Tarja Haloseen on kohdistettu järkyttäviä viestejä – teki radikaalin teon: ”Monista olisi saanut oikeusjuttuja”
Presidentti Tarja Halosen mielestä naisia arvioidaan edelleen kriittisemmin kuin miehiä.
Sotien lapset, Tarja Halonen sanoo saadakseen itsensä vakavoitumaan, kun häntä kuvataan presidentin toimistossa Helsingin Hakaniemessä. Hymy hyytyy nopeasti.
Nykyisin Tarja välttelee puuttumista päivänpolitiikkaan mutta haluaa vielä kommentoida syksyistä keskustelua gazalaislasten hoitamisesta Suomessa.
”Heille pyydettiin apua, mutta monien mielestä näitä lapsia ei voitu auttaa täällä. Keskustelu oli ikävä. Nyt kaivattaisiin inhimillisyyttä.”
Inhimillisyyttä kaivattaisiin Tarjan mielestä myös siinä, ettei kotimaan haavoittuvaisilta vietäisi turvaverkkoja.
”Hyvinvointivaltiota ei pitäisi hajottaa. Ongelmia ehkäisevät toimet ovat tehokkaampia ja halvempia kuin niiden jälkihoito.”
Vaikka Tarjan pitkä ura juristina, huippupoliitikkona ja presidenttinä on ohi, työ kansainvälisenä yhteiskunnallisena vaikuttajana jatkuu.
Päivänpoliittisesta vallasta luopuminen on sujunut mutkattomasti.
”Se on ollut helpottavaa. Sivusta näkee helpommin pitkän aikavälin syklit, kun ei tarvitse keskittyä vain senhetkisiin ongelmiin. Se on ehkä myös yksi syy siihen, että minut halutaan edelleen moneen paikkaan.”
”Tiedän toki, että elämällä on rajansa. Usko omaan kuolemattomuuteen häviää, kun läheisiä menehtyy.”
Tarja on 81-vuotias, mutta eläkepäivät ovat kaukana leppoisista.
”Löysää aikaa ei juuri ole, ja jos on, se on pitänyt varta vasten sopia assistentin kanssa. Kun löysää aikaa on, tunnen huonoa omaatuntoa, vaikka ei pitäisi.”
Presidenttiuransa jälkeen Tarja on ollut kolmessa YK:n pääsihteerin nimittämässä toimikunnassa. Suomessa Tarja on toiminut muun muassa Helsingin yliopiston hallituksen puheenjohtajana ja WWF Suomen hallintoneuvoston puheenjohtajana. Hän on edelleen Kansanvalistusseuran valtuuskunnan puheenjohtaja ja Sitran hallituksen jäsen.
Haastattelua tehtäessä hän oli lähdössä Lontooseen Sitran mukana ja sen jälkeen YK:hon New Yorkiin. Kestävä kehitys on hänen sydäntään lähellä, ja Tarja on muun muassa YK:n aavikoitumissopimuksen hyvän tahdon lähettiläs.
”Kutsuja kansainvälisiin tilaisuuksiin tulee enemmän kuin pystyn ottamaan vastaan.”
YK:n entinen pääsihteeri Ban Ki-moon on ylistänyt Tarjan työtä tyttöjen ja naisten seksuaaliterveyden ja -oikeuksien edistämisessä.
”Työskentelen pääasiassa oman valintani mukaan. Edustan Suomea kansainvälisesti silloin kun se katsotaan tarpeelliseksi. Nykyisen hallituksen aikana olen hoitanut paljon naisiin ja seksuaalivähemmistöihin liittyviä tehtäviä.”
Tarja on kieltäytynyt sellaisista tehtävistä, jotka edellyttäisivät muuttoa ulkomaille.
”Yritän olla inhimillinen ja huomioida mieheni jo tekemät uhraukset.”
Tarja tuntee voivansa mainiosti tasapainoa lukuun ottamatta. Tasapainohäiriöiden vuoksi hän on aloittanut asahi-terveysliikunnan, joka tähtää kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Hän harrastaa sitä sen verran kuin ehtii.
”Olen aika hyvässä kunnossa mutta tiedän toki, että elämällä on rajansa. Usko omaan kuolemattomuuteen häviää, kun ikää tulee ja läheisiä ihmisiä menehtyy.”
Kuntoaan Tarja hoitaa myös uimalla ja antamalla tarpeeksi aikaa nukkumiselle, tarvittaessa myös päiväunille.
