Kauneus ja Terveys

Usko voi olla hyvinvoinnin lähde, sanovat asiantuntijat: ”Kaikkein parhaiten voivat ne, joilla on vahva vakaumus – uskonnollinen tai ateistinen”

Usko voi olla hyvinvoinnin lähde, sanovat asiantuntijat: ”Kaikkein parhaiten voivat ne, joilla on vahva vakaumus – uskonnollinen tai ateistinen”
Mieti, mihin uskot vai uskotko mihinkään. Se voi olla hyvinvointisi lähde. Asiantuntijat kertovat, miksi oma vakaumus kantaa kriiseissä ja tuo hyvää muuhunkin elämään.
Teksti |
Kuvat |
Julkaistu: 17.5.2022

Jo kauan ennen ristiretkiä muinaisilla esi­äideillämme oli omat uskonsa, rituaalinsa ja onnenkalunsa. Vaikka evankelisluterilaisen kirkon jäsenmäärä laskee ja hengellisyys ei enää juuri näy arjessa, tarve uskoa johonkin itseä isompaan ei ole hävinnyt.

– Noin 85 prosenttia maailman ihmisistä kuuluu johonkin uskontoon ja vain alle 10 prosenttia on ateisteja. Vastausten hakeminen itseä isommasta näyttää olevan yleisinhimillinen piirre, sanoo teologian tohtori Harri Koskela.

Suomessa sana hengellisyys liitetään uskontoon, kun taas henkisyys voidaan mieltää siitä riippumattomaksi. Englanniksi molempia kutsutaan termillä ’spirituality’.

– Se tuo mukanaan pienen sävyeron, sanoo uskonto­tieteen professori Terhi Utriainen.

Henkisyys ja hengellisyys eivät liity vain toivoon paremmasta tuonpuoleisesta, vaan niillä on monia vaikutuksia jokapäiväiseen elämään. Siksi omaa suhdettaan uskonasioihin on hyvä määritellä tarkemmin.

”On tarpeen miettiä, mihin uskoo tai ei usko, ja perustella itselleen miksi.”
teologian tohtori Harri Koskela

Uskon, siis voin paremmin?

Hengellisyys luo optimismia, toiveikkuutta ja myönteistä asennetta muita ihmisiä ja elämää kohtaan. Näin luonnehtii Harri Koskela, joka viimeistelee psykologian väitöskirjaansa hengellisyyden ja hyvinvoinnin yhteydestä. Koskelan omat löydökset sekä lukuisat tutkimukset osoittavat, että uskolla on vahva yhteys hyvinvointiin.

– Uskonnollisilla ihmisillä on muita vähemmän yksinäisyyttä, masennusta ja ahdistusta ja he tekevät vähemmän itsemurhia. Heidän itsetuntonsa on parempi ja heillä on vähemmän avioeroja.

Osa vaikutuksista voi selittyä uskonyhteisön normeilla. Kovin tiukat rajoitukset syövät hyvinvointia, mutta jos uskonnon arvot ja ihanteet on ottanut omikseen, ne voivat suojata henkiseltä ja fyysiseltä pahoinvoinnilta. Vaikutus näkyy tutkitusti myös fyysisessä terveydessä.

– Usko näyttää toimivan ennaltaehkäisevästi, sillä uskovat käyttävät muita vähemmän päihteitä ja tupakkaa, Koskela huomauttaa.

Vaikka uskon on osoitettu lisäävän hyvinvointia kaikissa suurissa maailmanuskonnoissa, mikään täsmälääke se ei ole. Tärkeämpää on miettiä oma kantansa.

– Kaikkein parhaiten voivat ne, joilla on vahva vakaumus – uskonnollinen tai ateistinen. Huonoiten voivat ne, jotka huojuvat siinä välissä.

Tutkimusten mukaan mikä tahansa vakaumus tuo merkityksellisyyden kokemusta elämään. Uskovilla kokemus hyvinvoinnista on vielä ateistejakin vahvempi, koska uskoon sisältyy ajatus elämän tarkoituksesta.

– Uskonto ei takaa terveyttä tai menestystä. Hengellisiä ihmisiä kuitenkin kantaa ajatus siitä, että elämä on korkeimman käsissä, Koskela sanoo.

Toivoa ja lohtua, kiitos

Kriisit synnyttävät usein tarpeen lähteä etsimään hengellisiä vastauksia. Terhi Utriaisen mukaan heikolla hetkellä on syytä käyttää harkintaa. Kriisissä tulee helposti tarttuneeksi ensimmäiseen asiaan, joka lupaa apua.

– Miten helposti ihminen esimerkiksi rakastuu, vaikka kaverit kuinka sanoisivat, ettei uusi kumppani vaikuta hyvältä. Sama pätee henkisiin asioihin. Me toivomme, että elämä muuttuisi niiden avulla paremmaksi.

Utriaisen mukaan hänen tutkimansa ihmiset ovat oivaltaneet, että hengellisiä vastauksia on tärkeää etsiä monipuolisesti ja vasta sitten muodostaa oma käsitys.

Omaa kantaansa voi pohtia kysymyksillä: mistä tulen, miksi olen maailmassa ja minne olen menossa?

Harri Koskelan mukaan omaan vakaumukseen voi turvautua sodan ja muiden traumaattisten tapahtumien yhteydessä ja saada siitä lohtua ja tulevaisuudentoivoa.

