Sanna Marin tajusi riipaisevan asian parisuhteesta – suosittu tv-sarja auttoi ymmärtämään eron syitä
”Nyt ymmärrän, että avioliiton hajoaminen työn vuoksi ei ole valinta”, Sanna Marin sanoo.
Sanna Marin on täsmällisesti aikataulussa, vaikka aamuun on mahtunut jo yksi sammutettava tulipalo.
”Kaadoin kahvit sängylleni ja olen siis pessyt pyykkiäkin tänä aamuna. Onneksi meni vain puoli kuppia”, hän sanoo ja naurahtaa.
Sannan kalenteri on ollut entistäkin täydempi kuluneiden puolentoista vuoden ajan. Hän on kirjoittanut muistelmateostaan Toivo on tekoja. Kirjan sivuille siirtyi maailman nuorimman pääministerin matka tamperelaisesta kuntapoliitikosta vallan huipulle.
”Tyttäreni Emma on muutaman kerran vihjaillut minulle, että äiti, sä istut aina vain kotona läppäri sylissä. Milloin se kirja oikein on valmis?”
Teos on juuri julkaistu, mutta kiire ei ole ohi. Kirjan englanninkielinen painos Hope in Action ilmestyy 17 maassa, ja marraskuussa alkava kirjakiertue vie Sannan kotimaan lisäksi Yhdysvaltoihin, Iso-Britanniaan, Saksaan ja Ruotsiin.
Kiertueen ohella Sanna työskentelee normaalisti Tony Blair -instituutin strategisena neuvonantajana. Siellä hän toimii neuvonantajana eri maiden hallitusten ja hallintojen poliittisissa kysymyksissä.
Silti perhe-elämään on huomattavasti enemmän aikaa kuin oli Suomen pääministerinä.
”Pääministerin tehtävässä tunsin päivittäin riittämättömyyttä siitä, etten pystynyt antamaan tarpeeksi aikaa perheelle ja lapselleni.”
Erityisesti kriisiaikana työ meni kaiken muun edelle.
”Sitä ei voinut antaa kenenkään muun tehtäväksi. Enää en halua elää elämää, jossa minulla ei ole aikaa Emmalle.”
New York, Lontoo, Amsterdam. Työ vie Sannaa edelleen usein maailmalle. Hän pyrkii ajoittamaan työmatkat niille viikoille, kun tytär on isällään.
Sanna ja Emman isä Markus Räikkönen erosivat kaksi ja puoli vuotta sitten. Seitsemänvuotias Emma asuu vanhemmillaan vuoroviikoin.
”Kun Emma on minulla, pystyn olemaan hänelle läsnä. Nykyään minulla on aikaa läheisilleni. Pääministerinä olin käytännössä töissä aina, lukuun ottamatta lyhyitä kesälomia.”
Elämään on tullut rytmi, jota pääministerin elämään ei olisi voinut sovittaa. Äidin ja tyttären yhteisiin viikkoihin on jo muodostunut perinne. Kun Emma saapuu äidilleen perjantaisin, viikko aloitetaan leffaillalla ja popcorneilla.
Rytmit silti elävät etenkin nyt, kun Emma aloitti koulun syksyllä.
”Hänellä on paljon kavereita ja hänen sosiaalinen elämänsä kukoistaa. Voi olla, että vaikka suunnittelisimme tekevämme jotain kahdestaan, yhtäkkiä meillä onkin neljä lasta leikkitreffeillä. Äiti ei ehkä olekaan enää se ykkösvaihtoehto. Siihenkin minun pitää antaa tilaa.”
Suuri muutos on tapahtunut myös Sannan mielenmaisemassa. Hän sanoo olleensa aina ennen uraorientoitunut, mutta nyt työ on vain yksi osa koko pakettia.
Viime vuosina Sanna on miettinyt entistä enemmän sitä, miten mikin asia vaikuttaa lapsen kanssa käytettävään aikaan.
”Kunnianhimoni taso on ehkä vähän laskenut. Se ei johdu siitä, että en haluaisi tehdä, vaan siitä, että haluan löytää tasapainon – en vain suorittaa ja saavuttaa. Sen tasapainon kanssa olen kamppaillut pitkään, ja etsin sitä osittain edelleen.”
