Aamu-uniset, halausta pyytävät pikkuiset kädet. Jälleennäkemisen riemunkiljahdukset päiväkotipäivän jälkeen. Yhteiset Barbie-leikit olohuoneen lattialla. Sellaisia ovat MTV3-kanavan uutisankkurin Teresa Meriläinen-Ahon arjen parhaat hetket nykyisin.

Teresan ja hänen näyttelijäpuolisonsa Eero Ahon tytär on viisivuotias tarhalainen. Tyttären touhuista puhuminen saa Teresan silmät tuikkimaan, vaikka lapsiperheen arki ei vielä kymmenisen vuotta sitten kuulunut hänen suunnitelmiinsa, bucket listilleen.

Hän oli itsenäinen maailmannainen ja seikkailija, joka asui ympäri Eurooppaa.

Lähes kahdenkymmenen vuoden ajan Teresa teki kutsumus- ja intohimovalintoja – ja kuunteli omaa sydäntään. Lopulta se johdatti hänet myös uutisankkuriksi ja äidiksi.

”Tietynlainen vapaus ja juurettomuus ovat seuranneet minua lapsuudesta asti. Ei ole olemassa paikkaa, jonka tuntisin heti kodikseni”, Teresa Meriläinen-Aho kertoo.

Teresa syntyi Tampereella, mutta lapsuudenperhe muutti usein eri kaupunkien välillä. Lapsena Teresa haaveili taiteilijan ja näyttelijän töistä mutta myös juristin ­ammatista. Hän kaipasi jotakin luovaa mutta myös älyllistä ja vaikuttavaa, jotain muuta kuin tavanomaista.

Lukion jälkeen Teresa alkoi opiskella yhteiskuntatieteitä ja journalismia Tampereen yliopistossa. Siellä hän rakastui radiotyöhön.

1990-luvulla luonnonsuojelu alkoi saada yhä enemmän maailmanlaajuista huomiota. Teresa katsoi opiskelija-asuntonsa pienestä televisiosta ympäristöjärjestö Greenpeacen kumiveneissä seilaavia aktivisteja, jotka kapinoivat ympäristörikkeitä vastaan. Nuoren naisen veri veti maailmalle.

”Ajattelin, että tuo olisi minunkin juttuni. Jos minulla kerran on viestintä- ja kommunikaatiokyky, haluan käyttää sitä tämän pallon pelastamiseen.”

Teresa hakeutui Hollantiin Amsterdamiin ensin vaihto-­oppilaaksi ja freelancer-toimittajaksi. Sitten hän etsi kaupungista Greenpeacen kansainvälisen päämajan, osoitti sitä sormellaan ja sanoi itselleen: tuonne minä haluan.

Hän haki järjestön viestintäosastolta työpaikkaa ja sai sen. Pesti kesti yli kolme vuotta.

”Hullaannuin järjestöön sen idealismin takia. Työni palveli hyvää asiaa, mutta oma tehtäväni oli laatia mediastrategioita ja viestiä kampanjoiden sanomaa. Aloin kaivata enemmän, jotakin entistä luovempaa.”

Teresa suuntasi Lontooseen opiskelemaan näyttämötaidetta. Iltaisin hän kirjoitti näytelmiä ja juoksi pitkin Thames-joen rantoja.

”Realistinen pieni piru kuiskaili koko ajan korvaani, että mahdollisuuteni edetä suomalaisena näyttelijänä Lontoossa olisivat hyvin pienet. Voisin päästä pohjoismaalaiseksi ruumiiksi sairaalasarjaan tai saada roolin itäeurooppalaisena ilotyttönä, mutta olisiko se pinnistelyn ja uhrausten väärti ja eläisikö työllä?”

Elämä on liian lyhyt merkityksettömässä tehtävässä lusimiseen. Ajatus kantoi Teresaa vuosien ajan eteenpäin ja sai hänet tekemään rohkeita ratkaisuja ja irtiottoja työpaikasta toiseen.

Kun Teresa Meriläinen-Aho innostui joogasta, hän opiskeli joogaohjaajaksi.

”Kun olen hurahtanut johonkin, olen lähtenyt rohkeasti sitä kohti in­tuition johdattamana. Jonkun mielestä se voi kuulostaa kypsymättömältä, mutta minusta vilpitön jano uutta kohtaan kasvattaa ja on inspiroivaa. Minulla on aina ollut selkeä suunta, se on vain vaihdellut.”

Teresa asui vuorotellen Amsterdamissa, Brysselissä ja Lontoossa. Hän työskenteli pr-tehtävissä Cirque du Soleil -sirkuksessa ja Pelastakaa ­Lapset -järjestössä.

Hän teki viestintätöitä suomalaisille EU-parlamentaarikoille ja lääkeyrityksessä, joka kehitti HI-viruksen ­vastaista lääkettä.

Teresan elämänasenne oli kutsumuskeskeinen, vaikka hänen nuoruudessaan sellaisesta ei juuri puhuttu. Ensin olisi pitänyt valmistua yhteen ammattiin, sen jälkeen rakentaa uraa systemaattisesti ja perustaa perhe. Teresa taas halusi kuunnella omaa sisäistä ääntään ja keskittyä siihen, mikä tuntui tärkeältä juuri silloin.

”Koen hengenheimolaisuutta nykypäivän nuorisoa kohtaan. Työpaikasta ja urasta ei enää etsitä kannattelijaa ja loputonta turvaa. Nykynuoret eivät halua juuttua paikoilleen. Sen sijaan pohditaan keinoja ilmentää itseä ja mietitään, mitä elämällä voisi tehdä.”

