja harvemmin esittelen kroppaani muille.”
Tiina on silti miettinyt ulkonäköään enemmän sen jälkeen, kun hän erosi viitisen vuotta sitten lastensa isästä. Pitkässä suhteessa hän oli saanut huomiota ja tuntenut olonsa itsevarmaksi. Yhtäkkiä deittimarkkinoilla ulkonäkö tuntuikin merkittävältä asialta.
”Tapailin todella komeita miehiä ja tunsin, etten riitä ulkoisesti. Ajattelin, että miehet tapaavat kuitenkin jonkun hyvännäköisen, turha edes yrittää.”
Sellaista viestiä ei tullut miehiltä, vaan ajatus oli Tiinan pääni sisällä. Sitten hän kyllästyi koko deittailuun ja vähensi treffeillä käymisen noin kertaan vuodessa. Mihin väliin kumppanin edes elämässäni sovittaisin, Tiina mietti.
Leikkauksesta toipuessaan Tiina huomasi kuitenkin kaipaavansa kumppania rinnalleen.
”Sinkkuna sairastaminen on yksinäistä. Toipilaana olisin kaivannut olkapäätä. Kumppanin tuki on erilaista kuin kavereilta saatu.”
”Kun pääsin ensimmäistä kertaa juoksemaan, itkin ja kiljuin onnesta. Oli upea tunne, kun kroppa taas toimi.”
Ensimmäinen asia, johon Tiina tarttui toivuttuaan, oli imuri. Arkinen askare sai hänen mielialansa nousemaan kohisten. Kun kuukauden liikkumiskielto oli päättynyt, Tiina lähti varovaiselle kävelylle.
”Kun pääsin ensimmäistä kertaa juoksemaan, itkin ja kiljuin onnesta. Oli upea tunne, kun kroppa taas toimi.”
Leikkauksesta toipuessaan Tiina kaipasi tekemistä, johon uppoutua, mutta lukemisesta ei tullut mitään. Uppoutumisen muoto löytyi sattumalta, kun Tiina suunnitteli tilaavansa seinälleen maalauksen. Rahat olivat kuitenkin tiukilla, joten Tiina päätti kokeilla maalata taulun itse.
Viimeksi Tiina oli maalannut 13-vuotiaana. Nyt hän uppoutui maalaamiseen niin, että saattoi maalata 12 tuntia putkeen.
Kun Tiina oli laittanut maalauksensa seinälleen, hän päätti mennä häpeää kohti ja esitellä taulun Instagramissa.
Viestilaatikkoon tuli kymmeniä pyyntöjä saada Tiinalta vastaava taulu tilauksesta.
”Olin ihan että häh! Olen hirveän kriittinen, mutta maalaaminen oli sairaan hauskaa. Jäin siihen täysin koukkuun, ja yllätyin lopputuloksesta itsekin.”
Tiina on palannut treenaamaan tavalliseen tapaan eikä tyrän uusiutuminen pelota. Tiinaa jännitti, että verkko tuntuisi vatsalla, mutta pelko on ollut turha.
Vatsakivutkin loppuivat leikkauksen jälkeen.
”Sairastaessa mieli voi äkkiä mennä masentaviin maailmoihin. Sillä, että olen päässyt taas liikkumaan, on ollut iso vaikutus mielialaani.”
Tyrän tunnistaa pullistumasta
• Tyrän tunnistaa pullistumasta, joka tulee esiin usein ponnistaessa ja jonka voi painaa sisään.
• Tyrä muodostuu, kun vatsanpeitteiden heikkoon kohtaan syntyy aukko, josta vatsaontelon sisältöä työntyy ihonalaiseen rasvakudokseen.
• Tavallisimmin tyrä muodostuu nivusiin tai navan ja vatsan etuosan alueelle. Epigastrinen eli sydänalan tyrä muodostuu ylävatsalle.
• Tyriin liittyy kureutumisriski. Oireena on voimakas kipu ja tyrän muuttuminen kovaksi ja kiinteäksi. Seurauksena voi olla suolitukos tai jopa suolen kuolio, puhkeaminen tai vatsakalvontulehdus.
• Tyrä voi olla oireeton, mutta leikkausta tarvitaan, jos tyrä aiheuttaa kipua tai haittaa elämää.
• Tyrä voidaan korjata avo- tai tähystysleikkauksessa. Tyrän sisältö palautetaan vatsaontelon puolelle ja heikko alue vahvistetaan lihaskerroksen taakse tai vatsaontelon sisäpuolelle asetettavalla verkolla.
Lähteet: Terveyskylä, Duodecim-lehti
Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 8/2025.