Miten kukaan voi uhrata parisuhteensa uran takia? Niin Sanna muistaa ajatelleensa, kun vuosia sitten katsoi yhdessä Markuksen kanssa tanskalaista Vallan linnake -televisiosarjaa. Fiktiosarjassa naispoliitikko nousee pääministeriksi, ja ministeritehtävän alussa parisuhde on mitä onnellisin. Pääministerikauden kuluessa se kuitenkin päättyy.
”Kun katsoimme sarjaa, pidin surullisena, että avioliitto päättyi työn takia. Nyt ymmärrän, että avioliiton hajoaminen työn vuoksi ei ole valinta. Siinä vain käy niin. Työ vie niin ison osan ajasta ja henkisestä kapasiteetista, että väistämättäkin jotenkin erkaantuu läheisistä. Kun joutuu olemaan isojen asioiden kanssa tekemisissä, kotona ei välttämättä enää jaksa edes jutella.”
Sanna ja Markus menivät yhteen 18-vuotiaina. Liitto kesti 19 vuotta.
”Olemme Markuksen kanssa yhä hyviä ystäviä. Välillämme ei ikinä ole ollut kitkaa, ei parisuhteessa eikä eron aikana. Voin suoraan sanoa, että Markus on parhaita ihmisiä, joita tiedän. Tiedän, että hän sanoisi minusta samoin.”
Läpi muistelmateoksensa Sanna kuvaa Markusta yhtenä elämänsä tärkeimmistä tukijoista ja kiittää tätä loppusanoissa.
”Eron jälkeenkään meillä ei ole ollut konflikteja tai ristiriitoja. Ajattelemme hyvin samalla tavalla ja kunnioitamme toistemme rajoja. Se on tosi arvokasta, ja siksi varmasti vuoroviikkovanhemmuuskin on sujunut niin hyvin.”
Sannalle on tärkeää, että asioissa joustetaan.
”Vanhemmuudessamme ei ole sellaista jäykkyyttä, joka ei sopisi todelliseen elämään. Oma elämäni ja lapseni elämä on järjestetty niin, ettei siihen ole tarvinnut laittaa liian tiukkoja rajoja.”
Sanna iloitsee siitä, että vanhempina hän ja Markus tuovat Emman elämään erilaisia asioita. Sanna on huolehtija ja hoivaaja, jonka kanssa tytär saa tutkia, lukea ja opetella rauhassa uusia asioita.
”Markus tekee sitten Emman kanssa niitä urheilullisempia juttuja, pelaa jalkapalloa ja keksii riehakkaita leikkejä.”
Myös Sannan äiti auttaa Emman hoitamisessa. Tämä asuu muutaman korttelin päässä Sannan kodista.
Äiti oli tärkeä voimahahmo Sannalle jo lapsuudessa. Pirkkalassa asuvan perheen muodostivat Sanna, äiti ja äidin naisystävä.
”Vaikka äidilläni oli vaikea lapsuus, hänen elämänasenteensa on aina ollut valoisa ja avara. Hän ei ole rajannut maailmankuvaani vaan avannut sitä.”
Sannan arvo- ja aatemaailma syntyivät jo lapsena. Perhe asui vuokrakolmiossa eikä rahaa kuluttamiseen juuri ollut, mutta Sanna piti monista maksuttomista asioista kuten liikunnasta, lukemisesta ja koiran ulkoiluttamisesta.
”Se, että tulen vähävaraisesta sateenkaariperheestä, on tietenkin vaikuttanut minuun syvästi. Taustani vuoksi arvostan erityisesti hyvinvointipalveluitamme ja koulutusjärjestelmäämme.”
Sanna on perheensä ensimmäinen ylioppilas, ja juuri äiti kannusti häntä aikanaan yliopistoon. Vaikka rahaa ei ollut, äiti ei koskaan toppuutellut Sannan haaveita esimerkiksi matkustelusta.
”Päinvastoin hän sanoi, että tulevaisuudessa voit kiertää vaikka koko maailman. Teet vain siitä itse totta”, Sanna sanoo.
”Äiti ei jäänyt kiinni senhetkiseen realismiin, vaan korosti, että myöhemmin asiat voivat olla eri tavalla. Minua ei tyrmätty heti alkuun. Varmasti siksi minulla on ollut elämässäni rohkeutta tarttua asioihin.”
Sannan vanhemmat erosivat, kun hän oli kaksivuotias. Sen jälkeen isä ei ole ollut Sannan elämässä mukana. Sanna ei oikeastaan edes ajattele muutamia vuosia sitten edesmenneen isän puuttumista elämästään.
