Ylhäällä näkyvät puunlatvat, taivas ja pilviä. Sammalmättäät tuoksuvat, ja kasvoilla tuntuvat tuulenvire ja auringon lämpö. Näin Ella Koota aloittaa työpäivänsä. Hän makaa rentona silmät suljettuina työhuoneensa lattialla joogamatolla, hengittelee ja kulkee metsässä vain mielessään.

Erilaiset palauttavat harjoitukset ovat tärkeä osa strategina ja palautumisvalmentajana työskentelevän Ellan arkea. Hän tekee harjoituksen aina töiden päätteeksi.

– Se vie ajatukset pois työasioista. Harjoitusten ansiosta olen läsnä sekä töissä että päivän jälkeen perheelleni.

Ella on oppinut kantapään kautta eroon jatkuvasta huolien ja työlistan pyörittelystä. Nykyään hän suojelee aivojaan ja hermostoaan tarkkaan.

– Jopa usein toistetut sanat vaikuttavat stressikuormaan. Siksi vaikka kiire ei kuulu enää sanavarastooni.

rättiväsynyt ja levoton. Siltä Ellasta tuntui keväällä 2016. Silti iltaisin, kun muu perhe meni nukkumaan, hän jatkoi töitä koneella. Viestintäyrittäjänä aloittanut Ella halusi pitää asiakkaat tyytyväisinä.

Kun Ella oli vapaalla, hän stressasi usein tekemättömiä töitä. Töissä taas lapsiarjen haasteet painoivat mieltä.

– Keskittymistäni hankaloittivat huolet erityislapseni pärjäämisestä ja toisen lapsen vaikeasta ruokavaliosta. Minua pelotti, miten paketti pysyy kasassa.

Ensin toistuvat päänsäryt alkoivat vaivata Ellaa, sitten sydän. Iltamyöhällä työhuoneessaan hän havahtui siihen, että sydän hakkasi ja muljahteli oudosti rinnassa.

Pikkuhiljaa oireita tuli lisää.

Vatsa ja iho oireilivat, sillä hän herkistyi monille ruoka- aineille. Tuoksut ja pesuaineet ahdistivat hengitystä. Tuli keskittymisvaikeuksia ja muistikatkoksia. Ella saattoi esimerkiksi unohtaa lapsen jokaviikkoisen harrastuksen. Kesken työpäivän toinen jalka puutui tunnottomaksi.

Ella joutui viikoksi sairaalaan tutkimuksiin.

Kaikista lääkärikäynneistä ja tutkimuksista huolimatta Ellan oireille ei löytynyt selkeää syytä.

Loppukeväästä 2016 hän viimeisteli isoa kirjaprojektia, kun sormet jämähtivät näppäimistölle. Hän ei saanut niitä pakotettua jatkamaan kirjoittamista.

– Soitin itkien äidille, joka lupasi hakea lapset hoidosta. Pelotti. En tiennyt, mitä minulle on tapahtumassa.

Viikon sairausloman jälkeen Ella puristi projektin loppuun. Oireet pahenivat entisestään.

Niveliä särki ja pienetkin ärsytykset rasittivat keuhkoja. Kun Ella luki iltasatua lapsille, kirja putosi ykskaks kädestä. Välillä kävelystäkin tuli kompurointia.

– Aloin olla paniikissa: mitä jos tämä ei menekään ohi?

Kesäloman jälkeen Ellan vointi romahti. Kivut, aivosumu ja hermosto-oireet olivat jatkuvia.

Kahdeksan kuukauden sairausloman aikana moni asia Ellan elämässä muuttui. Terveydestä ja oman kehon kuuntelusta tuli hänelle ykkösasia.

– Ymmärsin, että kukaan muu ei voi huolehtia kehoni toimintakyvystä. Minun on itse otettava siitä vastuu ja opittava tekemään valintoja sen mukaan, mikä tukee hyvinvointiani.

Pitkällisten selvittelyiden jälkeen lääkärit olivat päätyneet siihen, että Ellan oireet, kuten totaalinen väsymys, aivosumu, ylivirittyneet aistit, hengenahdistus ja nivelkivut, olivat toiminnallisia vaivoja. Ne johtuivat pitkään jatkuneen kuormituksen aiheuttamasta hermoston ylivirittyneisyydestä ja uupumistilasta.

Lääkärit ennustivat, että tila kroonistuu.

Ensimmäiset kuukaudet Ella lähinnä nukkui. Postin hakeminen tai pyykkikoneen täyttäminen oli joinakin päivinä ylivoimainen tehtävä.

Sairausloman alussa Ellan puoliso ja vanhemmat ottivat päävastuun arjen pyörittämisestä. Lopulta perhe muutti lähemmäs isovanhempia, jotta nämä pystyivät auttamaan vielä helpommin lapsiperhearjessa.

Sairauslomalle jääminen oli myös taloudellisesti iso juttu. Onneksi Ellalla oli säästöjä ja miehellä säännölliset tulot.

Lopulta sairauslomasta tuli kuntoutumisloma.

Kun Ella rauhoittuu menemällä mielikuvissaan metsäpolulle sen sijaan, että murehtisi tekemättömiä töitään, hänen aivonsa tulkitsevat kaiken olevan hyvin ja hermosto palautuu. Jos taas jatkuvasti ajattelee pahinta, aivot elävät uhkien maailmassa ja reagoivat sen mukaan.

