”KYMMENEN VUOTTA SITTEN törmäsin blogiin nimeltä Naapurintyttöä naidaan. Siinä kirjoittaja kertoi työstään seksityöläisenä. Kiinnostuin heti: minäkin haluan kokeilla seksin myymistä.

Ensimmäinen asiakastapaaminen oli fiasko. Olin laittanut ilmoituksen Sihteeriopistoon, ja otin asiakkaan vastaan silloisessa kodissani. Olin ujo ja kokematon, ja kortsu puhkesi kesken seksin. Pelkäsin kolme kuukautta HIV-tartuntaa, enkä tehnyt työtä pitkään aikaan.

Tuolloin minulla oli mielikuva, miltä seksityöläisen kuuluu näyttää. Kiinnitin irtoripsiä, kävin ostamassa vaaleanpunaisia alusasusettejä ja yritin teeskennellä teinityttöä – ajattelin, että siltä minä voisin näyttää, koska minulla ei ollut varaa esimerkiksi luksusseuralaisjuttuun. Ajelin kaikki karvani. Teeskentelin olevani jotain muuta kuin olen.

Välillä jouduin lopettamaan työni, kun seurustelukumppanini kielsi sen. Silloin en vielä ymmärtänyt, ettei se ole ok.

Kun erottuani aloitin työt uudelleen, olin kyllästynyt teeskentelyyn. Olin lakannutkin ajelemasta kainalo- ja pillukarvojani monta vuotta aiemmin. En halunnut luopua karvoistani vain rahan takia. Siihen aikaan paine karvojen poistoon oli suurta, joten jopa baarissa saatettiin huudella ja osoitella kainalokarvojani. Seksialalla odotus karvattomuudesta on yhä yleistä, mutta joillekin asiakkaille karvat ovat se juttu.

Takaraivooni olivat kuitenkin jääneet yläkoulun heitot, että olen tissitön, joten halusin sellaiset. Silikoneja en halunnut, joten kaksi vuotta sitten päätin hakeutua rasvansiirtoon: vatsastani siirrettiin rasvaa tisseihin. Ja minkä kokoiset niistä tulikaan, hulvattomat!

Jälkikäteen olen harmitellut, että rasvaa otettiin liikaa ja kylkeen tuli kuoppa. Näytän hyvältä tiukoissa vaatteissa, mutta kun otan vaatteeni pois, ajattelen: missä mahani on?

VUOSIEN AIKANA sekä seksiala että minä olemme muuttuneet. Nyt tiedän, miten haluan tehdä tätä työtä: täysin omana itseäni. Yhteiskunta on esimerkiksi muuttunut karvamyönteisemmäksi, eikä niiden ajamatta jättäminen ole enää niin iso juttu.

Silti tiedän, että jos ajaisin karvani, laihduttaisin ja ottaisin lävistykseni pois, minulla olisi enemmän asiakkaita. Kun toimeentulo on kiinni omasta ulkonäöstä, houkutus sen paremmaksi muuttamisesta on suuri. Mitä paremmin istuu vallitsevaan kauneusihanteeseen, sitä todennäköisemmin useampi ajattelee: tuota voisin polkea.

Minulle on tullut uhmareaktio: minähän en muutu käskystä. Feminiininen puunaaminen on minulle vierasta, enkä tiedä, haluanko olla se ihminen, jota kehutaan Ylilaudalla.

En ole aina sinut kehoni kanssa. Olen ollut aina raskasrakenteinen, ja teininä sairastuin syömishäiriöön. Joskus tunnen olevani valtava pienikokoisten asiakkaiden kanssa. Tiedän, että jos olisin pienempi, saisin enemmän asiakkaita.

Mietin työn aikana paljon sitä, missä asennossa perseeni näyttää hyvältä ja missä tissini isommilta. Kyse on performanssista: esiinnyn kehollani. Mutta alan klassikkovitsi ’keho tekee yhtä ja ajatukset voivat olla muualla’ pitää paikkansa. Saatan ottaa suihin ja miettiä pitsaa.

Seksityö sopii minulle, koska olen hyvin kehollinen ja suhtaudun seksiin avoimesti. Olen avoimessa suhteessa, ja satunnaisesti käyn naisten keskinäisissä seksibileissä. Nuorempana harrastin paljon yhden illan juttuja ja etsin usein baarista seuraa, mutta nykyisin olen sulkeutuneempi. En jaksa iskuyrityksiä, ja olen valikoiva. Miesten miellyttäminen siviilissä ei enää kiinnosta.

