Selma Vilhunen ja Riku Siivonen olivat vastarakastuneita, kun mielenterveysongelmat veivät Rikun sairaalahoitoon – silloin syntyi oivallus, joka pitää pariskunnan yhdessä
Elokuvaohjaaja Selma Vilhunen ja kirjailija-käsikirjoittaja Riku Siivonen tietävät, että parisuhde voi olla hyvä vaikkei se olisi aina helppo tai edes onnellinen.
Selma Vilhusen ja Riku Siivosen perhe syntyi iloisessa keittiössä.
Nimitys sai alkunsa kirkkaan turkoosista väristä. Sillä pariskunta maalasi ensimmäisen yhteisen kotinsa keittiön seinän, kun he muuttivat saman katon alle vuonna 2021.
Alun perin nimi oli vitsi. Kuka nyt antaisi keittiölle nimen? Ja olihan nimivalinnassa mukana myös annos toksista positiivisuutta.
Pian nimi kuitenkin vakiintui käyttöön. Keittiöstä tuli tärkeä paikka viisihenkiselle bonusperheelle, johon kuuluvat myös Rikun kaksi lasta sekä Selman lapsi. Riku ja Selma kokosivat kaikki perheenjäsenet yhteisen pöydän ääreen niinä iltoina, kun lapset olivat heillä.
”Syödessämme kävimme sellaisen hyvin klassisen mitä kunkin päivään kuului -keskustelun”, Riku kertoo.
Riku huolehti siitä, että ruoka syötiin iltaisin yhdessä. Tai ehdotti lettujen paistamista vaihtopäivinä, kun lapset saapuivat heidän luokseen toisista kodeistaan.
”Olet sellainen ihmisiä yhteen tuova moottori...turpa”, Selma kuittaa.
”Ja minä opin laittamaan ruokaa uusperhehomman myötä.”
”Riippuu, mitä oppimisella tarkoitetaan”, Riku sanoo.
Molempia naurattaa.
Yksi syy iloisen keittiön lettuiltoihin on Rikun tuulinen lapsuus. Rikun isä veti partioleirejä. Niiden kautta isä oli läsnä monille muille lapsille mutta ei kotona omalle pojalle. Niin Riku lapsuutensa koki.
”Muistan kateuden toisten perheiden läsnäolosta. Varmaan siitä tulee halu järjestää kivoja hetkiä omille lapsilleni.”
Vuonna 2022 Riku julkaisi esikoisromaaninsa Kaikki isäni tavarat. Se kertoo pojasta, joka käy isänsä kuolinpesän tavaroita. Kirjaa kirjoittaessaan Riku käsitteli omaa isäsuhdettaan ja oivalsi, mitä siitä puuttui: isän hyväksyvä katse.
”Vaikka kuinka vihaan joukkueurheilua, olen omille lapsilleni sanonut, että tulen välillä katsomaan jalkapallopelejänne.”
Rikun peleihin isää oli turha odottaa.
”Minulle syntyi varovainen ymmärrys, että saatoin tehdä Selmaan vaikutuksen muutenkin kuin vain rautaisella ammatillisella osaamisellani.”
Apua, tuohan on se Romanssireiska!
Vuonna 2016 Riku työskenteli television suositun Enbuske, Veitola, Salminen -keskusteluohjelman tuottajana ja käsikirjoittajana. Hänen tehtäviinsä kuului soittaa ohjelman vieraille haastattelupuhelu ennen lähetystä.
Eräs puheluista hänen tuli soittaa elokuvaohjaaja Selma Vilhuselle, joka tahdottiin lähetykseen vieraaksi. Vuosi oli 2016, teattereihin oli juuri ilmestynyt Selman ensimmäinen pitkä elokuva Tyttö nimeltä Varpu.
Ohjaaja oli ennestään tuttu henkilö mediassa. Kahta vuotta aiemmin Selma oli ohjannut lapsiperheen kaoottisesta aamusta kertovan Pitääkö mun kaikki hoitaa? lyhytelokuvan. Se oli Suomen Oscar-ehdokkaana.
Riku ja Selma eivät tunteneet toisiaan ennestään. Kun Selma vastasi Rikun puheluun, hän tajusi kuitenkin nopeasti, kenen kanssa puhui: Romanssireiskan!
Romanssireiskat oli Ylioppilaslehdessä ilmestynyt palsta, jota parikymppinen toimittaja Riku Siivonen piti kollegansa Roope Mokan kanssa 2000-luvun alussa.