– Monia auttaa ajatus iankaikkisesta elämästä ja läheisen kohtaamisesta tuonpuoleisessa, vaikka kriisin alussa jopa syyttäisi Jumalaa tapahtuneesta.

Monien uskontojen seremoniat ja rituaalit antavat myös mahdollisuuden kohdata suuria tunteita yhdessä.

– Yhdessä koettu suru on helpompi kestää. Toisaalta häissä ja ristiäisissä koettu yhteinen ilo lisää hyvää oloa.

Epäterve henkisyyskin voi kuormittaa, sanovat asiantuntijat.

Mihin uskon eli kuka olen

Perinteisten uskontojen rinnalle on tullut paljon uususkon­nollisuutta. Sitä ovat esimerkiksi enkelihenkisyys, meditaatio tai manifestointi, jossa vetovoiman lailla kutsutaan itselle haluttuja asioita. Terhi Utriainen näkee uususkonnollisuuden kertovan yksilöllisestä ajasta.

– Elämme identiteettityön aikaa. Nyt haetaan sukupuoli- ja seksuaali-identiteettiä, poliittista identiteettiä ja elämäntyyli-identiteettiä. Monet hakevat myös katsomusidentiteettiä vapaammin kuin ennen.

Utriaisen mukaan osa ihmisistä tuntee, että perinteinen uskonto sanelee ja sitoo.

– He hakevat henkisyyttä, kunnes löytyy itselle sopiva yhdistelmä. Se vetoaa enemmän kuin valmispaketti.

Harri Koskelan mielestä epäily on uskonasioissa tervettä. Omaa ajatteluaan kannattaa haastaa.

– On tarpeen miettiä, mihin uskoo tai ei usko, ja perustella itselleen miksi. Näin saa varmuuden omasta vakaumuksestaan. Onko siinä kyse ympäristön paineesta tai valmiiksi syötetyistä ajatuksista vai onko usko valittu oman harkinnan ja kokemuksen mukaan?

”Vapaudelle tarvitaan kehykset. Siksi halutaan sitoutua pitkäjänteisesti esimerkiksi joogaan.”
uskontotieteen professori Terhi Utriainen

Jotain rajaa äärettömälle

Terhi Utriainen kertoo havainneensa, että yletön yksilöllisyys lisää rajojen kaipuuta. Ne voi löytää henkisyydestä.

– Vapautta arvostavatkin kaipaavat rytmiä, rajoja ja yhteisöä. Vapaudelle tarvitaan kehykset. Siksi halutaan sitoutua pitkäjänteisesti vaikka joogaan tai mietiskelyyn. On kiinnostavaa nähdä, kasvaako tämä trendi.

Utriaisen mukaan ilmiö näkyy Suomessa kiinnostuksena myös ortodoksiuskontoa kohtaan, jossa on selkeästi säädelty rituaalielämä toisin kuin luterilaisuudessa.

Uskon perinteet ovat kautta aikojen olleet henki­reikä ruuhkavuosi-ikäisille naisille. Utriainen mainitsee esimerkiksi siirtokarjalaiset ortodoksinaiset.

– Heistä oli tärkeää päästä viettämään omaa aikaa jumalanpalvelukseen. Heille kirkko oli levähdyspaikka.

Enää ei pyhitetä lepopäivää, mikä on saattanut osaltaan vaikuttanut siihen, että lepoa haetaan muualta kuin kirkosta. Harri Koskela tunnistaa ilmiön.

– Moni ruuhkavuosia elävä purkaa stressiä esimerkiksi joogan tai meditaation avulla, ja ne koetaan ehkä houkuttelevampina kuin kristinuskon keinot. Kristillinen hengellisyys voi tarjota hiljentymistä, yhteisöllisyyttä ja armoa, jossa saa levätä.

Pyhä, josta ei halua luopua

Terveen vakaumuksen tunnistaa siitä, että se tuo turvaa ja rauhaa huolten ja pelkojen sijaan.

Pingottava, lakihenkinen usko ei ole tervettä hengellisyyttä, Harri Koskela korostaa.

– Kristinuskon ydin on armo ja sitä kautta saatu Jumalan hyväksyntä. Siihen ei kuulu suorittaminen.

Epäterve henkisyyskin voi kuormittaa.

– Eräs tutkimushaastateltavani kertoi, miten hänen piirissään tuputettiin niin paljon henkistä kehittämistä, että hän lähes uupui, Terhi Utriainen kertoo.

Moni saa rauhaa ja turvaa pyhyyden kokemuksesta. Koskelan mukaan ihmisyyteen kuuluu tarve pyhän kohtaamiseen. Tarve näkyy esimerkiksi siinä, että kaikissa uskonnoissa on jumalan kohtaamiselle omistettuja paikkoja.

– Olen vieraillut noin 60 maassa, asunut neljässä, ja käynyt moskeijoissa, synagogissa, šinto-, buddhalais- ja hindutemppeleissä sekä lukemattomassa määrässä kirkkoja. Kaikissa yhdistyy pyhän kohtaaminen. Joku voi toki kokea samaa luonnossakin.

Terhi Utriaisen mukaan on myös maallista pyhää, joka liittyy arvoihin.

– Pyhää voivat olla vaikka rakkaat ihmiset, terveys tai elämä. Valtaosalle on tärkeää säilyttää jokin perimmäinen arvo, josta ei halua luopua.

Kommentoi +