”Pystyn ottamaan vartin unet keskellä päivää vaikka autossa. Putoan uneen kuin kivi veteen, ja sitten herään niin kuin ei mitään. Olen hyvä nukkuja.”
Meri Valkaman kirjoittamassa kirjassa Perinnönjako – Keskusteluja Tarja Halosen politiikasta viitataan painajaisiin ja paineisiin, joita vastuullinen työ tuo. Millaisia painajaiset ovat?
”Työasiat eivät tule uniini, mutta joskus on ollut painajaisia, joissa minulla ei ole passia eikä rahaa. Muut ovat kadonneet, enkä tiedä, missä ollaan.”
Presidentti selittää unta sillä, että hänen elämässään esimerkiksi turvallisuus ja aikataulujen hallinta ovat olleet ja ovat edelleen muiden käsissä.
Kallion friiduksi usein tituleerattu Tarja asuu nykyään Hakaniemessä puolisonsa, oikeustieteen tohtori Pentti Arajärven kanssa.
”Minulla on ollut Kalliossa vaikka kuinka monta osoitetta, mutta sanon aina, että syy ei ole sama kuin Mozartilla. Hänellä kun oli tapana jättää vuokrat maksamatta.”
Pariskunnan kanssa asuvat kissa ja kaksi punakorvakilpikonnaa. Tarjaa ja puolisoa kiinnostavat taidehistoria, taidenäyttelyt, musiikki, teatteri ja tanssiesitykset.
”Pena tosin tykkää seurata enemmän modernia ja jazz-tanssia kuin minä.”
Puolisona Tarja kuvaa itseään ”vähän kärsimättömäksi”.
”Jos pyydän jotain eikä tapahdu mitään, sanon, että se pitäisi tehdä nyt eikä sitten joskus. Olemme Penan kanssa vähän erirytmisiä.”
Siinä missä puoliso tykkää asettua lukemaan, Tarja kuuntelee mieluusti äänikirjoja samalla kun tekee vaikkapa puutarhatöitä Karjalohjan kesäpaikassa tai Marjaniemen siirtolapuutarhassa.
”Puutarhanhoito on hirveän hyvä juttu, koska se on konkreettista. Me ihmiset kun haluamme nähdä, millaisia muutoksia saamme itse aikaan.”
Luonnossa moni asia riippuu tekijöistä, joihin ei voi itse vaikuttaa. Se antaa Tarjan mukaan tervetullutta realismia.
Puutarhurina Tarja sanoo olevansa samantyyppinen kuin äitinäkin.
”Kyllä se on siinä mennyt, mutta olisin voinut olla tarkempikin.”
Tarjan ja hänen silloisen kumppaninsa Kari Pekkosen tytär, Nököksi kutsuttu Anna syntyi 1978. Pentin mukana elämään tulivat kolme bonuslasta.
Lähes kaikki äidit rakastavat lapsiaan mutta hyvät äidit rakastavat kaikkia maailman lapsia, Tarjan äiti sanoi aikoinaan lapsenlapselleen Annalle. Ajatus on kulkenut presidentin johtotähtenä vastuutehtävien kutsuessa.
”Olisin voinut viettää enemmän aikaa kotona, mutta onneksi lapset eivät ole valittaneet. Nökö on sanonut, että jos äiti on hyvin määrätietoinen, voi olla hyväkin, ettei hän pysty keskittämään kaikkea energiaa lapseensa”, Tarja sanoo ja hymyilee vinosti.
Hän ajattelee, että lasten maailmankatsomus alkaa kehittyä varhain ja he kasvattavat vanhempiaan pienestä pitäen. Kuten oma lapsi ensimmäisinä kouluvuosinaan.
Tarja yritti puhua Annalle eräästä tämän koulukaverista, jonka nimeä ei tiennyt.
”Kuvailin kaveria sanoen, etten ole varma, onko hän tyttö vai poika. Napero vastasi, että mitä se sulle kuuluu. Eihän se kuulukaan! Nyt samoista asioista keskustellaan julkisesti.”
Lastenlapsia Tarjalla ja Pentillä on seitsemän. Ikähaitari ulottuu parikymppisestä vähän yli puolivuotiaaseen. Annan lapsi on 11-vuotias.
”Autamme Pentin kanssa tarvittaessa lastenlasten kanssa, mutta meitä ei enää tarvita kovin paljon, koska suurin osa heistä on aika isoja.”
Pesueen vanhimmat pitävät isovanhempiin yhteyttä oma-aloitteisesti.
