"Anteeksi.” On kevätilta Italiassa, nojailen kaiteeseen kattoterassilla ja katselen, kun paikalliset vaeltavat illalliselle. Muutaman metrin päässä seisova mies kysyy, mahtaako ilmavirran kuljettama tuoksu olla parfyymini.
Olen ostanut hajuveden edellisenä päivänä, jotta voisin palata mielessäni tähän kevääseen myöhemmin. Olen etsinyt tuoksua, jossa kiteytyisi kaikki se, mitä olen nähnyt, kokenut ja ennen kaikkea tuntenut.
Kuljin sisään ja ulos parfymerioista, kunnes suihkautin ranteelleni Keiko Mecherin Peau de Pêcheä. Se tuoksuu auringossa kypsyneen persikan nukkaiselta kuorelta, proseccolta kuumana iltapäivänä ja alkavalta romanssilta. Hinta oli vähintään yhtä tyrmäävä kuin tuoksu.
Kerron tämän hajuveteeni mieltyneelle herralle ja totean, että hänen kommenttinsa lievittää syyllisyyttäni, jonka törsääminen toi.
”Mutta ajattele asiaa näin”, toteaa mies, joka on turisti kuten minäkin.
”Sen lisäksi, että ostit muiston itsellesi, ostit sen myös minulle. Jos joskus haistan tämän tuoksun jossain, muistan aina suomalaisen tytön kattoterassilla, kevätiltana Italiassa.”
Tuoksuista ei voi puhua ilman, että puhuu samalla muistoista tai tunteista. Tuoksu jättää aivoihin vahvemman muistijäljen kuin näkö tai kuulo. Lapsuudesta tuttu tuoksu, vaikkapa leirinuotion savu, tuo muiston elävämmin mieleen kuin valokuva tilanteesta.
Vahvin muisto jää läheisistä tilanteista. Ehkä juuri siksi muiden iholta ja hiuksista tutut tuoksut herättävät meissä niin väkeviä muistoja: äidin kasvovoide, isän partavesi, papan tervasampoo, ensi-ihastuksen Axe. Niissä tilanteissa on oltu lähellä, kirjaimellisesti iholla.
Jos tuoksuun liittyy tunne, jonka kokee voimakkaana ensi kertaa, ne yhdessä jättävät aivoihin pysyvän muistijäljen. Eräs tuoksufriikki kertoi, kuinka osti lentokentältä Thierry Muglerin Angelin mukaan häämatkalle. Nyt hajuvesi herättää hänessä aina muiston siitä, miltä tuntui olla vastarakastunut.
Tuoksun ja muistin vahvaa yhteyttä voi hyödyntää myös, kun pyrkii johonkin tavoitteeseen. Eräässä raskaassa elämänvaiheessa aloin käyttää Atelier Colognen Orange Sanguinea, pirskahtelevan optimistista loman tuoksua – ikään kuin tilatakseni huolettomampia päiviä.
Tuoksut ovat vahvasti yhteydessä tunteisiin, koska hajusignaali kulkee ensimmäisenä aivojen tunnekeskukseen. Esimerkiksi laventelin rauhoittava vaikutus on tieteellisesti todistettu.
Jälleen trendikkäässä aromaterapiassa mielialaa kohentavina tuoksuina pidetään muun muassa greippiä ja jasmiinia. Havutuoksujen, rosmariinin ja sitruunaruohon sanotaan antavan energiaa, ylang ylangin ja patsulin taas vapauttavan mielihyvähormoneja.
Hajuaisti on silti aliarvostetuin aistimme. Jo antiikin filosofi Aristoteles piti sitä aistihierarkiassaan väliinputoajana. Näkö ja kuulo olivat sivistyksen ja järjen aisteja, tunto ja maku eläimellisiä ja vaarallisia. Hajuaisti ei sen sijaan johdatellut ihmistä sen enempää sivistyksen kuin vaarojen tielle.