Riku muistaa palstan esittelyn edelleen sanasta sanaan ulkoa: Roopella ja Rikulla on takanaan yhteensä yhdeksän eroa ja yksi avioero. Kysy mitä vain rakkaudesta, seksistä ja ihmissuhteista – he ovat jo tehneet virheet puolestasi.
Sellainen iski Selman huumorintajuun. Niin ikään parikymppisenä hän oli palstan vakilukija ystävänsä kanssa.
”Kun Riku sitten vuosia myöhemmin soitti minulle ohjelmasta, kysyin häneltä heti, oletko sinä se Romanssireiska. Olin aivan imponoitu siitä, että tämä ihminen soitti minulle. Soitin ystävällenikin: arvaa mitä, Romanssireiska haastatteli minua äsken puhelimessa.”
Tv-studion lämpiössä Rikulla oli päällään vihreä maiharitakki, se jäi ensitapaamisesta molempien mieleen. Ja se, miten hyvin heidän juttelunsa kulki.
”Minulle syntyi varovainen ymmärrys, että saatoin tehdä Selmaan vaikutuksen muutenkin kuin vain rautaisella ammatillisella osaamisellani. Vaikka olinkin silloin itse, sanoisinko, suhteellisen monipuolisehkon elämänvaiheen kohdalla”, Riku sanoo.
Hänen isänsä oli hiljattain kuollut. Riku tasapainoili uupumuksen partaalla.
Rakkaus ei kysele lupia tai hyviä ajoituksia. Vuonna 2018 heistä tuli pari.
”Toiset sanoisivat, että olin päästäni sekaisin. Itse kuvailisin, että minun oli niinä aikoina vaikeata pysyä kartalla tunteistani.”
Jos joku olisi puhunut Romanssireiskana päteneelle parikymppiselle Rikulle henkisestä kasvamisesta turvallisessa parisuhteessa, häntä olisi ehkä lyhyesti hymyilyttänyt. Mikä kammottava klisee!
Mutta kun kliseet tulevat todeksi omassa elämässä, ihminen tajuaa, miksi ne ovat kliseitä: koska ne niin usein ovat totta, Riku pohtii.
Rikun henkiset vaikeudet jatkuivat suhteen alkuvuosien ajan.
”Toiset sanoisivat, että olin päästäni sekaisin. Tai he puhuisivat mielenterveyden haasteista. Itse kuvailisin, että minun oli niinä aikoina vaikeata pysyä kartalla tunteistani. En tiennyt, miksi tunsin niin kuin tunsin ja miksi käyttäydyin, kuten käyttäydyin.”
Muutaman vuoden päästä pariskunnan ensitapaamisesta Riku pääsi hoidettavaksi Auroran psykiatriseen sairaalaan. Hän halusi apua ja saikin sitä, mistä myös Selma oli iloinen.
Kun Riku sai apua ammattilaisilta, hän ymmärsi, miten paljon oli huonosti voidessaan vienyt happea kaikilta ympärillään.
Myös Selma auttoi puolisoaan.
”Nykyisin osaan erottaa paremmin, johtuuko jokin tunne minusta vai toisesta ja miten siihen pitää reagoida. Sattui niin, että sinä pystyitkin auttamaan minua tällaisen opettelussa”, Riku sanoo ja katsoo Selmaa vakavana.
Esimerkiksi parisuhteessa Riku uskaltaa nykyisin kohdata aiempaa jämäkämmin toisen kielteisiä tunteita. Ennen hän pelästyi niitä ja kiirehti pehmittämään hankalia tilanteita anteeksipyynnöillä tai erilaisilla nopeilla lupauksilla.
”Lupasin mitä vain. Tunsin, että kaikki oli vaarassa, jos toiselle tuli kielteisiä tunteita, jotka johtuivat omasta käyttäytymisestäni. Oppituntini on ollut se, ettei anteeksipyyntö auta, jos käytös ei muutu.”
Selma tunnisti Rikun mielenterveyden ongelmat jo suhteen alkumatkasta. Hän mietti itsekseen, ettei ala muuttaa toista ollakseen itse onnellisempi.
”Kuulostaa ehkä ylevältä, mutta oikeassa elämässä voi olla hirveän vaikeitakin vaiheita”, Selma pohtii.
