Sari Havas, 59, näyttelijä, käsikirjoittaja ja kouluttaja. Asuu puolisonsa kanssa Espoossa.

"Suhteeni seksuaalisuuteni oli onneton. Luulin, etten voisi löytää onnea sillä elämän osa-alueella.

Niin ajattelin vuonna 2007, kun erosin silloisesta liitostani. Halusin tutkia asiaa, joten aloin opiskella parisuhde- ja seksuaaliterapeutiksi.

Erovaihe oli hirveän raastava. Mieheni ei ollut tehnyt mitään väärin, ja tunsin paljon syyllisyyttä siitä, että halusin lähteä.

Terapeuttikoulutuksessa jokaisen osallistujan elämä käytiin läpi. Sain vertaistukea ja rohkeutta tutkia itseäni.

Koulutus muutti suhtautumistani seksuaalisuuteeni: minusta tuli aiempaa vapaampi ja rohkeampi.

Seksuaalisuus on osa ydinminuutta. Se on suuri voima, joka tuottaa minulle nykyään paljon nautintoa.

Koulutuksen tärkein oppi oli se, että minussa ei ole mitään vikaa. Naiset ajattelevat helposti, että heidän kehonsa tai vaginansa on jotenkin vääränlainen tai että he eivät riitä. Sitä ajatusta ympäristökin on läpi historian tarjonnut: että naiset olisivat heikkoja ja että meidän pitäisi pysyä ruodussa. Se ei ole totta.

Kun lapset olivat pieniä, työnsin tarpeeni syrjään. Kun he alkoivat pärjätä omillaan, aloin miettiä, että entäs minä sitten. Olenko tyytyväinen tai onnellinen?

Nyt ajattelen, että minussa ollut huono olo on voinut kohdistua tiedostamattani lapsiinikin. He aistivat kyllä, onko äiti tyytyväinen elämäänsä. Myöhemmin lapseni ovat varmasti nähneet, että voin hyvin, ja se on heijastunut heidänkin oloonsa.

Olen oppinut ymmärtämään seksuaalisuuttani paitsi koulutuksen myös seksuaalisten kokemusten kautta. Olen uskaltanut toteuttaa fantasioitani ja löytänyt ihmisiä, jotka ovat kannustaneet pitämään elämässä isoa liekkiä yllä.

Minulla on nykyään ihana, utelias ja aktiivinen kumppani, joka kannustaa minua. Seksuaalisuus on meille molemmille tärkeää.

Haluamme kumpikin läheisyyttä ja kosketusta, ja tykkäämme aistillisista asioista. Annamme aina pienen hipaisun, kun teemme arkisia hommia ja ohitamme toisemme.

Myös arjesta irtautuminen on tärkeää ajoittain. Meillä on pieni koti Ranskassa, ja sinne mennessä tuntuu kuin tulisimme toiseen todellisuuteen.

Viritymme ihan toisella tavalla, koska kieli, aurinko, meri, ruoka ja maisemat antavat buustia. Olemme erityisen aktiivisia seksuaalisesti, ja se kantaa kotiin asti.

Halaukset, pusut ja silitykset näyttävät koko ajan, että yhteys toiseen on olemassa. Toivon, että se uteliaisuus, leikkimieli ja läheisyyden kaipuu säilyvät aina.

Ihmettelen nykyään, miksi minun piti aiemmin kyseenalaistaa tekemisiäni ja jopa ajatella, olenko saavuttanut mitään. Työnihän olivat merkityksellisiä juttuja. Miksi en osannut olla ylpeä ja nauttia onnistumisistani?

En vähättele enää itseäni yhtä paljon kuin ennen. Seksuaalisuuteeni tutustuminen on tuonut minulle rohkeutta ja hyvää oloa myös makuuhuoneen ulkopuolella.