Valistuksen aika sinetöi näköaistin ylivallan läntisessä kulttuurissa. Aistiva keho ja arvostelukykyinen, sivistynyt mieli haluttiin erottaa toisistaan. Siksi rationaalista ajattelua ihannoivat filosofit pitivät näköaistia aisteista korkeimpana ja hajuaistia raakalaismaisena.
Nykyaika on kuvatulvan ja informaatioähkyn kyllästämä, joten saatamme tarvita tuoksuja enemmän kuin koskaan.
Ne ovat vastavoima ajatustyölle ja palauttavat meidät analysoivasta mielestä eläimelliseen kehoon. “Sinun täytyy antaa kehosi pehmeän eläimen rakastaa, mitä se rakastaa”, tiivistää runoilija Mary Oliver.
Hajuaisti on aisteista salaperäisin ja vaikeimmin mitattava. Meillä ei oikeastaan ole edes sanastoa kuvailemaan tuoksuja. Ruusu tuoksuu… ruusulta. Mutta millainen on ruusun tuoksu? On eritelty viisi perusmakua, mutta hajuista ei ole samanlaista yhteisymmärrystä.
Hajuaisti on aina läsnä, koska se on ainoa aisti, jota ei voi kytkeä pois päältä. Voimme sulkea silmät tai tukkia korvamme, mutta jokainen, joka on kulkenut viemärityömaan ohi tietää, että löyhkää on vaikea olla haistamatta.
Kemian tohtori Jari Tuominen kirjoittaa kirjassaan Tuoksujen ihmeellinen maailma, että tämä on hajuaistin alkuperäinen tehtävä: saada ihminen etsimään pakotietä välttääkseen epämiellyttävää hajua.
Vaikka emme ole aina tietoisia tuoksuista, aivomme reagoivat niihin koko ajan alitajuisesti.
Eräässä kuluttajatutkimuksessa ihmiset arvioivat sampoon pesutehon paremmaksi, jos se tuoksui miellyttävältä. Tuoreen pullan tuoksu asuntonäytössä lienee jo varsin tuttu kikka.
Tuoksu on aina täysin subjektiivinen elämys. Sen kokemiseen vaikuttavat hajuaistin herkkyys, muistot, tunteet – ja ympäröivä kulttuuri.
Japanissa kuivatun kalan tuoksua pidetään yleisesti miellyttävänä, eurooppalaisten nenään se haisee pahalta. Arabimaissa miehet käyttävät ruusu- ja jasmiinituoksuja, jotka meillä mielletään vahvasti naisellisiksi.
Tuoksujen sietokyky riippuu sekin kulttuurista. Länsimaissa ihmiskehon erittämät hajut pyritään pesemään pois ja piilottamaan. Toisaalta esimerkiksi Suomessa paheksutaan yleisesti hajuveden runsasta käyttöä. Kanadalainen tuttava kertoi, että hänen kotimaassaan hajusteita on yleisesti hyväksyttyä käyttää vain yökerhoissa.
Virossa tuoksumyyjä taas sumutti päälleni ainakin 20 suihkausta vahvaa eau de parfumia. Ystäväni tuijotti kauhuissaan vieressä. Kotimatkalla vaihdoin vaatteet laivan vessassa mutta päätin, että uskallan käyttää kotonakin kolme suihkausta kahden sijaan.
– Tuoksuvastaisen asenteen takana on yleensä kokemus huonolaatuisesta tuoksusta, jota on käytetty liikaa kerralla, sanoo Heidi Kivinen.
Hän myy tarkoin valikoituja tuoksuja Petit St. Louis -liikkeessään Lahdessa. Moni asiakas tulee myymälään, kun on haistanut tuttavallaan hajuvettä, josta ei saakaan päänsärkyä.
Tavaratalojen parfyymiosastoilla voi tulla huono olo, koska asiakkaat suihkuttelevat vapaasti ilmaan erilaatuisia hajuvesiä. Kivisen mukaan huonolaatuiset tuoksuraaka-aineet aiheuttavat ikäviä oireita helpommin.