”Ei minulla ole vertailukohtaa. Voisin käyttää kaiken aikani sen murehtimiseen, miksei minulla ollut jotain, mitä joillakin muilla oli. Mutta olen elänyt elämäni sellaisena kuin se on enkä voivottele.”
”On huvittavaa, että ulkoapäin elämäni ja urani voivat näyttää todella hyvin suunnitellulta. Sitä ne eivät ole olleet. ”
Tampereen kaupunginvaltuuston puheenjohtajaksi 27-vuotiaana. Kansanedustajaksi Pirkanmaan ääniharavana 29-vuotiaana. Suomen ja samalla maailman nuorimmaksi pääministeriksi 34-vuotiaana. Vakaa ja pitkä liitto 18-vuotiaana löytyneen kumppanin kanssa. Voisiko ajatella, että Sannan sävelet olivat selvät jo hyvin nuorena?
”Eivät todellakaan!” hän hymähtää.
”On huvittavaa, että ulkoapäin elämäni ja urani voivat näyttää todella hyvin suunnitellulta. Mutta sitä ne eivät ole olleet. Satuin vain löytämään ihmisen, joka oli minulle silloin oikea.”
Samoin hän ajattelee käyneen politiikassa.
”Kun liityin puolueeseen, en ajatellut, että minusta tulee pääministeri vuonna 2019. Minua vei politiikkaan halu muuttaa maailmaa ja tehdä asioita.”
Sanna ei koskaan ole tehnyt viisi- tai kymmenvuotissuunnitelmia eikä aio tehdä niitä jatkossakaan.
”Otan elämän enemmän niin, että se on tässä. Vastaan tulee mahdollisuuksia ja vastoinkäymisiä. Niissä hetkissä pitää miettiä, miten niihin suhtautu.”
Uran varrelle on jo mahtunut vastoinkäymisiä. Skandaalejakin, kuten Sanna itse niistä osaa kirjassaan nimittää. Pääministeriaikana sekä perinteisessä että sosiaalisessa mediassa ruodittiin näkyvästi Sannan pukeutumista, virka-asunnon aamiaisiin käytettyä rahasummaa ja julkisuuteen levinnyttä tanssivideota.
Niin isoihin kun pienempiinkin turbulensseihin Sannalla on kuitenkin jo varhain ollut sisään rakennettu selviytymisstrategia: huku tai ui.
”Mitä kovempi haaste ja vaikeampi paikka, sitä varmemmin menen siitä läpi. Silloin ei luovuteta, kun tuntuu vaikealta, vaan taistellaan niin kauan, että selviydytään. Se johtuu varmaankin lapsuudestani ja taustastani. Siitä sukuni vaikeasta perinnöstä, ettei meillä ikinä ole oikein ollut yhtään mitään.”
Jokainen vaikea hetki on entisestään vahvistanut yhtä erityisen tärkeää oppia.
”Vaikka tänään tuntuisi kuinka vaikealta, tämäkin päivä menee ohi. Kun vain jaksaa ja kestää, ja ottaa vaikka pienenpieniä askelia eteenpäin, jonain päivänä tulee hetki, kun helpottaa.”
Sanna sanoo, että oppi pätee niin politiikkaan kuin muuhunkin elämään.
”Muistutan itseäni siitä, että tila, jossa olen sillä hetkellä, ei ole pysyvä. Sillä tavalla olen pystynyt kestämään aikamoista höykytystäkin.”
Kun Emma tänä syksynä aloitti koulun, Sanna kävi opettajan kanssa oppimiskeskustelun, jonka yhtä teemaa hän jäi miettimään. Kyseessä oli yksi niin lapsen kuin aikuisenkin tärkeistä taidoista: pettymyksen sietäminen.
”Olen opetellut sitä, että en jää vastoinkäymisiin kiinni. On henkisesti todella raskasta jäädä jumiin pettymyksen tunteeseen. Siksi en ikinä jossittele, olisiko joku asia pitänyt tehdä toisin. Yritän mennä aina eteenpäin, koska mitä sitä taaksepäin kulkemaan.”
Kuvia työtehtävistä, festareilta, kuntosalilta, ystävistä ja munkkikahveilta. Sannan Instagram-profiililla on miljoona seuraajaa.
”Instagram-julkaisuni ovat oikeastaan ihan samanlaisia kuin kaikilla muillakin, mutta jostain syystä jotkut haluavat tulkita ne syvällisemmin. Kyllä niissä näkyy vain ihan sitä elämää mitä elän.”
