Toimittaja yritti manifestoida 10 000 euroa kuukauden aikana – näin siinä kävi

Kun toimittaja Maaret Launis otti manifestointigurun opit käyttöönsä, hän löysi itsestään sekä tarot-kortteja nostelevan mystikon että pesunkestävän epäilijän. Kumpi voitti?

Oletko huomannut, että nykyään jokainen tuntuu tilaavan universumilta jotain? Rakkautta, rahaa, uuden työpaikan.

Sosiaalisessa mediassa hyvinvointibisneksen henkiset opettajat vakuuttavat, että kunhan vain visualisoi tarpeeksi, voi houkutella elämäänsä haluamansa asiat. Jotkut lupaavat, että mielen voimalla voi parantua jopa sairauksista.

Tätä kaikkea kutsutaan manifestoinniksi – ajatukseksi, että ihminen voi ohjata elämäänsä mielensä avulla mihin suuntaan vain. Kuulostaa houkuttelevalta. Ei ihme, että manifestointi kiinnostaa monia. Ja myönnän: se on alkanut kiinnostaa minuakin.

Suhtaudun manifestointiin kriittisesti mutta uteliaasti. Uskomushoitojen myyminen on kyseenalaista, jos se estää hakeutumasta tutkitun hoidon pariin. Toisaalta mielen työkaluja, hetken helpotusta ja uskoa itseen tarvitsee jokainen.

Kaikenlaiselle hyvälle olisi elämässäni tilaa. Viime aikoina olen haaveillut mentorista tai valmentajasta, joka ravistelisi ajatteluani. Usein tuntuu, että ajatukseni kiertävät kehää enkä saa johdettua itseäni. Jään sohvalle selaamaan sosiaalista mediaa, vaikka pitäisi tehdä töitä. Kunpa joku patistaisi minua käyttämään aikani viisaasti.

Media-alalla eletään vaikeita aikoja, ja se näkyy tahmeutena arjessani. Olen yrittäjä ja pienten lasten vuoroviikkoäiti, ja toimeentuloni on kiinni toimintakyvystäni. Mietin jatkuvasti, miten kehittäisin osaamistani ja näkisin kehityksen myös tuloissani. Rahoilla voisimme lähteä perheen kanssa lomalle Toscanaan.

Entä jos voisin oikaista? Jos voisin yksinkertaisesti manifestoida lomarahat tililleni?

Päätän kokeilla. Seuraavat neljä viikkoa aion manifestoida itselleni yhden hyvin konkreettisen asian: en enempää enkä vähempää kuin 10 000 euroa.

Viikko 1: Innostusta ja onnistuminen

Aloitan projektini tutustumalla klassikkoon. Manifestoinnin perusteos on Rhonda Byrnen maailmanlaajuiseen suosioon yltänyt The Secret. Vuonna 2006 julkaistua kirjaa on myyty 30 miljoonaa kappaletta, ja siitä on useita jatko-osia.

Australialaisen Byrnen perusopetus on, että ihminen voi ajatuksensa ja uskonsa voimalla tilata universumilta haluamiaan asioita, kuten rahaa tai unelmakumppanin. Byrne ei ole ainoa tai ensimmäinen vetovoiman laista puhunut manifestointiguru, mutta tunnetuin hän on.

Lisään Byrnen äänikirjat kuuntelulistalleni. Soitan yhden teoksen ensimmäisen luvun kumppanilleni iltasaduksi. Hän on siitä huvittunut.

Byrnellä on rahan manifestointiin hyvin konkreettinen neuvo: Kirjoita universumille sekki, johon merkitset toivotun summan. Sijoita sekki paikalle, jossa näet sen mahdollisimman usein.

Lataan sekin netistä. Tallennan sen läppärin ja puhelimen taustakuvaksi. Tilaus universumille on tehty.