Amsterdamista tuli Teresan pitkäaikaisin tukikohta. Hänellä oli siellä koti, omistusasunto, mutta kymmenen vuotta sitten hän ymmärsi, ettei ollut vieläkään juurtunut kaupunkiin. Hänestä alkoi tuntua, että se oli nähty.

”Näin itseni istumassa asunnossani kanavan rannalla yksinäisenä vanhuksena kiikkutuolissa. En halunnut sitä.”

Teresa palasi kokeilemaan Suomessa elämistä. Pitkästä työ­urasta huolimatta hänen oli aloitettava täällä alusta. Hän sai paikan Helsingissä Yleisradion kesätoimittajana.

”Paluuseen liittyi epävarmuus­tekijöitä. Nuorena pelkäsin, että täällä siipeni leikataan enkä voi elää itseni näköistä elämää. Mietin, tuntisinko taas niin, kun palaan.”

Teresa pohti myös, olisiko hän täällä kummajainen. Miten päästä keski-ikää lähestyvänä aikuisena uudestaan sisään suomalaiseen työelämään ja sosiaalisiin ympyröihin?

”Suuressa maailmassa uteliaisuuttani oli ruokittu jatkuvasti eri tavoin. Olin vuosien ajan vapaa ja siksi juureton. Minulla ei ollut omakotitaloa, perhettä, kultaistanoutajaa eikä uraverkostoa kuten monilla ikäisilläni.”

Aluksi hän vertaili itseään työkavereihinsa: Millainen hänen uransa olisi, jos hän olisi aikoinaan keskittynyt tiiviimmin yhteen asiaan eikä säntäillyt ympäriinsä? Oliko reissaaminen ollut kaiken arvoista? Oliko hän ollut maailmalla liian pitkään?

”Mutta kun katson taaksepäin, kokemuksistani muodostuu kuin helminauha: minulla on ollut monia pieniä elämiä. Nyt ne tuntuvat jopa epätodellisilta. Minulle oli tärkeää seurata kutsumustani, vaikka se ei näyttäytynyt muille aina järkevänä tai tuottanut maksimaalista voittoa.”

Arki Suomessa oli Teresan yllätykseksi uutta, jännittävää ja eksoottista. Kotimaiset marjat ja vihannekset maistuivat maukkailta ja raikkailta. Luonnon puhtaus tuntui huumaavan ihanalta luksukselta.

Sekin tuntui hyvältä, että vanhemmat ja muut läheiset olivat taas lähellä. Teresa päätti jäädä.

”Elämä Suomessa oli vastoin odotuksiani kuin lämmin syleily. Samalla ymmärsin, miten yksin olin ollut maailmalla, ja huomasin sittenkin kaivanneeni täkäläistä meininkiä ja pohjoismaisia arvoja. Olin pitkästä aikaa tietoinen ja kiitollinen juuristani.”

Teresa solahti nopeasti sisään uuteen työkulttuuriin ja sosiaalisiin ympyröihin. Hän alkoi juontaa Yleis­radiossa television ajankohtaisohjelmia, ja hänet valittiin nykyiseen työhönsä MTV ­Uutisten uutisankkuriksi. Työ tuntuu Teresasta merkitykselliseltä ja luovalta. Ruudussa hän on voinut hyödyntää monipuolista osaamistaan.

Perheen perustaminen ei ollut käynyt Teresan mielessä edes ohimennen ulkomailla vietettyjen vuosien aikana.

”Tuntui kaukaiselta ajatukselta, että voisin löytää parisuhteen, jossa molemmat voisivat seurata omia intohimojaan ja olla onnellisia. Sopivaa ihmistä ei vain ollut osunut kohdalleni.”

Kavereidensa patistamana Teresa suostui treffeille kahvittelemaan Eero Aho -nimisen näyttelijän kanssa loppukesällä 2013. Yhteiset ystävät tiesivät heidän sopivan toisilleen.

”Tiesin hänestä vain sen, että hän oli ilmeisesti loistava näyttelijä.”

Ensikohtaamisen jälkeen he ystävystyivät ja pian myös rakastuivat. Nelikymppisenä Teresasta tuli äiti.

”Äitiys on ollut mullistava kokemus. Sain lapsen juuri sopivassa iässä, koska takaraivossani ei ollut enää listaa tekemättömistä asioista ja välitöntä paloa maailmalle.”

Teresa arvelee, ettei olisi ehkä nuorempana malttanut olla lapselle yhtä läsnä kuin nyt.

”Tyttäremme ei jää arjessamme koskaan huomaamatta. Mikään muu ei ole yhtä tärkeä kuin hän. Yhteisen elämämme aikana olen oivaltanut, ettei työn tarvitse määrittää sitä, kuka olen.”

Uutisankkurin ja näyttelijän työt ovat epäsäännöllisiä, mutta aikataulujen sumpliminen on käynyt kivuttomasti. Teresan pitkiä työvuoroputkia seuraa usein usean päivän vapaa.

Kun tytär on päiväkodissa, Teresa nauttii aivojen tyhjä­käynnistä: pyjamassa haahuilusta, juoksemisesta ja HIIT-treeneistä.

Hän purkaa ajatuksiaan kirjoittamalla, niin hän on tehnyt pikkutytöstä asti.

”Lopetin ensimmäisen päiväkirjani lauseeseen: nyt minun pitää kirjoittaa vähän vähemmän ja elää enemmän. Sitä ohjetta olen tosiaankin noudattanut. Mutta tuntuu ihanalta, että olen vihdoin juurtunut elämääni. Olen nyt kotona.”

Lue myös: Näyttelijä Eero Aho: ”Ikä on rauhoittanut levottomuuttani”

Artikkeli on julkaistu Eevassa 9/2021.