– Olin kantanut liian pitkään liian raskasta kuormaa. Olin kurkottanut turhan korkealle ja pelännyt lasten ja oman terveyden puolesta.

Kun Ella alkoi saada vähitellen voimiaan takaisin, hän perehtyi erilaisiin hermostoa rauhoittaviin palautumismenetelmiin. Tärkeitä oivalluksia hän sai esimerkiksi neuropsykologi Rick Hansonin kirjasta Buddhan aivot sekä solubiologi Bruce Liptonin teoksesta Ajatuksen biologia.

– Ymmärsin, että jos aivot ja hermosto ovat jatkuvan rasituksen takia koko ajan töissä ja stressitilassa, niiden jaksaminen loppuu jossakin kohtaa. Silloin hieno järjestelmämme ei enää tiedä, miten toimia.

Ellan toinen tärkeä oppi oli ymmärtää hengityksen yhteys stressireaktioon.

– Hermosto reagoi siihen, miten hengittää. Hengitykseni oli ollut vuosia pinnallista stressihengitystä. Olin jännittänyt tiedostamattani vatsaa sekä kurkun ja leuan aluetta. Opettelin hengittämään rauhassa palleaan saakka.

Kun sydän hakkasi tai olo muuttui ärtyisäksi tai levottomaksi, Ella opetteli sammuttamaan stressireaktion hengitystekniikoiden ja mielikuvaharjoitusten avulla.

Aluksi harjoitusten tekeminenkin vaati opettelemista. Ellan piti myös oppia tunnistamaan merkit, joista hän tiesi, että hermosto kävi kierroksilla.

Vähitellen jatkuva stressitila purkautui. Fyysiset oireet hiipuivat ja aistit alkoivat toimia taas normaalisti.

Uupumus johtui Ellan mukaan monesta syystä. Kuormitus kertyi usean vuoden aikana.

Koko perhe valvoi esikoisen vauvavuonna eikä tuore äiti saanut toivomaansa apua neuvolasta. Sitten tuli toinen lapsi, joka sairasteli. Tiukan erikoisruokavalion vuoksi Ella teki tälle vuosia kaikki ruoat itse.

Lisäkuormaa tuli myös siitä, että perhe muutti toiselle paikkakunnalle ja Ella ryhtyi yrittäjäksi. Ella tietää, että taustalla oli muutakin.

– Mikään tekijä yksin ei saanut aivojani tilttaamaan ja kehoani uupumaan. Minulla on ollut tunnollisuuteen, huolehtimiseen ja pärjäämiseen ohjaavia ajattelutapoja.

Ella ymmärsi, että kuormittavimpia ovat usein tapahtumat, joita itse ei edes huomaa.

– Stressasin aiemmin paljon ilman, että edes tajusin sitä. Saatoin herätä keskellä yötä keskeneräiseen työasiaan tai jonkun kauan sitten sanomiin ikäviin sanoihin.

Keväällä 2017 Ella palasi töihin aluksi osa-aikaisesti.

– Olin iloinen siitä, että monet asiakkaistani säilyivät. Opin myös sen, etten ole korvaamaton. Työprojekteille voi sanoa ei ja niistä voi myös neuvotella.

Päänsärky on Ellalle nykyään hälytyskello, joka tarkoittaa sitä, että tahtia on hiljennettävä. Hän suojelee jaksamistaan tarkkaan ja välttää energiaa vieviä töitä ja ihmissuhteita.

– Sen jälkeen kun on joutunut pelkäämään pyörätuoliin joutumista pahenevien oireiden takia, nykyisestä hyvästä terveydestään ymmärtää pitää kiinni.

Ellan mielestä aivojen jaksamisesta ja ylikuormittumisen riskeistä puhutaan hämmästyttävän vähän, vaikka yhä useampi tekee ajattelutyötä.

Pari vuotta sitten Ella vaihtoi töitä. Uudessa strategin työssään hän sanoo myyvänsä ajattelua. Hän uskoo, että aivojen toiminnasta huolehtiminen vaikuttaa keskeisesti siihen, miten hän onnistuu työssään.

Ella myös auttaa muitakin voimaan paremmin. Hän on opiskellut työnsä ohessa palautumisvalmentajaksi.

– Kovin hektinen työ, jatkuvat keskeytykset ja paineita luova ilmapiiri kuormittavat aivoja. Samoin pitkä aika ruudun ääressä. Aivot tarvitsevat välillä joutenoloa.

Erityisen tarkka Ella on siitä, että arki on riittävän väljää. Perhe on muuttanut kerrostaloon, jossa ei ole pihatöitä. Koti on aiempaa pienempi ja tavaraa on vähemmän, joten siivouskin sujuu nopeammin.

Viime kesänä Ella aloitti varovasti kasvimaan pitämisen uudelleen. Hän huolehtii siitä, että tekeminen on rentouttavaa, mukavaa ja hänen hyvinvointiaan tukevaa. Sama mittari ohjaa kaikkia valintoja.

Ella tuntee saaneensa uuden mahdollisuuden.

– En enää suostu riskeeraamaan terveyttäni. Elämä opetti, että jos terveyden menettää, millään muullakaan ei ole enää merkitystä.