Presidentti Tarja Halonen ei pidä kysymyksestä, miltä elämä tuntuu omassa iässä. Puhuttaisiinko iästä myös presidentti Sauli Niinistön kanssa?

– Naisilta kysytään herkemmin yksityiselämästä. Ehkä naiset myös herkemmin avaavat sitä, hän pohtii.

Vuonna 2000 Tarja Halonen rikkoi politiikan korkeimman lasikaton, kun hänet valittiin Suomen ensimmäiseksi naispresidentiksi. Sittemmin hänet on opittu tuntemaan koko kansan presidenttinä. Hän on ajanut sukupuolten välisen tasa-arvon lisäksi esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen ja heikommassa asemassa olevien oikeuksia.

Se ei ole sattumaa. Tasa-arvokysymykset ovat värittäneet presidentin koko elämää.

Joulun lapsi syntyi vuonna 1943 vahvojen naisten sukuun. Sekä äiti että isoäiti kasvattivat lapsensa ilman näiden biologista isää.

Niin Halonen teki itsekin. Hän erosi tyttärensä isästä, kun Anna oli pieni. Puoliso Pentti Arajärven kanssa hän alkoi seurustella myöhemmin.

– Olemme suvussamme seuranneet vanhaa perhe­mallia. Se on ollut meidän perinteemme ja tuntunut minusta luonnolliselta.

Kun Tarja-tyttö oli tulossa kouluikään, hän sai isä­puolekseen Thure Forssin.

Ruotsinkielinen voimalaitosasentaja oli aikaansa edellä. Hän ajatteli, että tytöt voivat tehdä kaikkea, mitä pojatkin. Thure Forssin asenne ei ollut 1950-luvun ilmapiirissä mitenkään itsestään selvä. Tytöt olivat tyttöjä ja pojat poikia. Näiden maailmat olivat kaukana.

– Isäpuoleni oli poikkeuksellinen mies. Ruotsinkielisenä työväenaktiivina hän kuului vähemmistöön. Hän oli tottunut katsomaan ihmistä niin, että tällä on samat oikeudet riippumatta siitä, kuka hän on.

Vanhemmat kannustivat tytärtä opiskelemaan. He muistuttivat myös, ettei koulutuksen takia saa hylätä arvojaan. Sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta oli pidettävä kiinni. Heikommista täytyy pitää huolta.

– Taustastani on ollut hyötyä konfliktimaissa. Minun on ollut helppo ymmärtää, että aina on monta totuutta.

Minne ikinä Tarja Halonen on mennyt, hänestä on tullut tien­raivaaja. Helsingin Kallion työläiskaupunginosan kasvatti oli sukunsa ensimmäinen ylioppilas.

Kun hän valmistui juristiksi 1980-luvulla, hänestä tuli Suomen ensimmäinen naispuolinen työmarkkinajuristi. Vuonna 1990 Tarja Halonen oli ensimmäinen poliittisesti valittu naisoikeusministeri ja vuonna 1995 ensimmäinen naisulkoministeri.

Maailma ei ollut vieläkään valmis, kun hänet valittiin presidentiksi vuonna 2000. Virallisesti sukupuoli haluttiin esittää yhtenä asiana muiden joukossa. Pikkutytöiltä tulleet tuhannet kirjeet paljastivat, miten valtavan suuresta asiasta oli kyse.

– Tytöt kirjoittivat, että hekin halusivat isona presidentiksi. Tämä kertoi siitä, ettei tasa-arvo ollut vielä niin juurtunut osaksi yhteiskuntaamme kuin virallisesti väitimme. Vasta kun tytöillä oli konkreettinen esikuva, presidenttiys näyttäytyi heille mahdollisena.

Pieni käytännön yksityiskohta kuvaa hyvin tilanteen poikkeuksellisuutta. Presidentin kunniamerkkejä ei ollut koskaan aiemmin kantanut nainen. Juhla-asujen hienot kankaat uhkasivat revetä niiden painosta, joten merkkejä piti keventää.

Vääränkokoinen laukku, vääränlainen hattu tai huivi. Tyttöjen ulkonäköä kommentoidaan, mutta myös presidentti on saanut osansa ilkeilystä.

