Ihmisen lämmönsietokyky alkaa heiketä noin 50-vuotiaana.

”Se on luonnollinen ilmiö”, vanhempi tutkija Sirkka Rissanen Työterveyslaitokselta kertoo.

Kehon lämmönsäätelystä vastaa aivojen hypotalamus. Se antaa käskyjä lihaksille, elimille ja hermostolle, kun kehon lämpötila muuttuu liian korkeaksi tai alhaiseksi. Hypotalamus säätelee kehon lämpötilaa ihon verenkierron ja hien erityksen muutoksilla.

”Ihminen on tasalämpöinen, eli elimistö pyrkii pitämään ruumiinlämmön 37 asteessa. Helteellä tai raskasta fyysistä työtä tehdessä lämpötila tuppaa nousemaan. Jotta näin ei kävisi, alamme hikoilla ja verenkierto ihossa lisääntyy. Hikoilu on tehokas lämmönpoistomenetelmä, sillä hien haihtuminen iholta poistaa elimistön lämpöä. Veri kuljettaa lämpöä kehon pinnalle, jolloin lämpöä poistuu.”

Ikääntyessä verisuonet eivät enää supistu ja laajene yhtä voimakkaasti kuin nuoremmilla ja myös hien eritys vähenee. Lisäksi ihossa olevien lämpöä aistivien hermosolujen lämpötuntemus heikentyy.

Näiden seurauksena lämmön poistuminen elimistöstä vähenee, mikä voi saada olon tukalaksi kuumalla ilmalla.

Lämmönsietokykyyn vaikuttaa iän lisäksi fyysinen kunto.

”Terve ja fyysisesti hyväkuntoinen ihminen sietää lämpöä yleensä tavallista paremmin. Pelkästään ylipaino ja siihen mahdollisesti liittyvä kohonnut kolesteroli vaikuttavat verisuonten kuntoon, mikä voi huonontaa lämmönsäätelyä.”

Lämmönsietokyvyssä on yksilöllistä vaihtelua, johon vaikuttaa kenties perimä. Mielialallakin on merkitystä: jos mieli on maassa, saattaa olla herkempi ulkoisille asioille.

”Miesten lämmönsietokyky on hieman parempi kuin naisten, jotka hikoilevat miehiä vähemmän. Vaihdevuosiin liittyvällä hikoilulla ei kuitenkaan ole varsinaista vaikutusta lämmönsietokykyyn. Toki helle voi tuntua vaihdevuosioireista kärsivästä epämiellyttävältä.”

Myös sairaudet, kuten diabetes, ja tietyt lääkkeet voivat heikentää ihmisen lämmönsietokykyä.

Elimistö sopeutuu helteeseen yleensä yhdessä kahdessa viikossa. Hikoilu tehostuu, vaikkei sitä itse välttämättä huomaa. Kun elimistön nestetasapaino palautuu normaaliksi, sydänkään ei enää lyö liian tiheästi.

Jos ihminen joutuu oleilemaan kuumassa tauotta eivätkä elimistön omat lämmönpoistomenetelmät enää auta, seurauksena voi olla lämpösairaus, kuten auringonpistos tai lämpöhalvaus.

Auringonpistoksen aiheuttaa päähän kohdistuva voimakas auringonpaiste. Oireita ovat päänsärky ja pahoinvointi.

Lämpöhalvaus on hengenvaarallinen tila, jossa ruumiinlämpö voi nousta 39–40 asteeseen. Oireita ovat huimaus, pahoinvointi, voimakas hikoilu ja tajunnan tason lasku.

”Lämpösairauksia voi ehkäistä suojaamalla pää ja niska auringolta, suosimalla varjoa ja juomalla runsaasti nesteitä. Alkoholia on syytä helteellä välttää, koska se lisää elimistön kuivumista. Jos lämpösairauksien oireita tulee, on heti siirryttävä viileään ja juotava. Jos oireet pahenevat, on hakeuduttava lääkäriin.”

Elimistössä tapahtuvista muutoksista huolimatta kaikista helle ei tunnu tukalalta. Joillakin isompi ongelma ikääntyessä on viluisuus: lämpimälläkin kelillä saattaa paleltaa.

Viluisuuden taustalla voi myös olla verenkiertohäiriöitä, joiden vuoksi jalat ja kädet ovat kylmät. Se voi tuntua paleluna koko kehossa.

”Yleensä viluisuudesta kärsivät hoikat ihmiset, joilla ei ole lämpöä eristävää rasvakudosta. Myös lihakset lämmittävät meitä.”

Lihasmassan hupenemista voi ehkäistä säännöllisellä liikunnalla ja välttämällä laihdutuskuureja, sillä pudotetusta painosta merkittävä osa on lihasmassaa.