Kuluttajan on vaikea päätellä raaka-aineiden laatua. Sopivan tuoksun löytäminen vaatii tutustumista erityyppisiin tuoksuihin. Siinä huomaa käytännössä, että toiset aiheuttavat reaktioita, toiset eivät.
Jos saa päänsärkyä synteettistä tuoksuyhdisteistä, ratkaisu voi olla luonnonkosmetiikkasarjan tuoksu.
Allergia on asia erikseen. Hajusteallergiasta kärsii noin 2–3 prosenttia suomalaisista. Se puhkeaa usein yllättäen ja ilmenee kosketusihottumana esimerkiksi käsissä. Hajusteita on kosmetiikan lisäksi myös hygieniatuotteissa ja pesuaineissa.
Tuotteiden hajustaminen onkin luonut uuden potilasryhmän: tuoksuyliherkät, jotka saavat voimakkaita keskushermosto- ja hengityselinoireita tuoksuaineista. Tuoksuyliherkät ovat yleensä keski-ikäisiä, ja yliherkkyys on kehittynyt vähitellen.
Hajusteiden runsaaseen käyttöön voi olla järkevää suhtautua varauksella, vaikkei saisikaan niistä oireita. Tuoksuteollisuuden järjestö IFRAn mukaan hajusteteollisuudessa käytetään yli 4 000 eri kemikaalia. Niiden pitkäaikaisvaikutuksia terveydelle ei tunneta täysin.
Jos haluaa käyttää hajuvettä, tuoksukuormaa voi keventää karsimalla hajusteet muista tuotteista.
Merkittävä rooli sosiaalisissa suhteissa ja parinmuodostuksessa erottaa hajuaistin muista aisteista. Tuoksuja on kautta aikojen käytetty osoittamaan taloudellista ja kulttuurista asemaa tai kuulumista tiettyyn ryhmään.
Kaikkia sosiaalisiin suhteisiin vaikuttavia hajuja emme edes haista tietoisesti.
Eräässä tutkimuksessa PET-kuvaus osoitti, että miesten hiessä oleva yhdiste aktivoi heteronaisten ja homomiesten hypotalamusta. Tämä alue aivoissa tuottaa muun muassa rakkaushormoniksi kutsuttua oksitosiinia. Sitä herättelevät myös halaaminen, suutelu ja seksi.
Tutkijat ovat silti erimielisiä siitä, onko ihmisillä varsinaisia sukupuoliferomoneja: yhdisteitä, jotka vaikuttavat paritteluhalukkuuteen. Siitä huolimatta sekä naisille että miehille markkinoidaan feromonihajuvesiä, joiden on tarkoitus lisätä puoleensavetävyyttä. Niiden tehosta ei ole luotettavaa tutkimusta.
Joka tapauksessa tuoksut vetävät puoleensa tai työntävät luota. Monilla lienee kokemusta ensitreffeistä, jotka kaatuivat pahanhajuiseen hengitykseen tai tupakankatkuun. Jokin aika sitten käännyin tuijottamaan kadulla Byredon Baudelairelta tuoksuvan miehen perään.
Johtuiko se feromoneista, omista tuoksumuistoistani vai siitä, että tuoksuvalinta antoi viitteitä miehen hyvästä mausta ja silmästä yksityiskohdille? Kuka tietää!
Millainen tuoksu tekee vaikutuksen muihin? Sitä on lähes mahdoton ennustaa. Tärkeämpää olisi miettiä, miten se vaikuttaa omaan mielialaan.
Jos haluaa löytää rakkauden, kannattaa tunnustella, millainen tuoksu saa tuntemaan itsensä rakastettavaksi. Millainen tuoksu avaa sydämen ja sylin? Tai lisää itsevarmuutta pehmeällä tavalla.
Afrodisina eli lempeä nostattavina tuoksuina on perinteisesti pidetty jasmiinia, ruusua, ylang ylangia, patsulia, santelipuuta ja myskiä.