Aika kun katson sekkiä, minun pitää uskoa, että raha on jo käytössäni, Byrne opettaa. Näin vedän rahaa puoleeni. Jos taas katson sekkiä ja voivottelen rahattomuuttani, vedän puoleeni rahattomuutta.

Secretin ja manifestoinnin keskeinen ohje on siis se, että ihmisen tulee uskoa järkähtämättä toiveensa toteutumiseen. Silloin sitä vetää puoleensa. Believe and you will receive, Byrne hokee. Usko, niin saat haluamasi. Sillä miten universumi toteuttaa toiveen, ei Byrnen mukaan ole merkitystä.

Lähdemme kumppanini kanssa telttailemaan. Kun kumppanini asettuu riippumattoon tekemään töitä, lähden kävelylle Byrne korvissani.

Ja kuinka ollakaan: näen maassa kimaltelevan 50-senttisen! Sen jälkeen vastaan tulee vielä jotain parempaa: neulaspeitteen alla piilottelee kantarellirypäs.

Palaan leiriin rikkaana naisena. Sienirisoton äärellä järkeilemme kumppanini kanssa, että tavallaan universumi on lähettänyt minulle ensimmäisen lahjansa.

Mitä viikosta jäi käteen?

Manifestoinnin ehkä käyttökelpoisin opetus on se, että jos kaikkea näkemäänsä hyvää alkaa pitää lahjana universumilta, saa olla yllättymässä iloisesti koko ajan. Se voi tehdä elämästä parempaa.

Neuropsykologiassa tunnettu fakta on, että ihmisen eniten käyttämät aivoalueet vahvistuvat. Jos ajattelee toistuvasti jotakin asiaa, ajatuksen tuottamiseen osallistuvat hermoverkot vahvistuvat. Kärjistäen: myönteisten ajatusten ajatteleminen vahvistaa myönteistä ajattelua, murehtiminen murehtimista.

Paitsi että aivojen toiminta ei ole näin yksinkertaista. Ihminen aivoineen ei ole kaikkivoipa. Ihmissuhteet, ulkoiset uhat, erilaiset sairaudet ja aivojen synnynnäiset ominaisuudet vaikuttavat kaikki ajatteluumme.

Rahaa manifestoitu: 0,50 e

Viikko 2: Vihakuuntelua ja näsäviisastelua

Manifestointia hehkuttavat ihmiset kertovat uskomattoman kuuloisia tarinoita. Niissä manifestointi on tuonut heille kertaheitolla uuden työn, kauan kaivatun lapsen, puolison tai unelma-asunnon.

Eräs nainen laittoi tyynyn alle lapun, jossa luki hänen toivomansa lapsen silmien väri ja sukupuoli. Ja kas, pian hän synnytti toiveidensa vihreäsilmäisen pojan.

Tarinat alkavat pian triggeröidä minua.

Kun luen sosiaalisesta mediasta tuttujen kokemuksia lapsettomuushoidoista ja uutisia maailmanpolitiikan kammottavasta tilanteesta, oloni vain synkkenee.

Pitäisikö lasta toivovien vain uskoa kovemmin? Mikseivät gazalaiset äidit yksinkertaisesti manifestoi lapsilleen ruoka-apua?

Tähän liittyy manifestoinnin toinen ongelma: Byrne ja monet muut manifestoimisesta itselleen elinkeinon tehneet puhuvat siitä, että on tärkeää voida hyvin ja ajatella hyviä ajatuksia. Hyvät ajatukset vetävän puoleensa hyvää.

Se on tavallaan totta: sosiologiassa puhutaan matteusvaikutuksesta eli siitä, että hyvinvointi kasautuu. Uudessa testamentissa asia ilmaistaan näin: ”Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mitä hänellä on.”

Tavallaan se, miten epäreilusti varallisuus maailmassa jakautuu, on osoitus siitä, että Byrnen ajatus osuu oikeaan.