Joskus työ meinaa jäädä päälle siviiliseksissä: huomaan äänteleväni kuin töissä. Sitten rimpuilen irti rutiinista ja kysyn itseltäni: mitä minä haluan?

Jokin aika sitten minulla diagnosoitiin kudossairaus EDS, joka aiheuttaa kroonisia kipuja. Kipu heijastuu psyykkiseen hyvinvointiini, ja toisinpäin. Joten kun minua ahdistaa, olen opetellut kysymään keholtani, mitä se haluaa: ehkä kaloreita, tai pitäisikö ottaa kireät housut pois. Alkutalvesta hankin siirrettävän ammeen, ja nyt käyn kylmässä kylvyssä joka aamu – se on tapani helliä kehoani.

Olen muutenkin ottanut nyt rauhallisesti. Kulunut vuosi on ollut raskas: siskoni teki itsemurhan toissa syksynä, ja olin lähellä burn outia. Siksi olen kuluvan kevään tehnyt vain OnlyFansia.

SEKSITYÖ-AKTIVISMISTA on tullut merkittävä osa elämääni. Toivon, että saan asioita aikaan sillä, että avaan suuni. Olin pitkään yksi harvoista, joka teki seksityötä kasvoillaan. Julkisuus myös suojelee minua: kukaan ei voi kiristää minua sillä, että kertoo oikean nimeni.

Tällä hetkellä seksityön tekeminen on turvatonta monelle: Työtä varten on käytännössä mahdotonta vuokrata toimitiloja, eikä palveluitaan saa mainostaa. Oikeuskäytäntö estää seksityöstä laskuttamisen. Syrjiminen pankkipalveluissa on yleistä, ja moni pelkää lastensuojeluilmoitusta.

Usein keskustelu ohjataan suuntaan, onko työ alistavaa tai voimaannuttavaa. Mutta ei se ole olennaista. Jokaisella on oikeus tehdä työtä huolimatta siitä, millaiseksi seksityö koetaan. Ei samoin puhuta mistään muustakaan alasta.

Ihmiset haluavat etsiä syitä valinnalleni. Että tämä olisi traumareaktio, ja ’siellä se yksinhuoltajan lapsi myy persettään, kun ei ole ollut isä huolehtimassa’.

Iso syy aloittaa seksityö on ADHD-häiriöni. En sopeudu normaalin työelämän sääntöihin, vaan haluan tehdä töitä juuri sen verran kuin haluan ja silloin kun haluan, ja olla itse vastuussa siitä, mitä teen. Seksityö mahdollistaa sen.

Lue myös: Mariko Pajalahti sai ADHD-diagnoosin: ”Olen sättinyt ja arvostellut itseäni turhaan sen takia, etten osaa tehdä asioita samoin kuin toiset”

Lisäksi sekä suhteeni kehooni että seksiin on vapautunut. Se johtuu osin myös lapsuudenkodistani: meillä oltiin kotona usein ilman vaatteita, eikä seksi ole ollut tabu.

Voin tehdä tätä työtä vielä useita vuosia. Koska nyt elämme tässä sovinistisessa kapitalismissa, suostuin plastiikkakirurgiaan näyttääkseni upealta – mutta karvoistani en luovu.

Välillä minulta kysytään, olenko miettinyt, miten mahdolliset tulevat työnantajat suhtautuvat työhöni. Miten selitän sen, että olen viime vuodet imenyt munaa? Onneksi en juurikaan mieti asiaa.

Joskus minulta kysytään, miksi annan kehoni muiden käyttöön. Mutta kysymykseen sisältyy heteronormatiivinen oletus, että nainen on seksin antava osapuoli. Kyse on lopulta siitä, että minä päätän, kenellä on oikeus päästä iholleni, ja se on oikeus, jonka voin myös ottaa pois.”

Lue myös: Seksuaalisuuden voima kantaa makuuhuoneen ulkopuolelle, Sari Havas tietää: ”En vähättele itseäni enää yhtä paljon”

Juttu on julkaistu Trendissä 6/2023.