JOKO OLET LÖYTÄNYT mukavan miehen? Vai vieläkö olet yksin? Nämä kysymykset saivat pitkään juontaja ja toimittaja Susanna Laineen, 41, ärsyyntymään.

”Sinkkuna huomasin ihmisten olettavan, että jokainen haaveilee parisuhteesta ja tekee kaikkensa saadakseen sen. Jos kumppania ei ole osunut kohdalle, ihmetellään miksi. Tunsin, että ihmiset ovat huolissaan siitä, löytäisinkö lainkaan sitä oikeaa.”

Toisinaan Susanna huomasi rivien välistä, että joku saattoi arvailla hänen seksuaalista suuntautumistaan. Oletettiin, että koska hän ei ole parisuhteessa miehen kanssa, hän ei olisi hetero.

”Yhteiskunnassamme on hyväksyttävää olla parikymppisenä sinkku, mutta kolmikymppisenä tai erityisesti sitä vanhempana siihen liittyy voimakkaita ennakkoluuloja ja kysymysmerkkejä.”

Nyt Susanna on jo jonkin aikaa seurustellut rapartisti Petri Nygårdin kanssa.

”Haluaisin pitää suhteeni yksityisasiana niin pitkälle kuin mahdollista.”

HOTELLIHUONEET ON suunniteltu kahdelle hengelle, eritoten pariskunnille. Yhden hengen huoneet maksavat saman verran tai enemmän. Ravintolassa pöydät katetaan vähintään kahdelle ja yksin syövä saa osakseen sääliviä katseita.

”Yhteiskuntamme on rakennettu parisuhteessa eläville ja perheellisille, vaikka yksin eläviä on valtavasti. En voi lakata ihmettelemästä tätä ajatusmallia.”

Pitkään Susanna huomasi selittelevänsä omaa sinkkustatustaan rakkauden perään utelijoille. Ajan kuluessa hän oppi vaihtamaan puheenaiheen pois omista parisuhdeasioistaan ja jättämään tungettelevat tiedustelut kommentoimatta.

”Elin sinkkuna enimmäkseen omasta tahdostani. Tietysti välillä kaipasin jotakuta, mutta mitä enemmän tulee ikää, sitä helpommaksi itsenäinen elämä tulee. Siitä on vaikeampi luopua”, hän sanoo.

”Toisaalta sitten kun rakastuu, onkin yllättäen ihan helppo heittäytyä ja muuttaa elämänsä.”

Susanna arvelee, että hänen ikäistensä miesten tilanne on erilainen.

Jos mies on nelikymppinen ja sinkku, hän on uraohjus ja naistenmies, joka nauttii vapaudestaan.

”Mutta jos nainen on sinkku, häntä pidetään vähän epätoivoisena tai todella kylmänä. Myös sitoutumiskammoiseksi tai liian krantuksi leimaaminen on yleistä.”

Parisuhteessa elämään ovat tulleet utelut suhteen tulevaisuudesta. Susannan mielestään suhteen vakavuutta ei tarvitse mitata kihlauksella tai avioliitolla.

”Minulla ei ole koskaan ollut hinkua mennä naimisiin. En ole haaveillut prinsessahäistä”, hän sanoo.

”Tykkään yleensäkin enemmän spontaanista toiminnasta. Ehkä jonain päivänä tuntuu hyvältä idealta järjestää juhlat.”

Susannan mielestä parisuhteen tärkein elementti on rakkaus. Hän huomaa myös arvostavansa miehissä erilaisia piirteitä kuin nuorempana.

”Kiltteys ja hyvyys ovat minulle nyt paljon merkityksellisimpiä. Nuorempana jännitys ja draama kiehtoivat enemmän kuin tasainen arki. Kiva ja hyvä mies tuntui tylsältä. Nyt ajatus on kääntynyt päälaelleen”, hän sanoo ja nauraa.

Itsenäisyys ja vapaus toteuttaa omia intohimoja on aina ollut Susannalle tärkeää riippumatta siitä, onko hän ollut parisuhteessa vai ei.

OMILLA JALOILLAAN SEISOMINEN ja voimakas tarve pärjätä itse ovat lähtöisin jo nuoruusvuosilta. Susanna muutti 18-vuotiaana kotikaupungistaan Seinäjoelta Helsinkiin, aloitti työt mallina ja juontajana ja tuli valituksi Miss Suomen toiseksi perintöprinsessaksi vuonna 2005.

”Itsenäisyys on pitkään ollut luonnettani määrittävä piirre. Olen silti aina ollut läheinen sisarusteni kanssa, ja läheisistä ystävistä on muodostunut minulle toinen perhe”, Susanna sanoo.

”Kun asuu yksin, oppii hakemaan ystäviltä tukea. Kun aikoinaan harkitsin irtisanoutumista televisiosta, pallottelin ajatusta muutaman hyvän ystävän kanssa. Jos jokin kodinkone hajoaa, tiedän heti, kenelle ystävistäni soitan, ja jos auto leviää keskelle tietä, soitan velipojan hätiin.”