Näyttää siltä, että jotta voi menestyksekkäästi manifestoida itselleen asioita, täytyy olla edellytyksiä siihen, että asioita tapahtuu. Minä voin manifestoida itselleni kymppitonnin, mutta jos tuo summa jostain tililleni tupsahtaa, kyse ei ole puhtaasta sattumasta. Syy on luultavasti siinä, että jokin ammatilliseen asemaani ja etuoikeuksiini liittyvä tekijä tekee siitä mahdollista.

On häiritsevää, miten kritiikittömästi rahan kaltaisen mitattavan asian manifestoimiseen suhtaudutaan. Jos ihminen manifestoi itselleen kymppitonnin ja se ilmestyy tilille, eikö ihmisen pitäisi kiinnostua siitä, mistä raha on tullut?

Itseäni kiinnostaa asia jo siksikin, että yrittäjänä minun on oltava valmis selvittämään tuloni verottajalle. Toimittajana minulta myös odotetaan kriittisyyttä. Saan elantoni kriittisestä ajattelusta.

Mitä viikosta jäi käteen?

Uskoni on koetuksella. Tuntuu vaikealta tilata universumilta rahaa pelkän sokean luottamuksen varassa.

Tajuan, että näin en ainakaan saa kymppitonnia houkuteltua.

Rahaa manifestoitu: 0,50 e

Viikko 3: Tutkija ja etuoikeudet

Testauksen puolivälissä kihisen kyynisiä ajatuksia. Päätän hakea tukea tietokirjaa manifestoinnista kirjoittavalta Eveliina Lauhoilta. Hän on tekemässä aiheesta myös uskontotieteen väitöskirjaa. Se on tarpeen, sillä manifestoinnista ei ole suomalaista tutkimusta.

Hyvää Leijonaporttipäivää! Tänäänhän on jonkinlainen ’vuoden tehokkain manifestointipäivä’, ainakin Tiktokin mukaan, Eveliina Lauhio viestittää minulle.

Sosiaalisella medialla, erityisesti Tiktokilla, on manifestoinnin valtavirtaistumisessa iso rooli. Kun Lauhio on kysynyt nuorilta, missä he ovat kuulleet manifestoinnista ensimmäisen kerran, vastaus on sosiaalinen media.

Tiktokissa esiin nostetaan usein päiviä, jotka ovat astrologisesti otollisia manifestoinnille. Ehdotan yhtenä sellaisista astrologiaa harrastavalle ystävälleni, että pitäisimme manifestointihetken, kun olen saanut lapset nukkumaan.

Nostamme toisillemme tarotkortteja ja lähetämme toisillemme ääniviestejä. Päädymme pian pohdiskelemaan muutakin kuin rahaa. Ehkäpä rikastuminen ei lopulta ole minulle aidosti motivoiva tavoite?

Puhun aiheesta Lauhiolle. Eikö ole naurettavaa heittäytyä rahan suhteen universumin varaan, kun asialle voisi myös tehdä jotain? Lauhio toppuuttelee.

”Manifestointi ei sulje pois toimintaa. Jos haluat lottovoiton, voit sekä manifestoida lottovoittoa että laittaa sen lottokupongin oikeasti vetämään”, Lauhio tokaisee.

Molempia meistä naurattaa.

Kysyn Lauhiolta, mikä hänen oma suhteensa manifestointiin on. Miten hän on päätynyt tutkimaan aihetta ja kirjoittamaan siitä kirjaa?

”Olen huomannut omassa elämässänikin sen, että se mihin mielessään keskittyy, kasvaa”, hän kertoo.

Ajatukseen on helppo yhtyä. Lauhio kuitenkin tunnistaa myös kriittiset ajatukseni. Hän tekee työkseen henkilöjuttuja esimerkiksi poliitikoista, taiteilijoista ja muista julkisuuden henkilöistä. Vuosien varrella moni haastateltava on alkanut kertoa hänelle manifestoinnista. Siis siitä, että omalla ajattelulla voi vaikuttaa elämään.

