Psykoterapeutti Tarja Santalahti jätettiin yllättäen 30 vuoden liiton jälkeen – yhtenä sunnuntaiaamuna epäily vahvistui todeksi
Nykyisin Tarja Santalahti elää uudessa parisuhteessa omilla ehdoillaan. ”Enää en ole se, joka on aina saatavilla”, hän sanoo.
Mieheni jätti minut. Psykoterapeutti, kliininen seksologi Tarja Santalahti istuu lohjalaisen omakotitalon keittiön pöydän ääressä ja maistelee sanoja, joita hän 14 vuotta sitten joutui toistamaan.
Tarjalle oli alusta asti selvää, että hän kertoisi kaikille rehellisesti, miksi oli eroamassa.
”Ei tarvinnut miettiä, mitä on kenellekin valehdellut.”
Mies oli lähtenyt. 30 vuotta kestänyt liitto oli ohi.
Keittiön ikkunoista näkee pihalle, jonka poikki Tarjan silloinen aviomies käveli sunnuntaiaamuna pitkäksi menneiden juhlien jälkeen.
Tarja istui samalla tuolilla kuin nytkin. Aurinko paistoi. Renkaat rahisivat hiekkatiellä. Pihaan pysähtyi taksi.
”Tunsin kehossani, että jotain pahaa tapahtuisi.”
Käsiä alkoi pistellä. Tarjasta tuntui kuin hän olisi irtautunut kehostaan.
”Mieheni tuli sisään ja käveli suoraan nukkumaan. Kun hän tuli iltapäivällä alakertaan, kysyin, oliko hänellä toinen”, Tarja sanoo.
Mies ei kieltänyt. Tarja juoksi vessaan oksentamaan, niin kuin aina tiukassa tilanteessa.
Kaksi vuotta kestänyt epäily oli vahvistunut todeksi.
Tarja oli joskus nähnyt puolisonsa toisen naisen seurassa. Yhteinen mielenkiinnonkohde selitti yhdessäoloa, mutta Tarja aisti, että kyse oli muustakin. Hän tunsi vahvaa menettämisen pelkoa ja toivoi, ettei tilanne johtaisi eroon.
Pahinta oli, että Tarjakin tunsi puolisonsa uuden rakastetun. Se tuntui tuplapetokselta.
Tuomittu avioeroon, oikeuden papereissa luki.
”Ajattelen vieläkin välillä, että minut on tuomittu rikokseen, jonka en olisi halunnut tapahtuvan.”
Erossa Tarjasta tuntui kuin puolet hänestä olisi revitty irti. Hän epäili, ettei selviytyisi ilman miestään. Tämä oli ollut hänen tukensa ja turvansa.
”Olin ollut niin rakastunut häneen. Hän oli aikuisikäni tärkein ihmissuhde.”
Tarja ei keskustellut miehensä kanssa avioliitostaan ja erostaan tai sen syistä, koska tunsi, ettei tämä kyennyt siihen. Kun mies haki yhteisestä kodista omat tavaransa, Tarja kiroili. Puoliso ei edes katsonut häntä.
Erokriisi vaikutti Tarjan tunteisiin niin paljon, että hän keskeytti pariterapian antamisen puoleksi vuodeksi. Tarja kävi juttelemassa pahasta olostaan työterveyshuollossa. Hän ei halunnut sairauslomaa eikä olisi sitä saanutkaan, mutta reseptit hän sai. Nukahtamislääkkeet auttoivat nukkumaan, ja rauhoittava lääke vei hyökkäävältä ahdistukselta pahimman terän.
Tarja opetteli erottelemaan tunteet ajatuksista. Hän laminoi itseään varten kortit, joihin hän kirjoitti perustunteiden nimet: ilo, suru, rakkaus, viha, innostus, inho, toivo, epätoivo.
Jos Tarjaa alkoi ahdistaa ennen viikonloppua, hän päätteli korttien avulla, mistä tunteesta pahassa olossa oli kyse. Aika usein se oli pelko tai suru.
Sitten hän alkoi käydä ajatusta mielessään lävitse:
Minua ahdistaa loppuviikosta, koska viikonloppu pelottaa minua. Minulla ei ole suunnitelmia. Pelko näyttäytyy fyysisenä kuvotuksena. Olen tuntenut tällä tavalla ennenkin. Sunnuntait ovat erityisen hankalia. Järjestän nyt itselleni ohjelmaa. Pesen saunan ja sitten saunon, koska lämpimässä saunassa makoileminen auttaa minua aina.
Tarja valutti jääkylmää vettä tiskialtaaseen ja työnsi kädet veteen. Kehoon oli saatava mikä tahansa muu viesti kuin ero.