”Lastenlasten on joskus helpompi puhua ja esimerkiksi esitellä seurustelukumppaneitaan ensin isovanhemmille, vaikka välit vanhempiin olisivat hyvät. Tarjoamme nuorille pitsaa tai lättyjä.”
Lastenlastensa kanssa Tarja ei puhu kovin paljon politiikasta tai maailmantilasta vaan siitä, mikä heitä kiinnostaa.
”He ovat erilaisia, ja opiskelualatkin ovat monenlaisia. Yksi on kiinnostunut urheilusta, toinen sukupuoli-identiteeteistä, kolmas eläinten oikeuksista. Yksi on vegaani, toinen taas voisi elää kananugeteilla.”
Lastenlapsilleen Tarja ei suuremmin neuvoja jakele, sitä varten heillä on vanhemmat. Yhtä asiaa hän silti tähdentää.
”Olen sanonut lapsilleni ja lastenlapsilleni, että teillä on odotettavissa vain yksi elämä. Kannattaa katsoa sen kaikki puolet, ettei vanhana kaduta.”
”Äiti opetti minut ajattelemaan, että kukas ongelmille tekisi jotain, jos en minä itse. Kaikilla on vastuu epäkohtien korjaamisesta.”
Heikompiosaisten auttaminen on ollut Tarjan työuran punainen lanka. Hän on ajanut muun muassa työläisten, romanien, vankien, mielenterveysongelmista kärsivien, asunnottomien, kehittyvien maiden nälkää näkevien ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asiaa.
”Äiti opetti minut ajattelemaan, että kukas ongelmille tekisi jotain, jos en minä itse. Kaikilla on vastuu epäkohtien korjaamisesta.”
Lapsuudenperhe Kalliossa kuului työväenliikkeeseen. Äiti teki monenlaisia töitä ja oli pitkään vanhustyössä. Tarja kasvoi kotona siihen, että pojat ja tytöt ovat samanarvoisia.
”Ymmärsin varhain myös sen, että kuka vain voi joutua elättämään perheensä yksin.”
Tarjan äidin lapsuuteen ja myöhempiinkin vuosiin liittyi vaikeuksia, mutta tämän asenne oli, että mennyt on mennyttä. Sitä ei tarvitse penkoa vaan pitää keskittyä tulevaan.
”Suvussani on kulkenut puhumattomuuden perintö. Tämän ylisukupolvisen ketjun olen halunnut katkaista. Vaikeistakin asioista pitää voida puhua ja keskustella.”
Äiti opetti Tarjalle toistuvasti, että ei pidä aina sanoa minä vaan me. Tytär tutustui yksilön kokemuksen tärkeyteen vasta yliopistoaikana: sai ajatella myös itseä. Oivallus loi pohjaa Tarjan ihmisoikeusajattelulle. Jokainen ihminen on arvokas.
Tarja opiskeli ensin taidehistoriaa mutta vaihtoi pian oikeustieteelliseen. Se on raamittanut hänen ajatteluaan.
”Juristit opetetaan tutustumaan tuntemattomiin asioihin. Heidän on perusteltava kaikki pykälillä.”
Kansainvälisiin kysymyksiin Tarja heräsi 1960–1970-luvuilla. Siihen vaikuttivat muun muassa ensimmäiseksi televisiosodaksi sanottu Vietnamin sota, Chilen sotilasvallankaappaus ja Nelson Mandelan rotusorron vastainen työ Etelä-Afrikassa.
Kahdeksankymmentäluvulla tuli kuuluisaksi Rachel Carsonin teos Äänetön kevät, joka kuvaa sitä, miten ihmisen toiminta tuhoaa luonnon herkkää tasapainoa. Ihmiset alkoivat herätä ympäristön suojeluun.
”Vasta silloin alkoi keskustelu siitä, että maailma ei ole pohjaton laari, josta voi käydä hakemassa mitä haluaa.”
Poliittisena perintönään Tarja pitää erityisesti kestävän kehityksen edistämistä. Hän on tuonut esiin sitä, että oman maan asioiden hoitamisen lisäksi on muistettava, että olemme osa maailmaa ja vastuussa siitä. Tarja sanoo, että myös hänen edeltäjänsä presidentit Mauno Koivisto ja Martti Ahtisaari ovat jakaneet tämän ajatusmaailman.