Usein haastateltavat kuitenkin pyytävät, ettei Lauhio kirjoittaisi aiheesta. Ehkä he eivät halua kuulostaa hörhöiltä? Kenties me ihmiset haluamme vaikuttaa olevamme oman elämämme herroja ja kertoa, että saavutuksemme ovat uurastuksemme tulosta? Manifestointi voi antaa ihmisestä passiivisen vaikutelman, vaikkei se sitä olisikaan.

Mitä viikosta jäi käteen?

Keskustelu Lauhion kanssa kirkastaa minulle sen, mihin uskon: ihmiselle ei tee hyvä, että uskoo pystyvänsä mihin vain ja olevansa oikeutettu mihin tahansa hyvään.

On hyvä, että ihminen näkee oman rajallisuutensa. Voimme kuitenkin hallita omaa elämäämme ja ajatteluamme tietyin reunaehdoin. Siihen liittyen Lauhiolla, joka tutkijana ei haluaisi jaella vinkkejä vaan faktatietoa, on hyvä puolivahingossa annettu neuvo: järjestä juhlat.

Rahaa manifestoitu: 0,50 e

Viikko 4: Toscana helsinkiläisessä lähiössä

Manifestoinnissa käytetään usein apuna visualisoimista ja muita eläytymisen keinoja, jotta ihminen pääsee haluttuun tunnetilaan. Jos minun tavoitteeni on saada rahat Toscanan matkaan, minun pitäisi tuntea olevani varoissani. Tai ehkä tuntea olevani Toscanassa?

Pitäisikö ottaa pikavippi ja ostaa lennot saman tien? Sitten voisin saatella itseni ulosottoon yhtä etelänlomaa rikkaampana.

Lauhio kommentoi, että manifestointi on mahdollista ilman ylenpalttista taloudellista riskinottoa. Voisiko Toscanan tuoda jotenkin omaan kotiin?

Siinä on ideaa. Vaikka matkarahat eivät tulisikaan, olisi hauskaa syödä risottoa ja gelatoa ja kuunnella italiankielistä iskelmää perheen kesken. Merkitsen illan kalenteriini. Tarkistan, ovatko edelliseltä matkalta hankkimani tattiliemikuutiot vielä käyttökelpoisia.

Ryhdyn metsästämään leveälieristä hattuani ja kaivan Sophia Lorenin punaisen rajauskynäni meikkipussini pohjalta. Googletan, mikä on gelaton ja tavallisen jäätelön ero (rasvan ja ilman määrä), ja etsin pistaasigelaton reseptin juhliamme varten. Teen juuri kuten Byrne neuvoo: elän kuin olisin lähdössä matkalle.

Ja sitten teen sen ratkaisevan asian: Ehdotan kumppanilleni häntä koipien välissä, että jos hän ostaa meille liput, voin maksaa matkan hänelle takaisin erissä, ja hän suostuu.

Universumi kenties järjestää rahaa tyhjästä joillekin. Minä järjestän itse itselleni korottoman lainan, jonka vaikutukset parisuhteellemme eivät toivon mukaan ole liian raskaat. Ehkä se on kaltaiseni skeptikon kova osa?

Ja kenties kyse on jonkinlaisesta käytännönläheisestä manifestoinnista: päämäärän asettamisesta ja ratkaisujen etsimisestä sen toteutumiseksi.

Mitä kokeilusta jäi käteen?

Uskon Eveliina Lauhion tavoin, että se, mihin ihminen keskittyy, vahvistuu. En kuitenkaan edelleenkään allekirjoita Byrnen ”usko, niin saat” -mantraa, etenkään rahan kohdalla.

Pahimmillaan ajatukseen kiinnittymällä päätyy huijaamaan itseä sekä muita. Samalla saattaa yksinkertaistaa muiden ihmisten aineellisesta puutteesta johtuvaa kärsimystä.

Rahaa manifestoitu: 0,50 e + Toscanan matkan suuruinen laina (tavallaan)