Sanna joutui tottumaan ulkonäkönsä ja käytöksensä ruotimiseen jo poliitikkona. Edelleenkään hän ei hyväksy sitä.
”Minua on aina häirinnyt se, että nainen nähdään kohteena. Tunnen itse olevani enemmän toimija kuin kohde. Haluan tehdä ja muuttaa asioita, en olla katsottavana. Silti minua käsitellään usein edelleen niin.”
Sanna kuvaa uutta kirjaansa feministiseksi teokseksi, jonka toivoo kannustavan naisia olemaan alistumatta mihinkään muottiin. Hän haluaa myös esimerkillään rohkaista muita naisia tarttumaan erilaisiin tehtäviin ja uskomaan itseensä.
Ei Sannakaan ajatellut heti niin, kun hänet valittiin pääministeriksi kuusi vuotta sitten. Ensimmäinen ajatus oli: onko minun ihan pakko?
”Minullakin on ollut hetkiä ja tilanteita, joissa olen epäillyt kykyjäni. Osaanko ja pystynkö, olenko valmis? Sittemmin olen huomannut, että harva meistä nyt on ydinfyysikko kuitenkaan. Kaikkihan me olemme vain ihmisiä. Nykyään ajattelen, että jos en osaa jotain asiaa vielä täydellisesti, teen sitä niin paljon, että minusta tulee siinä tosi hyvä.”
”Arvoni ja maailmankuvani ovat edelleen täysin samat kuin parikymppisenä. Olisi hirveän raskasta olla jotain muuta mitä on.”
Muutaman viikon päästä Sanna täyttää 40 vuotta. Hän ehti jo haaveilla järjestävänsä pitkästä aikaa juhlat ystävilleen, mutta syntymäpäivä kuluu kirjakiertueella.
”Toisaalta olen kertonut kaikille jo viimeksi kuluneen vuoden ajan olevani neljäkymmentä. Niin hyvin olen jo omaksunut keski-ikäisen roolini.”
Kuka Sanna on nelikymppisenä? Pitkälti sama kuin kymmenen tai kaksikymmentä vuotta sitten, hän sanoo.
”Minusta kirjoitetaan kymmenen kertaa vuodessa juttu, että olen muuttunut valtavasti. En oikeastaan ole. Arvoni ja maailmankuvani ovat edelleen täysin samat kuin parikymppisenä. Olisi hirveän raskasta olla jotain muuta mitä on. Teen työni, mutta olen myös minä.”
Työ politiikan huipulla ja nyt kansainvälisenä neuvonantajana on tehnyt Sannan tuttavapiiristä laajan: kirjansa lopputeksteissä Sanna kiittää nimeltä sataa poliittisen uraansa linkittyvää ihmistä.
Myös pitkät ystävyyssuhteet lapsuuden Pirkkalasta ovat säilyneet.
”Arvostan ihmisissä ennen kaikkea aitoutta. Ystäväni ovat maanläheisiä ja teeskentelemättömiä. En viihdy yhtään sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat liian tärkeitä tai muka liian olevinaan. Ystävieni kanssa voin nauraa, myös itselleni.”
Kalenterinsa Sanna tietää tällä hetkellä tarkalleen vain tammikuun loppuun saakka. Koti Helsingin Töölössä on myynnissä, mutta Sanna aikoo edelleen asua Suomessa.
”Haluan, että Emmalla on mahdollisimman vakaa ja turvallinen kasvuympäristö, ja koulukin vasta alkoi. Myöhemmin työ ja muu elämä voivat viedä minut mihin tahansa.”
Viiden vuoden suunnitelmaa Sannalla ei edelleenkään ole, mutta yksi suunnitelma kylläkin. Jos hänelle jää kirjakiireiden jälkeen enemmän aikaa, hän aikoo opetella jonkin uuden taidon – ehkä uuden urheilulajin tai jotain muuta.
”Nykyään keskitytään usein ihan liikaa itseen, statukseen, uraan, suorittamiseen ja siihen, mitä muut meistä näkevät. Mitä enemmän siihen keskittyy, sitä huonommin voi. Ajattelen, että kannattaa enemmin keskittyä muihin ihmisiin, läheisten hyvinvointiin ja uusien asioiden tekemiseen.”
Kuvauspaikka: Nykytaiteen museo Kiasma
Juttu on ilmestynyt Eeva-lehdessä 11/2025.