Kun Halonen lähti valtiovierailulle, pukeutumisessa oli muiden mielestä aina jokin pielessä. 

Kipeimmät kommentit ovat koskeneet ulkonäköä ja puhevikaa. Lapsena saatu puheopetus ei ole poistanut vikaa kokonaan.

Tietoinen epäreiluus tuntuu pahalta.

– Olen tietyissä asioissa kiusallisen hyvämuistinen. Ilkeys jää mieleen kipupisteeksi.

Presidenttiä kismittää kaikenlainen toisten ihmisten arvostelu. Hän ei pidä siitä, että ihmisiä lokeroidaan synty­perän ja jopa syntymäajan mukaan.

– Mikä olet horoskoopiltasi? hän kysyy ja virnistää.

– Tyttäreni on myös jousimies. Jousimiehet ovat just tuommoisia! Horoskoopit ovat rasismin hienostunut muoto.

Toinen ja viimeinen presidenttikausi päättyi keväällä 2012, mutta Tarja Halosen kalenteri on yhä täynnä. Tärkeimmiksi tehtäviksi hän nostaa tasa-arvon ja kestävän kehityksen edistämisen YK:ssa.

Kansainvälisessä työssä keskitytään tyttöjen koulutukseen. Minuus ja itsetunto alkavat kuitenkin kehittyä jo ensimmäisestä katseesta.

– Kun tyttö sitten pääsee kouluun ja hänelle sanotaan, että olet samanarvoinen kuin veljesi, sen sisäistämisessä voi kestää kauan.

Lue myös: Kirsti Kuosmanen: Kasvoin kiltistä tytöstä villiksi naiseksi

Naisilta vaaditaan suoriutumista miehiä laajemmalla skaalalla. Se on Halosen mukaan naisen elämän merkittävin epäkohta. Pitää päteä monessa asiassa yhtä aikaa.

– Suomalaisen naisen perusominaisuus on huono omatunto. Psykologinen asenne yhteiskunnassa on, että pitää olla hyvä ja vielä parempi, sekä työssä että kotona. Ja vielä samaan aikaan kehittää itseä. Kaikessa ei kuitenkaan voi olla täydellinen.

Kohtuullisen hyvän pitäisi riittää.

– Onko mahdollista omistautua jollekin sektorille enemmän, työhön tai perhe-elämään? Useimmiten elämä on kuitenkin yhdistelmä molempia.

Presidentti ajattelee, että hänen pitäisi itsekin hillitä suorittamista.

– En ole aina ollut itseäni kohtaan armollinen, enkä ole vieläkään. En pääse aktivismista pois, se on krooninen vika. Minua pitää toppuutella hyvin paljon.

Hän on huomannut, että myös miehen rooli on muuttunut. Moderneilta miehiltä vaaditaan yhtä lailla töissä ja kotona. Se vaatii herkkyyttä ja joustavuutta, joihin miehiä ei ole välttämättä kasvatettu.

Pojat kasvatetaan tyypillisesti pärjääjän rooliin: pitää olla vahva eikä saa valittaa turhasta.

– Tällä on saattanut pärjätä isän ja isoisän lapsuudessa, mutta enää malli ei päde. Ja se on pojille väärin.

Nykyään tiedetään, että on tärkeää osata tunnistaa ja ilmaista omia tunteita. Tunnetaitoja opetetaan koulussa, sillä ne edistävät mielenterveyttä.

– Itken herkästi. Mielestäni kyyneleitä saa näyttää työssäkin. Tässäkään tasa-arvo ei toteudu. Jos mies joskus purskahtaa itkuun koripallomatsin päätteeksi, hän on ihanan tunteellinen. Mutta jos naiselle tulevat kyyneleet silmiin jonkin epäkohdan takia, sitä pidetään huonona juttuna.

Halonen muistuttaa, että vaikka emme elä paratiisissa, Suomi on silti maailman parhaita maita naisten, modernien miesten ja lasten kannalta.

Entäs se ikäasia? Ollaanko naisten ikää kohtaan kriittisempiä? Sitä Halonen ei ryhdy suoraan arvioimaan.

