Kun Sanna Stellanin toinen avioliitto päättyi eroon, hän tunsi häpeää: ”Luotin siihen, että olemme lopun elämämme yhdessä”
Toinen avioero sysäsi näyttelijä Sanna Stellanin synkkiin ajatuksiin – ja lopulta tärkeiden oivallusten äärelle. Häpeän, surun ja pelkojen läpikäynti vapautti kiihkeän elämännälän.
Näyttelijä Sanna Stellan kertoo Eeva-lehden haastattelussa, miltä toinen avioero tuntui, mitä siitä toipuminen vaati ja kuinka elämänilo löytyi uudelleen.
Viime kesänä Sanna Stellan, 49, osti itselleen harmaan polkupyörän. Kotikonnuillaan Sipoossa hän polki pitkin kiemurtelevia hiekkateitä, kumpuilevia mäkiä ja loputtomia suoria.
”Tunsin herääväni eloon.”
Tuota tunnetta edelsi rankka aika. Huhtikuussa Sanna ja hänen silloinen puolisonsa ohjaaja ja tuottaja Timo Suomi jättivät yhdessä avioerohakemuksen.
Vuonna 2018 naimisiin mennyt pariskunta eli kymmenhenkisen uusperheen arkea unelmiensa kodiksi kunnostetussa kansakoulussa Sipoossa. Yhteinen lapsi syntyi keväällä 2019.
Avioliiton loppuaikoina Sanna voi huonosti. Hänestä tuntui, että ilo oli kadonnut elämästä. Sävyt näyttivät haalistuneilta. Ahdistus puristi rintaa.
”Olin jatkuvasti pahantuulinen ja hermostuin pienistäkin asioista. Ryhtini painui kumaraan. En jaksanut enää pitää huolta itsestäni.”
Sinnikkyys on aina ollut Sannan voimavara, joka on kantanut häntä monessa käänteessä. Nyt se näytti nurjan puolensa.
”Jäin jääräpäisesti taistelemaan asioista, joista ei kannata taistella. Kuvittelin, että kun käännän itseni tarpeeksi monelle mutkalle, saan suhteen toimimaan. Joskus on vain päästettävä irti.”
Vaikka eri teille lähteminen oli lopulta helpotus, ero otti koville. Yksi vahvimmista tunteista oli häpeä. Avioero tuntui epäonnistumiselta ja kaksi avioeroa siltä, että Sanna on epäonnistunut ihmisenä.
”Molemmilla kerroilla luotin siihen, että kaikki menee hyvin ja olemme lopun elämämme yhdessä.”
Kun niin ei käynyt, Sannaa hävetti.
”Ajattelin, että minä mokasin. Tunsin itseni naiiviksi ja tyhmäksi.”
Toisaalta Sanna iloitsi rohkeudestaan.
”Rohkeinta, mitä olen koskaan tehnyt, on se, että olen uskaltanut rakastaa. Toiseksi rohkeinta on ollut lähteä silloin, kun sen aika on.”
Yksi vaikeimmista asioista Sannalle oli hyväksyä, että rakkaus ei mennyt siten kuin hän oli toivonut.
”Oli hyväksyttävä, että maailma ei ole reilu paikka. Elämä on rosoinen ja kivulias matka, joka voi olla samaan aikaan täynnä kaikkea kaunista. Oma asenne ratkaisee. Päätin toista kertaa erotessani, etten halua uhriutua. Luopuminen on osa elämää.”
”Ei ole olemassa sääntöjä siitä, kuinka kauan pitää surra menetysten jälkeen.”
Eron keskellä Sanna vaihtoi puhelimensa taustakuvaksi kaukaa kuvatun maapallon. Hän katseli myös kuvia avaruudesta ja suurkaupungeista. Kuvat antoivat Sannalle perspektiiviä murheisiin.
”Ihmisen on välillä hyvä tajua oma pienuutensa ja se, että olemme täällä vain hetken.”
Muistutus ajan rajallisuudesta herätti Sannassa elämännälän.
”Meille on annettu tämä yksi, riemukas elämä. Miksi jäisin kotiin murjottamaan, kun maailma on täynnä mahdollisuuksia? Ei ole olemassa sääntöjä siitä, kuinka kauan pitää surra menetysten jälkeen.”
Kun eron aiheuttama rankin tunnemyrsky oli takanapäin, Sanna alkoi kiinnittää tarkemmin huomiota kauneuteen ympärillään.
”Osaan taas haltioitua hetkestä. Saatan olla tohkeissani kirkkaasta kuutamosta tai 14-, 11-, 7- ja 4-vuotiaiden lasteni pienistä hauskoista jutuista.”
Lapsena Sanna ajatteli, että asioilla on tapana järjestyä. Nyt hän tuntee palanneensa oman itsensä ytimeen, kuulee taas selkeästi oman äänensä ja tunnistaa omat tarpeensa.
Meditointi ja hiljaisuudessa oleminen auttavat Sannaa tavoittamaan oman ytimensä, kun se meinaa kadota maailman meluun. Elämä on Sannalle lahja, jota ei tulisi hukata.
”Monesti pohdimme, miten elämä kohtelee meitä. Yritän muistaa kysyä, miten minä kohtelen elämää.”
Luit lyhennelmän haastattelusta, joka on julkaistu Eeva-lehdessä 2/2024. Haastattelussa Sanna kertoo, miten oppi vihdoin olemaan heikko ja millainen oli ystävien merkitys erosta toipumisessa. Syksyllä 50 vuotta täyttävä Sanna puhuu myös ikääntymisen aiheuttamista tunteista sekä siitä, mitä kaikkea uutta elämään on tullut eron jälkeen.