Myös nyt, seurustellessaan, Susannasta on tärkeää, että aikaa riittää omille ystäville ja harrastuksille.

”On ihanaa löytää ihminen, jonka kanssa haluaa jakaa elämänsä. Onhan se tavallaan absurdia, että haluat olla saman ihmisen kanssa päivästä toiseen, ja samalla aivan mahtavaa. Mutta tietysti parisuhteessa kummankin on hyvä pitää myös oma elämä.”

Susanna on havainnut, että monet nuorena seurustelun aloittaneet eivät eron jälkeen viihdy lainkaan itsekseen.

”On vaikea olla parisuhteessa, jos oma elämä ei ole kunnossa. On todella tärkeää osata olla yksin, jotta voi elää toisen kanssa”, Susanna sanoo.

”Suhde ei saa olla ainoa autuaaksi tekevä asia elämässä. Onnea ei voi hakea toisen ihmisen kautta. Rakkaus tuo turvaa ja tukea, mutta onnellisuus on omissa käsissä. Jokainen on itse vastuussa hyvinvoinnistaan.”

TYÖ ON ystävien ja perheen lisäksi Susannan elämän tärkein elementti. Hän tajusi työn merkityksen itselleen viime vuonna, kun vapaa-aikaa jäi kalenteriin enemmän kuin ehkä koskaan.

Susanna jätti Puoli seitsemän -ohjelman juontajan tehtävät kuuden vuoden jälkeen syksyllä 2020. Päätös syntyi, kun hän huomasi työnteon verottaneen liikaa vapaa-­aikaa­ ja jaksamista.

”Irtisanoutuminen oli testi itselleni: halusin selvittää, olenko liian kiinni töissäni.”

Susanna ajatteli ottavansa aiempaa rauhallisemmin, mutta ensimmäinen vapaa vuosi täyttyikin hurjalla määrällä uusia töitä: oli näyttelijän pesti Salatut elämät -sarjassa ja lukemattomia juontokeikkoja ja televisio-­ohjelmia.

Tahti hidastui vasta viime vuonna. Susanna oli kyllä mukana kolmessa televisiotuotannossa, mutta niiden väleihin osui viikkojen taukoja. Aiemmista tavoistaan poiketen hän ei haalinutkaan rakoihin muita töitä, joten omaa aikaa jäi runsaasti.

Alkuun se tuntui mahtavalta.

”Aika nopeasti huomasin, että joutenolo on minulle yllättävän vaikeaa. Tunteet vaihtelivat laidasta laitaan. Joinakin hetkinä iloitsin mahdollisuudesta käydä tanssitunnilla ja lenkillä silloin kun halusin, mutta toisina päivinä tuntui kuin olisin lamaantunut.”

Säännöllinen työrytmi oli pitänyt Susannan kiinni arjessa ja rutiineissa. Ilman sitä arki muuttui epämääräiseksi ja raamittomaksi.

”Oivalsin, miten suuri merkitys työnteon yhteisöllisyydellä minulle on. Minussa on erakkoa, joka vetäytyy mieluusti omaan rauhaansa, mutta ymmärsin kaipaavani työ­yhteisöä, jonne mennä maanantaisin.”

Vapaina vuosinaan Susanna myös myönsi itselleen, että esiintyminen on hänelle paitsi työ myös intohimo.

”Toivoin pitkään, että vapaalla innostuisin jostain uudesta, vaikka perhokalastuksesta tai miekkailusta. Mutta ei, mikään muu ei kutsunut minua kuin näytteleminen, tanssiminen ja esiintyminen.”

TASAPAINO TYÖN ja vapaa-ajan välillä on se, mitä Susanna tänä vuonna toivoo löytävänsä. Se ei ole helppoa, mutta mahdollista. Keväällä hän juontaa Farmi Suomi- ja Tähdet, tähdet -ohjelmia.

Susanna on huomannut kaipaavansa näyttelijän töitä. Hän sanoo olevansa uransa suhteen nälkäinen: hän suunnittelee uusia projekteja ja opettelee uutta. Viimeksi hän kävi improvisaatioon keskittyvällä kurssilla.

”Olen saanut paljon mahdollisuuksia ja päässyt eteenpäin, mutta ymmärrän hyvin, että minun pitää jatkuvasti kehittää itseäni ja hakeutua uusiin tilaisuuksiin.”

Kova työnteko onkin kantanut hedelmää: Susanna on yksi Suomen suosituimmista juontajista.

”Ymmärrän olla joka päivä helkkarin tyytyväinen siihen, että runsas työnteko on kantanut minut tähän pisteeseen. Olen ollut onnekas, mutta menestys on vaatinut tuurin lisäksi kovaa työtä.”

TALOUDELLISEN EPÄVARMUUDEN sietäminen kuuluu freelancerin asemaan. Joskus projektit kasaantuvat peräkkäin tai päällekkäin, joskus niiden välillä on pitkiä taukoja.

