Saku Tuominen neuvoo päästämään irti kontrollista: ”Läsnäolostakin on tullut suoritus!”
Sen sijaan, että pyrimme aina kontrolliin, meidän pitäisi joskus päästää irti. Näin ajattelee Saku Tuominen. Hänestä hyvän elämän salaisuus on merkityksellisissä hetkissä. Nyt hän kertoo, miten voimme saada niitä lisää.
Olenko ymmärtänyt olennaisen väärin? Tähän dramaattiseen ajatukseen Saku Tuominen havahtui noin vuosi sitten erään keskustelun päätteeksi.
Keskustelussa ei tapahtunut mitään poikkeuksellista, mutta silti se tuntui täysin poikkeukselliselta. Ainutlaatuista ei ollut niinkään se, mitä sanottiin, vaan keskustelu itsessään, se hetki.
”Olimme keskustelussa voimakkaasti läsnä, olimme innostuneita, mutta emme pyrkineet keskustelulla mihinkään. Kun lopetimme, tunsimme molemmat olomme hengästyneiksi.”
Mitä juuri tapahtui, Tuominen jäi pohtimaan.
”Tajusin, että kyse oli jostain samankaltaisesta kuin rakastuminen tai ne hetket, jolloin saamme oikein hyvän idean, tai kun maiseman kauneus pysäyttää, kun iho menee kananlihalle.”
Aikaisemmin Tuominen uskoi, että elämästä tulee sitä parempaa, mitä paremmin ihminen oppii ajattelemaan, suunnittelemaan toimintaansa ja mitä rohkeammin hän tarttuu toimeen. Mutta nyt hän yhtäkkiä alkoi epäillä kaikkea tätä.
”Tajusin, että olen saanut elämäni parhaat ideat silloin, kun en ollut yrittänyt keksiä mitään.”
Mikä oli näiden poikkeuksellisten hetkien anatomia, sen Tuominen halusi selvittää.
Kukaan ei tiedä, mikä teko johtaa mihinkin lopputulokseen.
”Joskus hyvältä tuntuvat ajatukset voivat johtaa ei-toivottuun lopputulokseen ja huonolta tuntuvat voivat johtaa tosi hyvään. Elämä on yllätyksiä täynnä.”
Mutta silti me haluamme illuusion kontrollista. Kuvittelemme, että kokous, jolla on agenda johtaa aina parempaan lopputulokseen kuin kokous ilman agendaa.
Uskomme, että tarkkaan suunniteltu loma on parempi kuin loma ilman tarkkoja suunnitelmia. Olemme vakuuttuneita, että elämä, jossa on suunnitelma, johtaa rikkaampaan elämään.
”Joskus näin on ja joskus ei ole. En tarkoita, että mielestäni jompikumpi olisi parempi. Ennemmin ajattelen, että on monta keinoa päästä hyvään lopputulokseen.”
”Tajusin, että kyse oli jostain samankaltaisesta kuin rakastuminen.”Saku Tuominen
Emme tule ajatelleeksi, että vaikka suunnitelmat usein ovat hyödyllisiä, samalla ne kaventavat näköalaamme. Kun keskitymme vain siihen, että tilanteet ja elämä etenevät suunnitelmamme mukaan, meistä tulee sokeita kaikelle, mikä ei sovi suunnitelmaamme.
”Kun ideointipalaverissa joku sanoo jotain isoa tai hienoa, me saatamme jättää sen huomioimatta, koska olemme etukäteen päättäneet, mihin lopputulokseen haluamme ideoinnilla päätyä.”
Sen sijaan, että ajattelemme, että pitää tässä nyt jotain tehdä, voisimme kokeilla olla tekemättä mitään.
”Sen sijaan, että pyrimme kaikessa kontrolliin, meidän pitäisi joskus uskaltaa myös päästää irti!”
Tuominen uskoo, että meillä on kyky tunnistaa hetket, jolloin kontrollista kannattaa hellittää, jos vain herkistymme huomaamaan ne.
”Ne ovat hetkiä, joissa on itsessään enemmän viisautta kuin meissä. Ne ovat hetkiä, jolloin tunnistamme, että olemme jonkin poikkeuksellisen äärellä. Hetkiä, jolloin koemme olevamme yhteydessä johonkin suurempaan.”
Minäkeskeinen maailmamme saa meidät ahdistumaan, koska asiat menevät harvoin siten, miten toivoisimme niiden menevän.
”Jos kuvittelen kaikissa hetkissä tietäväni, mikä on hyvä tai oikein, niin kyllähän se tekee maailmastani aika pienen.”
Sen sijaan, että jumiudumme miettimään, miten voimme tehdä elämästämme mestariteoksen, meidän pitäisi ymmärtää, että elämä itsessään on mestariteos.
Mutta se taas edellyttäisi minän laittamista sivuun, mikä on meille vaikeaa, koska meidät on opetettu katsomaan maailmaa omasta näkökulmastamme.
”En edes yritä väittää, että kykenisin itse luopumaan minästä. Ani harva meistä pystyy siihen. Mutta jos kykenen mahduttamaan jokaiseen päivään hetkiä, joissa olennaista en ole minä, niin se on jo hyvä alku.”
Olemme sisäistäneet myös sen, että meidän tulisi pyrkiä koko ajan kehittymään ja tehostamaan toimintaamme. Jopa levosta ja palautumisesta on tullut suoritus.
