Huomaan, että olen iloisempi, kärsivällisempi, sosiaalisempi ja empaattisempi, kun saan treenata jalkapalloa. Tyttöystäväni sanoo, että olen parempi ihminen harjoitusten jälkeen.

Koronarajoitusten aikana joukkueellani on ollut pienryhmätreenejä 4–5 päivänä viikossa. Olemme tehneet 3–4 pelaajan ryhmissä teknisiä harjoituksia ilman kontaktia. Jos istun kotisohvalla koko päivän, minusta tulee turhautunut ja aika pahantuulinen.

Ulkona liikkuminen on ollut tärkeä osa elämääni jo pitkään. Vanhempani inspiroivat minua nuorena: isä pelasi jalkapalloa ja äiti harrasti yleisurheilua.

Lue myös: Liikunta vaikuttaa mielialaan

Jonottaminen stressaa minua. Pahimpia ovat lentokenttien turvatarkastukset, liikenneruuhkat ja jonot kaupoissa tai baareissa. Siksi olen esimerkiksi aina ajoissa lentokentällä. Autossa yritän kuunnella podcasteja ja kirjoja. Siitä tulee tunne, etten tuhlaa aikaani.

Ruokakauppaan yritän mennä aikaisin aamulla tai myöhemmin illalla, jolloin siellä on vähemmän ihmisiä. Ennen ottelun alkua jonottaminen pelaajatunnelissa on ok, koska tiedän, että siellä joutuu seisomaan ehkä minuutin tai kaksi. Liikenteessä ei voi tietää, kauanko siinä menee. Siinä on varmasti se ero.

Olin nuorena perfektionisti, kunnes tajusin, että se ei tee minua onnelliseksi. Saatoin olla tyytymätön voitetun ottelunkin jälkeen, jos oma pelini ei ollut sujunut niin hyvin kuin olin odottanut.

Jossain vaiheessa ymmärsin, että ei ole täydellistä jalkapallopeliä. Riittää, että olen antanut kaikkeni. Tämä ajatus on auttanut minua suunnattomasti.

Olen nyt vähän rauhallisempi ihminen kuin nuorena. Jos asiat eivät mene niin kuin toivon, osaan käsitellä asiaa paremmin.

Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 7/2020.