”Freelance-elämä on vaatinut opettelua. Vähitellen olen alkanut ymmärtää, miten tällainen elämä pyörii.”

Susanna on järjestänyt itselleen taloudellista turvaa sijoittamalla asuntoihin. Hänellä on oman kotinsa lisäksi Helsingissä kolme sijoitusasuntoa, joita hän vuokraa. Ensimmäisen asuntonsa hän osti 19-vuotiaana velaksi.

”Asuntolaina oli järjettömän suuri, mutta se oli myös osa aikuistumistani. Tiesin, että kuukausierät on maksettava ajallaan ja niiden eteen täytyy tehdä reippaasti töitä. En voinut sekoilla, koska halusin hoitaa asian kunnialla.”

Vuokraemäntänä toimiminen on Susannan mielestä hauskaa, vaikka aina jokin asia vaatii toimintaa.

”Asuntosijoittaminen vaatii riskinottoa. Seuraan asuntomarkkinoita tiiviisti ja uutiset hintojen laskusta ja korkojen noususta ovat tuoneet minunkin otsalleni hikikarpaloita.”

Taloudellinen itsenäisyys merkitsee Susannalle paljon myös parisuhteessa.

”Minulle on tärkeää, että voin pitää huolen omasta taloudestani. En tuomitse muiden järjestelyjä, mutta oma ajatusmallini on hyvin kirkas.”

Susanna muistuttaa, että rahasuhteeseen liittyy lähes aina jonkinlaista valtaa.

”Jos elää toisen siivellä, joutuu tietyllä tavalla velvoitetuksi tekemään asioita toisen mukana ja armoilla. Minulle se on vaikea ajatus.”

Raha ei tuo onnea, mutta se luo vapautta.

”Elämä on helpompaa ja vakaampaa, jos omat raha-asiat ovat kunnossa.”

SUSANNA TÄYTTI syyskuussa 41 vuotta. Hän tunnustaa poteneensa pari vuotta sitten jonkinlaista neljänkympin kriisiä pohtiessaan haaveitaan ja paikkaansa maailmassa.

Elämän solmu­kohdissa Susanna on koko aikuis­ikänsä ajan osannut hakeutua terapiaan.

”Terapia on todella hyvä tapa vaikuttaa omaan hyvinvointiin. Terapiaan meno ei vaadi valtavia traumoja, vaan sieltä voi hakea apua myös pienempiin omaan arkeen vaikuttaviin haasteisiin tai tilanteista ylipääsemisiin.”

Susannasta on myös tärkeää, ettei kaikkea rapaa kaada ystävien niskaan.

”Ystävä ei voi olla terapeutti. Terapia on paras mahdollisin avain itsetutkiskeluun ja omien tarpeiden selvittämiseen.”

Terapiakeskustelujen seurauksena oma terveys, perhe ja ystävät ovat kohonneet Susannan elämässä yhä suurempaan arvoon.

”Olen ymmärtänyt entistä paremmin sen, että kaikki maallinen mammona ja menestys on toissijaista. Mikään saavutus ei tunnu miltään, jos sitä ei voi jakaa läheistensä kanssa.”

Elämän rajallisuus on noussut mieleen uudella tavalla. Susannan vanhemmat ovat jo kahdeksankymppisiä.

”Tiedostan, että elämä tästä eteenpäin voi olla täynnä suuria luopumisia. Vielä kymmenen vuotta sitten en pohtinut tällaisia ajatuksia. Silloin omani ja läheisteni elämät tuntuivat melkein ikuisilta.”

IKÄÄNTYMISEN MYÖTÄ Susannan itsetunto on vahvistunut. Tästä teemasta hän ja psykoterapeutti Terhi Ketola-Huttunen kirjoittivat viime vuonna teoksen Epätäydellisen naisen itsetunto.

”Olen tarvinnut itsevarmuutta uskaltaakseni elää omalla tavallani. Elämäni on poikennut siitä, mitä naisilta tyypillisesti odotetaan: olen tehnyt hieman erikoisia julkisia töitä ja elellyt yksin. Sillä aikaa monet ikätoverini ovat menneet naimisiin ja saaneet lapsia.”

Omalla esimerkillään Susanna toivoo kannustavansa jokaista naista olemaan piittaamatta yhteiskunnan odotuksista.

”Haluan rohkaista jokaista elämään uskaliaasti juuri sillä tavalla kuin itse parhaalta tuntuu, viis siitä mitä ihmiset odottavat.”

Susanna on ylpeä tekemistään valinnoista eikä kadu ratkaisujaan.

”Elän nyt juuri sellaista elämää, mistä olen haaveillut. Ei ole mitään, mikä kismittäisi tai olisi jäänyt saamatta.”

Juttu on julkaistu Eevassa 03/23.

Kuvauspaikka: Outrun Cafe, Helsinki