Sekä Heidi Kivinen että Irina Gates Harmonia Perfume Gallery -hajuvesiliikkeestä kuvailevat samalla tavalla hetkeä, jolloin asiakas löytää oman tuoksunsa: ryhti oikenee ja hän kasvaa pituutta. Näyttää kuin sisälle syttyisi valot.
Tuoksun etsiminen kannattaa aloittaa luopumalla ennakkoluuloista. Käytin vuosia vain kevyitä kukkaistuoksuja, koska rakastan kukkia – ja halusin olla se Miss Dior Chérie -mainoksen kepeä ranskatar.
Hajuvesien lumoava maailma aukeni minulle vasta, kun haistoin ensimmäisen kerran Diptyquen Philosykosta. Sen juureva vihreys ja tumma makeus tuntuivat ensi kertaa aidosti minulta. Siitä asti olen noudattanut sääntöä: ostan vain tuoksuja, jotka herättävät välittömän, vahvan tunnereaktion.
Heidi Kivisen mukaan suurin osa suomalaisista kertoo, että pitää kevyistä, raikkaista sitrustuoksuista ja inhoaa ruusua, vaniljaa ja myskiä. Usein mielikuva murenee, kun tuoksuja aletaan kokeilla.
Ruusutuoksusta on yhtä monta tulkintaa kuin on tuoksujakin. Niistäkin saattaa löytyä itselle mieluisa, vaikka ajattelisi inhoavansa ruusua.
Sama hajuvesi tuoksuu erilaiselta eri ihmisillä. Lopputulokseen vaikuttavat ihon pH-arvo, lämpötila ja hormonit sekä jopa henkilön ruokavalio ja lääkitys.
Ihon pH-arvo kohoaa ikääntyessä. Raskausaikana taas nousee estrogeenitaso, jolloin hajuaisti voimistuu. Vanha suosikkituoksu voi muuttua inhokiksi. Myös tutun tuoksun koostumus voi yllättäen muuttua. Kalliita raaka-aineita saatetaan korvata halvemmilla, harvinaisia helpommin saatavilla tai allergisoivia turvallisemmilla.
Rakastan Le Labon Rose 31 -tuoksua ystävälläni. Omalla ihollani se haisee taco-maustetulta jauhelihalta.
Kivinen koskettaa käsivarttani ja sanoo tietävänsä syyn: lämpimällä iholla ruusutuoksut väsähtävät. Makeat hedelmät, myskit, vanilja ja santelipuu taas kukoistavat.
Tuoksua kannattaa aina kokeilla suoraan iholle ja myös malttaa odottaa, että se kehittyy rauhassa. Siksi Harmonia Perfume Galleryn asiakkaita kehotetaan piipahtamaan kahvilla ennen ostopäätöksen tekemistä.
Hajuaisti turtuu melko nopeasti, eikä kerralla jaksa haistella kovin monta hajuvettä.
Nenän voi nollata tuoksuttelun välissä nuuhkimalla kahvipapuja, joita tuoksukaupoissa ja -osastoilla usein on esillä. Silti sen oikean löytäminen voi kestää kauan.
Oikukas, muuttuva luonne on minulle osa tuoksujen viehätystä. On kiehtovaa, että jokaisen iho antaa niille uniikin ulottuvuutensa. Vaikkapa ruusun luonteeseen sopii se, ettei se noin vain taivu ihmisen tahtoon.
Etsin vuosia tuoksua, joka kiteyttäisi sen, kuka olen. Mutta minussa on eri puolia. Olen kaupunkilainen (Frédéric Mallen En passant), joka janoaa luontoon (D.S & Durgan Cowboy Grass). Olen ekstrovertti (Diptyquen Tempo) ja introvertti (Byredon Slow Dance). Olen optimisti (Atelier Colognen Orange Sanguine), joka tarvitsee säännöllisesti melankoliaa ja hartautta (James Heeleyn Eau Sacrée).
Olen ikuisesti muuttuva, tuhansien hetkien ja muistojen kerrostuma, jonka kauneus ei aukea kaikille. Kuten jokainen meistä. Ja parhaat tuoksut.
Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 15-16/2019.