”Koivisto avasi kansainvälisiä suhteita Eurooppaan, Ahtisaari oli neuvottelija ja minä olen edistänyt kestävää kehitystä. Myös liike-elämä on ottanut kestävän kehityksen vakavasti, vaikka toki osittain kaupallisista syistä. Muutokseen tarvitaankin kaikkia: hallituksia ja presidenttejä, tiede- ja liike-elämää, yksittäisiä ihmisiä ja järjestöjä.”
On kokattava niillä aineksilla, joita on. Se oli Tarjan asenne presidenttikausina ja kansainvälisillä vallan näyttämöillä. Politiikassa olosuhteita tai kanssapelureita ei voi valita. Niiden kanssa voi vain tehdä parhaansa.
Saamaansa palautetta Tarja kuvaa kahtiajakoiseksi.
”Osa näkee minut syypäänä kaikkeen pahaan maailmassa, osa taputtaa olkapäälle kehuen, kuinka hyvin asiat olivat presidenttikaudellani. Kiitän siitä, mutta muistutan, että kaikki riippuu myös olosuhteista. Politiikassa mitään ei myöskään tehdä yksin.”
Venäjän täysimittaisen hyökkäyssodan alettua Tarjaa kritisoitiin siitä, että hän oli presidenttikaudellaan läheisissä väleissä Vladimir Putinin kanssa ja että Suomen Venäjä-politiikka oli silloin liian sinisilmäistä. Ajat olivat kuitenkin erilaiset.
”En tunne nykyistä Putinia. Tunsin sen Putinin, joka hän oli neljännesvuosisata sitten. En myöskään itse tehnyt aloitteita sellaisista Suomen ja Venäjän yhteistöistä, joista minua syytettiin. Hallitus teki.”
Tarja Halosta seuranneeseen presidenttiin Sauli Niinistöön on kohdistettu huomattavasti vähemmän arvostelua.
”Naisia arvioidaan edelleen kriittisemmin kuin miehiä.”
Venäjä-kritiikki on ollut Tarjalle raskasta. Varsinkin hyökkäyssodan alkupuolella kriitikoilta tuntui unohtuneen se työ, mitä Tarja on uransa aikana tehnyt ihmisoikeuksien ja demokratian edistämiseksi.
”Twitterissä, nykyisessä X:ssä, minua kutsuttiin Putinin huoraksi. Monista solvauksista olisi saanut oikeusjuttuja. Sosiaalisen median alusta on niin aggressiivinen, että olen alkanut vähentää sen käyttöä.”
Maailmanmenoa Tarja seuraa surullisena.
”Aseellisia konflikteja on nyt eniten sitten toisen maailmansodan”, hän huomauttaa.
Yhtälö on vaikea. Samaan aikaan on pidettävä huolta kestävästä kehityksestä, kerättävä voimia Ukrainan auttamiseksi ja tehtävä johtopäätöksiä oman maan turvallisuuden takaamiseksi.
”Äiti maa ei odota, koska saamme riitamme sovittua”, Tarja sanoo.
Hän on puhunut pitkään siitä, että länsimaiden tulisi pyrkiä tiiviimpään dialogiin globaalin etelän eli Aasian, Latinalaisen Amerikan ja Afrikan kanssa. Hän kehuu Suomen nykyistä presidenttiä Alexander Stubbia siitä, että tämäkin on tuonut asian esiin. Suhdettaan istuvaan presidenttiin Tarja kuvaa hyväksi.
”Stubb oli ministeri minun presidenttikaudellani. Meillä oli kiva yhteistyö, vaikkemme ole kaikesta samaa mieltä.”
Tulevaisuutta ajatellessaan Tarja tuntee sekä pelkoa että toivoa.
”Pelot liittyvät lähinnä siihen, viisastuuko maailma ja viisastuuko Suomi.”
Pelko kuitenkin vähenee toimimalla.
”Demokratia ja ihmisoikeudet eivät kestä, jos niitä ei koko ajan puolusta.”
Välillä Tarja väsyy ja ahdistus saa vallan. Silloin auttavat yleensä kunnon yöunet. Seuraavana aamuna hän herää taas valmiina näkemään mahdollisuuksia ja toimimaan.
Tarja myös tietää paremmin kuin hyvin, että politiikka on aaltoliikettä. Yhdessä vaiheessa mennään eteenpäin, toisessa takaisin, sitten taas kuljetaan kohti edistystä.
”Syntymäoptimistina ajattelen, että ollaan me ennenkin selviydytty.”
Haastattelu on julkaistu Eeva-lehdessä 12/2025.
Kommentit