”Rakkaussuhteen ei tarvitse olla koko ajan helppoa eikä edes onnellista. Siinä voi olla haastavia paikkoja. Hienous tulee siitä, ettei niitä tarvitse yrittää vältellä tai kartella.”
Molemmat ovat vähän liikuttuneita, kun Selma sanoo:
”Se, että voimme olla Rikun kanssa yhdessä rehellisesti ja rakentavasti tällaisten asioiden äärellä, on minulle yhtä kuin rakkaus.”
Riku myöntelee.
”Tunnistan, että pohjaluottamuksemme on vain kasvanut koko ajan.”
Selma käsitteli rakkauden haasteita myös tuoreimmassa elokuvassaan, vuonna 2023 ilmestyneessä draamakomediassa Neljä pientä aikuista. Siinä pariskunta avaa suhteensa ja ryhtyy pakon edessä tutkailemaan itseään ja rakkauskäsityksiään. Se ei ole aina helppoa etenkään, kun uusia kumppaneita ilmestyy kuvioon, mutta jokaisella on pyrkimys hyvään. Kaikki tahtovat rakastaa.
Romanttinen rakkaus on Selmalle ”yksi maailman vakavista aiheista”. Vastavoima globaaleille ongelmille, joiden kanssa ihmiskunta painiskelee nyt.
”Halusin tehdä elokuvan rakkaudesta, koska olin niin inspiroitunut rakkaudesta, jota olen saanut itse tuntea siksi, että löysin Rikun. Halusin pöyhiä aihetta elokuvaksi asti.”
”Olen antanut itselleni luvan sanoa Rikulle messenger-viesteissä asioita, joita voisin sanoa kasvokkainkin.”
Myös Selma on voinut tukeutua parisuhteen lujaan pohjaluottamukseen. Yhteisten vuosien aikana hän on opetellut puhumaan tunteistaan.
”Minusta kaiken kaikkiaan hyvä vinkki elämään on se, että jos jotain tarvitsee, kannattaa avata suunsa ja sanoa se.”
Kun asuu yhdessä toisen kanssa, asiat voisi ottaa puheeksi vaikka aamukahvilla. Se on kuitenkin Selmalle monesti aika vaikeaa.
”Kommunikoin välillä viestitse. Olen antanut itselleni luvan sanoa Rikulle messenger-viesteissä asioita, joita voisin sanoa kasvokkainkin.”
Parempi on sanoa asiat edes viestillä kuin ei ollenkaan. Viesteillä pariskunta on keskustellut esimerkiksi metatöiden jaosta.
Aiemmin Selma tunsi esimerkiksi, että hänen piti muistaa kysyä, kumpi hoitaa ruuan.
”Edelleen havahdumme molemmat tuntia ennen ruoka-aikaa siihen, että jaa, taas pitäisi olla jotain pöperöä pöydässä. Mutta nyt olemme päässeet keskusteluissamme empaattiseen mites ruoka -vaiheeseen. Itse otin aikaisemmin enemmän kipinää ja mietin, miksi minä olen aina se, joka kysyy asiasta”, Selma sanoo.
Perään hän myöntää, ettei hän ole heidän suhteessaan koskaan jäänyt yksin vastuuseen ruuasta tai muista kotitöistä.
”Varmasti tässä on ollut erilaisia vaiheita. Meidän molempien huushollaus on edelleen aikamoista säätämistä, mutta tunnelma välillämme on nykyään aiempaa lempeämpi.”
”Rikulta olen oppinut, että voin sanoa asioita ihan ääneenkin.”
Riku on suoraan toivonut, että Selma avaisi hänelle ajatuksiaan mieluiten kasvotusten tai edes puhelimessa. Etenkin tunnepitoisissa aiheissa viestit voivat kasvaa pitkiksi ja mutkikkaiksi, Selma myöntää.
”Rikulta olen oppinut, että voin sanoa asioita ihan ääneenkin. Selvästi tämä on luottamusasia, jonka kanssa olen kamppaillut jo ennen kuin tapasin Rikun.”
Tunne käytöksen takana on hylätyksi tulemisen pelko, Selma sanoo.
”Siitä olen murtautumassa ulos.”
Rikun vastaanottavaisuus on helpottanut pelkoa. Sen kuulee Rikun äänestä tai näkee viestistä, johon tämä on kirjoittanut: <3.
Riku on kuuma ja hauska. Hauskuuteen liittyy kiinteästi älykkyys.
Selmakin on kuuma ja älykäs. Hänellä on lämmin katse maailmaan ja muihin ihmisiin.
