
”SHIBARI-SIDONTA ALKOI KIEHTOA minua muutama vuosi sitten, kun osallistuin sidontakurssille. Olin heti myytyä tyttöä!
Sidonta opettaa vuorovaikutusta kahden ihmisen välillä. Olen luonteeltani vastuunkantaja, joten luulin, että pitäisin sitojan roolista. Mitä vielä: on ihanaa antaa jonkun sitoa minut, minun säännöilläni ja minua kuunnellen. Silloin voin päästää arjen naruista irti.
Mielikuvat sitomisesta yhdistyvät monella mustan nahkan natinaan ja viuhuvaan piiskaan. Sidonta voi olla sitäkin, mutta minulle se ei ole. Sen sijaan suosittelen sitä omien rajojen, rakkauden ja kehollisuuden opetteluun.
HYVÄ SEKSI ei tarkoita minulle yhdyntää vaan nautinnon jakamista. Yhteys kumppanin kanssa voi löytyä vain, jos on löytänyt ensin yhteyden itseensä. Se taas vaatii kivuliastakin rehellisyyttä, omien varjojen tutkiskelua ja vanhojen ajatusrakenteidensa purkamista. Silloin alkaa vähitellen hahmottaa halunsa ja tarpeensa.
Mutta monelle itsensä kohtaaminen kuulostaa liian uhkaavalta hörhöilyltä – ja se herättää liikaa tunteita, epämiellyttäviäkin. Ne on helppo sysätä syrjään ja toitottaa, että ei muuta kuin panemaan vaan!
Tutkiva asenne on ihana lähtökohta, jos tahtoo tutustua kehoonsa ja mieleensä paremmin. Ensiksi kannattaa kartoittaa, miten laaja käsite seksuaalisuus oikeastaan on ja mitä se itselle merkitsee. Meditaatio ja hengitysharjoitukset ovat toimivia eroottisia työkaluja siinä missä masturbointikin. Havainnoi itseäsi. Miten kosketat omaa kehoasi ja miltä se tuntuu? Nautinnolliselta vai omituiselta?
Hellin itseäni öljyhieronnalla joka toinen viikko. Siinä saattaa vierähtää kolmekin tuntia. Aistien herättelykin onnistuu missä tahansa: joskus auttaa, kun tiedostaa ulkona auringon lämmön ihollaan. Pienet jutut voivat olla suuria.
MINULLE SEKSUAALISUUTENI ja naiseuteni jakaminen vaikkapa Instagramissa on luontevaa. Se ei ole itsestäänselvyys: jos julkaisee tietynlaisia kuvia naiseudestaan ja poseeraa paljastavissa alusvaatteissa tai yläosattomissa, sovellus poistaa ne nopeasti. Herran tähden, miten typerää!
Seksuaalisuudesta puhuminen tulkitaan usein deittimaailmassa väärin. Tinder-mätsit luulevat, että jos nainen puhuu seksuaalisuudesta, hän haluaa aina seksiä heti. Heti aletaan availla nappeja tai inboxiin pärähtää kikkelin kuva.
Ensinnäkin: on epäkunnioittavaa ja ihan älytöntä lähettää elimensä kuva ventovieraalle, ja toisekseen: ei se niin mene. Tulkinta kertoo, miten vinksallaan suhteemme seksiin on. Siitä puhuminen ei ole itsessään soidinmeno tai kutsu sänkyyn.
Olen ollut sinkkuna viisi vuotta, eikä minulla ole kiire minnekään. Olen aina tahtonut pitkän palautumisjakson parisuhteiden välissä, sillä erojen ja surujen hetkillä elämä pysähtyy kuin seinään. Menneet suhteet on syytä käsitellä.
Samalla tarjoutuu loistava tilaisuus huomata jotakin uutta itsestään ja seksuaalisuudessaan. Nautin tästä elämänmuodosta, sillä olen kuin kissa: pidän omasta rauhasta ja tilasta.
Seksuaalisuus ei vaadi kumppania toteutuakseen. Koko ajatuskin on hassu! Se on elämän energiaa, joka on kaikissa. Kukoistaakseen tarvitsee vain itsensä.
Ennen omistauduin hartaasti parisuhteilleni. Tein suhteiden eteen liiankin paljon ja otin toisen lastit kannettavakseni. Myös seksissä arvioin, mitä mies halusi ja unohdin itseni. Silloin seksi typistyi aktiksi, joka ei antanut tunnetasolla mitään. Olin parisuhteissani monella tapaa yksin.
Ymmärrän nyt, että jos keskittyy muiden miellyttämiseen, ei välttämättä edes huomaa, miten huono olo itsellä on. Tällainen suorittaminen on naisille valitettavan tyypillistä: pelkäämme jatkuvasti tuottavamme pettymyksen joko itsellemme, kumppanillemme tai yhteisöllemme.”
Juttu on julkaistu Trendissä 5/21.