Elämässä on aina väistämättä haasteita. Jotta pääsee niiden yli, on tärkeää pitää yllä positiivista energiaa. Onnen näyttäminen ja onnistumisista iloitseminen virittävät muissakin samaa hyvää oloa: Mitä enemmän tuo esiin iloaan, sitä paremmin se leviää.

Seksuaalisuuden voima näkyy siinäkin, miten keskustelen. Haluan virittäää aistillista, positiivista ja kivaa ilmapiiriä – sellaista, jossa muiden on hyvä olla.

Ennen esityksiä keskityn hetkeen, ajattelen hyviä asioita ja lämmittelen kehoani liikkumalla. Itse kehräämässäni energiassa olen turvassa.

Joskus nuorena hyväilin itseäni ja häpesin sitä. Ajattelin, että ai kauheaa, tämä on syntiä. En tiedä, mistä ajatus tuli mieleeni, koska ei kukaan ollut sanonut niin.

Seksuaalisuuteeni liittyi paljon häpeää. En ollut kovin utelias enkä innostunut vaan ennemminkin jännittynyt.

Jouduin myös tilanteisiin, joissa minua kohdeltiin väärin. En pystynyt pitämään kiinni rajoistani, ja sekin on varmasti vaikuttanut minuun.

Olen tullut loukatuksi ja hävennyt sitä. Olen ajatellut, että vika on minussa.

Me too -kampanjan vuoksi naiset uskaltavat yhä herkemmin sanoa, jos he tulevat kaltoinkohdelluiksi. On entistä helpompaa asettaa rajoja ja vaatia arvostusta.

Olen antanut ikävien kokemusten pikkuhiljaa sulaa pois. On silti vieläkin asioita, joista en halua edes puhua. Ajattelen, että se sattuisi liikaa. Yritän unohtaa ne ja mennä eteenpäin.

Ajattelin ennen seksuaaliterapeutin koulutusta, että nykynuoret kyllä uskaltavat puhua seksuaalisuudestaan ja nautinnostaan. Eivät he välttämättä uskalla.

Moni nainen ei saa sanottua, mistä tykkää tai miten haluaisi tulla kosketetuksi. On paljon naisia, jotka pienentävät tarpeitaan ja miettivät vain toisen hyvää.

Olen itsekin opetellut ottamaan tilaa ja puhumaan seksuaalisuudestani. Se on aika iso asia. Jos hankalista asioista ei uskalla puhua, ne vievät energiaa. Puhumalla voi olla itsensä puolella.

Vuorovaikutuskoulutuksissa moni tunnistaa itsessään impulssin, että tekisi mieli sanoa jotakin, mutta ei sanokaan. Ehkä aihe on vaikea, tai pelottaa, mihin se johtaa.

Kannattaa tunnistaa juuri ne tilanteet, joissa tekisi mieli sanoa jotain. Kun avaa suunsa, saa onnistumisen kokemuksen. Ensi kerralla uskaltaa jo vähän enemmän.

Haluaisin, että me naiset kannustaisimme toisiamme ja huomaisimme muissa hyviä asioita. Olisi myös tärkeää yhdessä purkaa myyttejä.

On suuri myytti, että muut saavat koko ajan orgasmeja. Orgasmi ei tapahdu yhdynnässä niin helposti, mutta aina voi keksiä muita keinoja.

Seksuaalisuuden voimasta kannattaa pitää kiinni. Jokainen saa nauttia seksuaalisuudestaan, pukeutua seksikkäästi, jos haluaa, eikä tarvitse muuttua tätihenkilöksi. Seksuaalisuus on olemuksessa koko ajan mukana samalla tavalla kuin tunteet.

Kun tunne omasta seksuaalisuudesta syvenee, tulee kokonaiseksi itsekseen. Silloin osaa olla itsensä puolella, tunnistaa tunteensa ja tarpeensa sekä uskaltaa puhua niistä.

Kun olen aistillisessa mielentilassa, keskityn siihen, mitä näen, kuulen, haistan ja maistan. Seksuaalisuus antaa iloa, voimaa ja jaksamista ihan kaikkeen.”