Ensimmäinen vuosi avioeron jälkeen oli vaikein. Ahdistus oli puhdasta kärsimystä.
”Lihoin 17 kiloa, koska en välittänyt itsestäni ja terveydestäni.”
Tarja sai ahdistavien ajatusten kehän katkeamaan tekemällä, kuten siivoamalla tauotta. Hän saattoi pestä ikkunoita iltakymmeneltä.
Kaikki keinot olivat käytössä. Hengitystekniikat, ajatuksen siirto, mindfulness.
Tarja valutti jääkylmää vettä tiskialtaaseen ja työnsi kädet veteen. Kehoon oli saatava mikä tahansa muu viesti kuin ero. Tätä hän opettaa nykyään asiakkailleenkin.
Ensimmäinen valonpilkahdus tuli, kun Tarja istui yksin isossa talossaan hukkaneliöiden keskellä ja keksi muuttaa alakertaan. Hän osti uusia huonekaluja ja sisusti. Alakerrasta tuli turvapaikka. Kissalle jäi yläkertaan kolme huonetta ja kylpyhuone.
Sen jälkeen Tarja valitsi itselleen kaupungin, jonka hän päätti ottaa yksin haltuun. Hän lähti Kööpenhaminaan ja pyöräili sen läpikotaisin.
Tarja palasi kaupunkiin monta kertaa. Hän tunsi itsensä itsenäiseksi.
”Minulla oli paikka, johon mieheni ei kuulunut millään tavalla.”
Tarjan olemus on nykyisin lempeä ja mielenmaailma humoristinen. Kun hän kertoo ostaneensa auton ja lisää, että ”nousuhumalassa tulee tehtyä kaikenlaista”, kuulija tietää, että hän vitsailee.
Tarja pystyy jo pyrskähtelemään sillekin, miten jotkut tutut reagoivat kuultuaan erosta. Yksi lähellä asunut ajoi pyörällä pihaan asti ja kysyi: Miksi te olette eronneet?
”Sanoin sille, että oliko sulla jotain asiaakin”, Tarja muistelee.
Toinen kommentoi, ettei ymmärtänyt, kuinka Tarja saattoi käydä häpeältään kaupassa. Tarja mykistyi. Hänenkö olisi pitänyt hävetä?
Myötätuntoakin tuli. Yksi tuttavista ilmaisi olevansa järkyttynyt. Hän sanoi, ettei voinut kuvitellakaan Tarjan tunteiden ja risteilevien ajatusten määrää, koska kyseessä oli ollut niin pitkäaikainen parisuhde. Tarja ja tuttava itkivät. Juuri sellaista myötätuntoa hän oli tarvinnut.
Eksä oli Tarjan elämän tärkein ihmissuhde, elämän rakkaus. Hänen kanssaan Tarja oli saanut lapset, kokenut vaikeudet, matkat, kotielämän, kaiken. Niin Tarja selitti lapsilleen eron jälkeen. Romanttiset tunteet entistä puolisoa kohtaan hälvenivät nopeasti.
Ystävät ja tuttavat alkoivat ehdotella Tarjalle suositusmiehiä. Oli leskimiehiä ja tuttuja, jotka kuulemma kaikki olivat juuri hänelle sopivia. Tarja aloitti varovasti tapailemisen, mutta yksikään mukavista miehistä ei kiinnostanut häntä.
Jossakin vaiheessa hän ihmetteli, kuinka huonosti ystävät hänet oikein tunsivat.
Tuntui kuitenkin hyvältä, kun miehet soittivat ja sanoivat odottavansa tapaamista. Tarjan itsetunto alkoi kohentua.
Tarja oli yksin toista vuotta. Pikkuhiljaa hän alkoi kiinnostua ajatuksesta jakaa arkeaan uuden miehen kanssa. Kunhan tämä ei olisi lohjalainen. Tarja ei halunnut lähelleen riitaisia eksiä.
Nyt hän on seurustellut lohjalaisen miesystävänsä kanssa muutaman vuoden ja asuu tämän kanssa. He tutustuivat yhteistyön merkeissä.
Tarja halusi edetä uudessa parisuhteessa rauhallisesti, sillä alkuun tuntui kummalliselta olla toisen kanssa. Vähitellen hän huomasi, että oli mahdollista tuntea syviä tunteita uutta ihmistä kohtaan.
”Tosin ei samalla tavalla kuin 21-vuotiaana, kun rakastuu suut ja silmät täyteen.”
Ihmisellä on oikeus seksuaalisuuteen kaikissa elämäntilanteissa ja ehkä erityisesti eron jälkeen. On tärkeää huolehtia seksuaalisesta hyvinvoinnistaan.
