Vappu Pimiä on kulinaristi, jolle hyvä ruoka on ilo arjessa: ”Olen surullinen niiden puolesta, joille ravinto on vain polttoainetta”

PUNAVIINISSÄ HAUDUTETTU HIRVIPATA on oma reseptini ja elää sen mukaan, mitä vihanneslokerosta ja sienimetsästä sattuu löytymään.

Usein ryhdyn toimeen heti aamupalan jälkeen. Leikkuulaudalla pienenevät porkkanat, sipulit, suppilovahverot ja mikä milloinkin. Lihaa maustamaan lorautan reilusti punaviiniä.

Pata on perheeni sunnuntairuoka. Se muhii mökin uunissa meheväksi sillä aikaa, kun ulkoilemme. Sisään tultua voin vain nostaa ruuan pöytään. Helppoa ja maukasta!

Rakastan pataruokia mutta teen niitä vain syksyisin ja talvisin, koska pyrin syömään sesongin mukaan. Hirven sijasta ohjeessani voi käyttää myös peuraa tai nautaa.

Monella on riistasta ennakkoluuloja. Ajatellaan, että sen laitto on vaikeaa ja liha kummallisen makuista. Minusta riista on maukasta, eikä aromi ole erityisen voimakas.

Se on hyvä vaihtoehto nyt, kun lihan hinta nousee ja peurakanta metsissä on suuri. Riista on nautaa vähärasvaisempaa, ja sitä on helppo valmistaa. Itse ostan pakastimen täyteen peuraa ja hirveä mökkimme lähellä asuvalta salolaiselta metsästäjältä.

Toisin kuin moni luulee, viinissä haudutettu pata soveltuu myös lapsille. Alkoholi haihtuu uunissa. Punaviini mehevöittää lihan mielestäni paremmin kuin etikka ja pyöristää mausta täyteläisen.

Riistapadan kera tarjoan perunoita muusina tai keitettyinä. Joskus keitän lisukkeeksi ohraa, ohrattoa tai ohra-riisisekoitusta.

Padassa maistuu metsä! Syksyisen luonnon tuoksut tulvahtavat vastaan, kun hirvipadan kansi nostetaan pitkän hauduttelun jälkeen.

Pataa ovat syöneet mieheni Teemu Huuhtasen ja kahden tyttäreni lisäksi esimerkiksi appivanhempani ja monet ystävät. Ainakin jälkimmäiset ja mies ovat nauttineet.

En tiedä, ovatko lapseni hurmaantuneet padasta, mutta he syövät, mitä laitan. Perheessämme kaikille tarjotaan samaa ruokaa, aivan kuten lapsuudenkodissanikin oli tapana.

Välillä lapset protestoivat mutta siinähän protestoivat. Kaikkea pitää maistaa, sillä lailla oppii tykkäämään. Tyttäreni rakastavat esimerkiksi rapuja ja mustekalan lonkeroita.

Pyrin valmistamaan ruokia mahdollisimman paljon alusta asti itse, mutta kiireisessä arjessa myös puolivalmisteilla ja eineksillä on paikkansa. Kun lähden reissuhommiin, minun on turha tilata kotiin oman yritykseni Ruokaboksia. Mieheni ostaa lapsille kuitenkin valmista kotimaista lihaperunasoselaatikkoa. Itse syön eineksistä esimerkiksi maksalaatikkoa.

Kun olemme mieheni kanssa detox-kuurilla ja syömme viikon suolatonta kanaa ja salaattia, tarjoamme tytöille usein valmislaatikoita. Silloin he saattavat kysyä, ovatko he olleet erityisen kilttejä, kun saavat sellaista herkkua niin usein. Kommentti on minusta hämmentävä, mutta en loukkaannu siitä.

Mieleenpainuvimmat ruokamuistoni ovat teini-iästä, jolloin pääsin Italiassa asuvan tätini luona paikallisiin herkkupöytiin. Kymmenen lajin illallisilla tarjoiltiin huikean herkullisia annoksia ja pöydässä vierähti tunteja.

Mieleeni ovat jääneet etenkin vedessä liotettavat korput, joihin hierottiin tomaattia, oliiviöljyä, oreganoa ja suolaa. Yksinkertaista mutta herkullista.

Olen kulinaristi ja hedonisti, jolle hyvä ruoka on arjen pieni iso ilo. Olen surullinen niiden puolesta, joille ravinto on vain polttoainetta. Minulle ruuanlaitto on intohimo, johon voin käyttää tuntikaupalla aikaa.

Seuraavaksi haluaisin oppia käsittelemään paremmin kokonaista kalaa ja kanaa. Osaan kyllä suomustaa ja saan kalan fileiksi, mutta olen siinä vielä aika surkea.

Kalalaatikot sekä pinaatti- ja borssikeitto olivat pitkään inhokkilistallani. Janssonin kiusaus tai silakkalaatikko ei uppoa vieläkään, mutta molemmista keitoista olen oppinut pitämään.

Aloin keittää pinaattikeittoa rakkauden tekona siitä pitävälle miehelleni ja tajusin, että sehän on hyvää. Näin sitä voi oppia uutta vanhemmallakin iällä.

HIRVIPATA

4–5 annosta

• noin 1 kg hirvenpaistia
• loraus oliiviöljyä
• 2–3 sipulia
• 2 valkosipulinkynttä
• 2–3 porkkanaa
• noin 1 pl (0,75 l) punaviiniä
• noin 1/2 dl kuivattuja suppilo- vahveroita
• 2 laakerinlehteä
• muutama timjaminoksa
• noin 11/2 tl suolaa
• noin 1/2 tl mustapippuria
• (vettä)

1. Puhdista paisti kalvoista ja leikkaa liha 2–3 sentin kokoisiksi kuutioiksi.
2. Kuumenna pata liedellä tuli- kuumaksi. Ruskista lihat oliivi- öljyssä muutamassa erässä.
3. Kuori ja paloittele sipulit ja porkkanat. Pyöräytä ne padassa öljytilkassa ja kumoa sitten ruskistetut lihapalat takaisin pataan.
4. Kaada päälle punaviini ja murenna joukkoon suppilovahverot. Lisää mausteet. Lisää tarvittaessa sen verran vettä, että ainekset peittyvät.
5. Nosta kansi padan päälle ja pata 150-asteiseen uuniin. Anna hautua 2–3 tuntia, kunnes liha on mureaa. Tarkista pari kertaa, että lientä on riittävästi.
6. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.
7. Tarjoa hirvipata esimerkiksi peruna-palsternakka-sellerisoseen ja karpaloiden kera.

Vinkki! Pitkään haudutettava pataruoka sallii liukuvat aikataulut. Jos ruokavieraat ovat myöhässä aikataulusta, laske uuninlämpö sataan asteeseen, kun liha on jo mureutunut. Näin voit huoletta hauduttaa pataa hieman pidempään.

Muista! Hirven sijaan voit käyttää ohjeessa myös peuranlihaa.

Resepti: Ruokatoimittaja Helena Saine-Laitinen

Punaviiniin upotettuna hirvenliha mureutuu upeasti miedossa uuninlämmössä. Lisukkeeksi sopii esimerkiksi juuressose ja karpalot.

Juttu on julkaistu Eevassa 9/2022.