Näin puolisot kuvailevat toisiaan. Rikua monet kumppanin piirteet hämmästyttävät iloisella tavalla. Selma näkee niin paljon rakkautta maailmassa ja muissa, että se tuntuu Rikustakin hyvältä.
”Kun joku hänen alallaan menestyy, hän pystyy sanomaan, että olen samaan aikaan kateellinen ja iloinen, ja molemmat myös ovat yhtä totta. Itse voin olla kerrallaan kateellinen tai iloinen. En ole kyyninen, mutta esitän kyllä näkemyksiäni sohvan nurkassa”, Riku selittää puolisonsa suureksi riemuksi.
Kesken haastattelun he ryhtyvät kutsumaan itseään ja toisiaan sukunimillä.
”Jos on innostunut Siivosesta seitsemännen vuoden kohdalla, se on rakkauden ihme”, Riku sanoo ja jatkaa:
”Parisuhteemme kolme kivijalkaa ovat Vilhusen kuumuus ja älykkyys, toinen on luottamus ja kolmas on Vilhusen omistama kerrostalokolmio.”
Rahaan on naitu, Selma kuittaa.
Mutta miksi sukunimet?
”Hän on pyytänyt, etten lähtisi vielä sinuttelemaan”, Riku sanoo.
”Olemme kuitenkin vasta kihloissa!” Selma jatkaa.
Kihloihin he menivät kolme vuotta sitten. Häitä pariskunta ei ole vielä ehtinyt suunnitella.
Iloinen keittiö on vaihtunut valkoiseen. Viime vuoden lopulla Selma ja Riku lapsineen muuttivat uuteen kotiin.
”Nykyään on vaikea saada kaikkia saman pöydän ääreen. Lapsilla on paljon harrastuksia”, Riku sanoo.
Rikun esikoinen viettää lukion jälkeistä välivuotta ulkomailla. Kotona asuu nyt kaksi teiniä, ja hekin ovat jo melko itsenäisiä.
Aikuisille on vähän huomaamattaankin vapautunut aikaa omille jutuilleen. Kevään ajan Riku on viimeistellyt viestintäalan päivätyönsä ohessa Elämän ja kuoleman huone -teosta, joka kertoo synnytyskokemuksista isien näkökulmista. Se ilmestyi huhtikuun lopussa. Selma alkaa lähitulevaisuudessa ohjata elämäkertaelokuvaa Kaija Koosta.
”Lisäksi olen mukana ilmastoaktivismissa, käyn entistä useammin teatterissa ja tapaan enemmän ystäviäni”, Selma kertoo.
Hänen suosikkitapansa viettää parisuhdeaikaa on keittää pannullinen kahvia ja istua yhdessä pöydän ääreen.
”Voimme vain unohtua keskustelemaan jostain aiheesta. Ei tarvitse olla ihmeellistä ohjelmaa.”
Kirjailijana Riku elää muutoinkin paljon päänsä sisällä.
”Ei siellä liiku mitään erityisen korkealentoista. Mutta kun asuin yksin joskus 25 vuotta sitten, saatoin unohtaa ikkunaverhot kiinni puoleksi vuodeksi. En vain huomannut, että ne olivat kiinni.”
Rikun mielestä hän ja Selma ovat kotona villasukissa hiihtelijöitä ennemmin kuin treffi-ihmisiä.
”Kerran otin oikein asiakseni, että nyt menemme treffeille. Menimme keilaamaan. Se oli kauhean erikoista ja hauskaa”, Selma sanoo.
Rikukin nautti treffeistä erityisesti, koska ne ovat niin harvinaista herkkua:
”Korostan, että käymme jossain noin joka kolmas vuosi.”
Uudessa elämänvaiheessa aikaa riittää myös uuteen yhteiseen projektiin, lyhyistä kohtauksista rakentuvaan elokuvaan. Nimeä sillä ei vielä ole. Selma ja Riku näyttelevät elokuvan pääosat ja kuvaavat arkensa keskellä lyhyitä ottoja.
Tarkoitus on jatkaa kuvaamista vuosia ja vuosikymmeniä. Elokuvan lopussa Selma ja Riku ovat kurttuisia vanhuksia. Ja edelleen yhdessä.
Juttu on ilmestynyt Eeva-lehdessä 5/25.
Kuvauspaikat: Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun Kookos ja Kuvataide-akatemian Mylly