Erotessaan Tarja oli viisikymppinen, vaihdevuodet olivat juuri alkaneet.
”Olen kuitenkin onneksi ollut aina aika sinut kehoni kanssa.”
Niitä, joita pelottaa ryhtyä seksisuhteeseen pitkän parisuhteen loputtua, Tarja muistuttaa, että toista osapuolta saattaa pelottaa samalla tavalla.
”Sano suoraan, että minua pelottaa riisua sinun nähtesi. Sano, että sinua pelottaa, koska sinulla ei ole ollut pitkään aikaan seksiä, etkä tiedä, sattuuko sinua vai tyritkö. Todennäköisesti toinen suhtautuu siihen myönteisesti – tai myöntää itse saman.”
Tarja pelkäsi erokriisin keskellä, että lapset menettäisivät uskonsa pitkiin parisuhteisiin. Sittemmin pelko hälveni. Hän ajattelee, että lapset vastaavat itse omasta elämästään.
Vuosien varrella Tarja alkoi nähdä tilanteessaan lisää hyvää. Hän pystyi iloitsemaan siitä, että entinen puoliso oli sentään elossa. Heillä oli yhteys. He saattoivat puhua lapsistaan ja lapsenlapsistaan. Viime aikoina Tarja on alkanut tervehtiä jopa eksän puolisoa. Vuosiin hän ei puhunut tälle eikä katsonut silmiin.
Ensimmäiset empatian tunteet syttyivät silloin, kun Tarja ymmärsi, ettei eksän kumppaninkaan elämä ole ollut helppoa.
Terapeuttina Tarja ei halua olla se, joka tuomitsisi vastaanotolla muita osapuolia.
”Uskottomuuden tapahtumia tärkeämpää on kaikki se, mitä suhteessa on tapahtunut sitä ennen ja millaista yhteiselo on ollut. Mutta usein on helpompi keskittyä syyttämiseen.”
Terapeuttina Tarja näkee nyt, että myös lähtijät tarvitsevat apua perheensä hajoamisen keskellä.
Nykyään hän lopettaa iltarukouksensa toiveeseen, että maailmankaikkeus varjelisi hänen läheisiään. Tarja nimeää henkilöt. Heihin kuuluu entinen puoliso, minkä jälkeen Tarja pitää pitkän tauon ja sanoo lopulta myös tämän uuden kumppanin nimen. Viimeisenä mutta kuitenkin.
”Hän pitää huolta eksästäni.”
Hiljattain Tarja uskaltautui kertomaan miesystävälleen toiveestaan, jonka sanominen on pelottanut häntä. Hän haluaa vielä kerran asua yksin.
Minun olisi pitänyt myöntää itselleni erouhkan merkit, Tarja ajattelee nyt, 14 vuotta eron jälkeen. Ehkä ero olisi voitu välttää, jos he olisivat tehneet enemmän asioita yhdessä. Ehkä hänen ei olisi pitänyt antaa eksän mennä ja tulla sanomatta mitään.
”Kadun myös sitä, etten taistellut erossa liittoni puolesta. Vaikka minusta tuntui, ettei taisteltavaa ollut, olisin voinut näyttää tunteeni rehellisemmin.”
Nykyisessä suhteessaan Tarja toimii toisin kuin edellisessä. Hän sanoo selkeästi, mitä tarvitsee. Hän on sitoutunut.
”Mutta en ole enää se, joka jatkuvasti odottaa, on saatavilla ja joustaa. En ole sitä edes lapsilleni enkä lastenlapsilleni.”
Hiljattain Tarja uskaltautui kertomaan miesystävälleen toiveestaan, jonka sanominen on pelottanut häntä. Hän haluaa vielä kerran asua yksin.
Tarja aikoo muuttaa Hämeenlinnaan ihanaan vanhaan hirsitaloon. Miesystävä yllättyi mutta ymmärsi. Pian heistä tulee etäpari. Lohjan-talo on myynnissä.
Tarja saa ehkä kokea sen, mitä on vähän haikaillut.
”Olen kaivannut pientä yksinäisyyden tunnetta.”
Kolme tuntia on vierähtänyt, ja Tarja istuu edelleen samalla tuolilla, josta hän seurasi eksänsä tuloa kotiin aamun tunteina.
Tarjaan on jäänyt erosta pieni surumielisyyden vire. Hän aistii, jos häneltä salataan jotakin tai jos hänelle valehdellaan. Mutta jos sellainen tunne valtaa hänet, hän ei enää vello siinä vaan kysyy suoraan: mitä sinä ajattelet?
”En halua, että minua säästetään elämässä enää miltään.”
Haastattelu on julkaistu Eeva-lehdessä 2/2025.