– Ikä on suhteellinen käsite. Kun Elisabeth Rehn pyrki presidentiksi vuonna 1994, häntä pidettiin vanhana, vaikka hän oli vasta kuudenkympin kieppeillä.

Valituksi tullut kilpakumppani Martti Ahtisaari on Rehniä vain pari vuotta nuorempi.

Halosesta tuli Suomen tasavallan presidentti 56-vuo­tiaana. Sauli Niinistö on nyt 71-vuo­tiaana vanhempi kuin Halonen 12-vuotisen urakkansa päätyttyä.

– Äänestäjillä on valta muuttaa asetelmaa, hän toteaa.

Suomessa poliitikon urakehitys on nopeampaa kuin isoissa maissa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa eteneminen paikallistasolta huipulle kestää tyypillisesti kauan. Siksi seitsenkymppiset presidentit eivät ole siellä harvinaisia.

– Kansainvälisessä politiikassa seitsenkymppiset ja kahdeksankymppiset ovat aika yleinen näky vielä. Suomessa seiskalla alkava ikä menettelee, mutta pitää jo katsoa seuraajia, hän naurahtaa.

Yhä useampi nykyään syntyvä tyttövauva elää satavuotiaaksi.

– Itsenäisyyden alussa syntyneet elivät sodat ja pulavuodet, ja he ovat eri asemassa kuin tämä hyvin hoidettu sukupolvi.

Halosen suku on pitkäikäistä. Vanhin jäsen on 104-vuotias.

– En juuri mieti ikääni tai sitä, kauanko aion tehdä töitä.

Oli kuitenkin yksi hetki, joka pani miettimään omaa ikää.

– Kysyin eräästä tunnetusta rauhanneuvottelijasta, kuinka vanha hän on. Veljenpoika vastasi, että hän on 92. Mietin mielessäni, että mitäköhän itse teen saman­ikäisenä!

Lue myös: Vappu Taipale: Vanhenemista on turha pelätä

Mitä presidentti haluaa tehdä seuraavaksi?

– En mitään erityistä. Tärkeintä on, että on kiva elää ja etteivät vaikeudet olisi kohtuuttomia.

Presidentti näkee, että elämä on kokonaisuus, joka koostuu hyvien ja huonojen asioiden kompromissista. Tärkeintä on tasapaino.

Kaikkea ei voi itse valita. Esimerkiksi hän nostaa lasten saamisen. Ei ole itsestään selvää, että niitä tulee, kun tilataan. Lapsen kanssa olemisesta voi kuitenkin nauttia, vaikkei olisi omia biologisia lapsia. Presidentille on tärkeää kansan­vallan laaja syli. Turvaverkko ei ole sidottu ydinperheisiin.

– Voimme ajatella, että onneksi meillä on nämä yhteiset lapset.

Ihmiset ovat aina huolehtineet läheisistään mutta myös muista. Se on hieno juttu, ja sen presidentti ­haluaisi säilyttää.

– Antaa iloa, kun voi olla avuksi muille.

Lyhyetkin kohtaamiset voivat osoittautua merkityksellisiksi.

– Tärkeät ihmissuhteet eivät aina ole pituudella pilattu. Elämä on kohtaamista ja eroamista.

– Silti nuorempien kannattaa katsoa ja toimia tarkkaan. Samat tyypit saattavat olla mukana vielä 40 vuoden päästä.

Presidentti on itse tottunut elämään perheessä, jossa lapset eivät ole samaa verta. Vanhemmat kasvattivat samalla myös isäpuolen sisaren tytärtä.

Arajärvellä oli jo ennestään neljä lasta, joista yksi kuoli.

– Maailmaa olisi hyvä tarkastella laajasti ja nauttia siitä mikä on nautittavissa.

Halonen siteeraa mäkihyppylegenda Matti Nykästä.

– Elämä on ihmisen parasta aikaa. Hengissä pysyminen on hyvä juttu. Olen aina nauranut Matti Nykäsen jutuille. Kaikessa hullunkurisuudessaan ne ovat hyvin osuvia

Juttu on julkaistu Kauneus & Terveys -lehdessä 14/2019.