Elämme maailmassa, jossa läsnäolokin on suoritus. Meditoimme, jotta olisimme läsnä, koska meille on opetettu, että se on meille hyväksi. Käytämme vapaat hetket äänikirjojen kuunteluun, koska joutohetket täytyy ottaa hyötykäyttöön.
Sakun kolme tärkeää
Kaikki on hyvin
Kaikki on ihan hyvin riippumatta siitä, miten asiat ovat.
Laajenna näkökulmaa
Kaikkia asioita ei kannata katsoa omasta näkökulmasta.
Elämä on kaunis
Minun ei tarvitse tehdä elämästä hienoa, minun pitää nähdä, että elämä on hieno.
Elätkö soutaen vai purjehtien, sitä Tuominen kehottaa pohtimaan.
”Voimme soutaa kädet rakoilla suorinta reittiä vastatuuleen kohti itse määrittelemäämme päämäärää. Tai voisimme purjehtia ja opetella hyödyntämään tuulta.”
Soutaminen on opittu ja hyväksi havaittu tapa, jossa olemme itse vastuussa kaikesta. Toinen vaihtoehto on purjehtia, jolloin voimme katsoa, mistä tuulee, ja edetä myös vähän tuulien mukaan.
Tuominen ei kehota ketään jäämään tuuliajolle, tavoitteita saa ja kannattaa asettaa, mutta siihen, miten tavoitteisiin etenee, kannattaa kiinnittää huomiota.
”Luulen, että joskus sellainen vähemmän runnova elämisen tapa voi johtaa nopeammin haluttuun lopputulokseen.”
Jotta oppisi soutamisen lisäksi purjehtimaan, tarvitaan siihen Tuomisen mukaan kolmea taitoa. Ensimmäiseksi meidän tulisi olla läsnä, joko tietoisesti tai tiedostamatta.
”Uskon, että hirveän suuri osa hienoista hetkistä tulee tiedostamattoman läsnäolon kautta. Hetkissä, jolloin olemme läsnä, mutta emme kiinnitä siihen läsnäoloon huomiota.”
Läsnäolon esteenä on se, että täytämme olemisen tekemisellä, roikumme kännykällä, vatvomme jotain vanhaa tai olemme huolissamme tulevasta.
Toiseksi meidän pitäisi olla hieman useammin agendavapaita, eli olla avoimia sille, mihin suuntaan hetki kehittyy, kun emme yritä pakottaa sitä.
”Valitettavasti meidät on opetettu siihen, että kaikella, mitä teemme, täytyy olla jokin päämäärä. Luulemme, että kaiken tekemisen pitäisi johtaa johonkin, jotta se katsottaisiin merkittäväksi tekemiseksi.”
Kolmanneksi meidän pitäisi saada päiviimme kirkkautta, korkeampaa taajuutta.
”Korkeataajuudella tarkoitan sitä, että mieli ei olisi samea, ahdistunut tai väsynyt. Sitä edesauttaa laadukkaan ajattelun lisäksi riittävä uni, liikunta ja hyvä ravinto.”
Aikaisemmin Tuominen ajatteli, että kun paine kasvaa, pitää tehdä enemmän ja tehokkaammin. Nykyään hän ajattelee toisin.
”Olen oppinut sen, että kun paine kasvaa, joskus kannattaa itse asiassa tehdä vähemmän ja laadukkaammin. Se onnistuu, kun muistaa levätä.”
Tuominen tietää, että ongelmia ei voi ratkaista eikä synnyttää mitään hienoa ja uutta, jos mieli on väsynyt ja ahdistunut.
”Hienoja asioita tulee siitä, että kykenee ottamaan etäisyyttä johonkin asiaan, jotta voi nähdä asiat vähän kirkkaammin.”
Unelmista ja siitä, miten niitä toteutetaan, Tuominen on puhunut paljon.
”Ajattelen edelleen, että unelmat ovat ihan hyviä, kunhan ei keskity liikaa siihen, että saavuttaisi ne. Unelmiin kannattaisi suhtautua aika rennosti todeten, että haluan tätä, mutta jos en saavuta sitä, niin sekin on ihan hyvä.”
Jos lukitsemme kurssin kohti yhtä päämäärää emme välttämättä huomaa kaikkea kiinnostavaa, mitä kohtaamme matkan varrella.
”Haluan tutkia maailmaa, joka olisi avoimempi sellaisille poluille, joita en ole koskaan nähnyt, mutta joita kohtaan tunnen imua.”
Mutta mikään ei ole joko tai, Tuominen muistuttaa, vaan aina sekä että. Hän sanoo, että varmasti jonkinlaisella ahkeralla puurtamisella ja to do -listoilla on niilläkin paikkansa. Mutta niiden ulkopuolella on iso alue, joka voi johtaa hienompaan, jota me emme riittävästi kunnioita, jonka ääreen me emme pysähdy.
”Joku sellainen taso, jonka ääreen olen päässyt ani harvoin, mutta jossa on jotain tosi hienoa, jossa ollaan jonkun hienon äärellä.”
Menneitä ratkaisuja voi toki pohtia, mutta samalla on hyvä tunnistaa, ettei kaikkea kannata märehtiä. On tärkeää hyväksyä omat virheet, katumus ja pelot ja samaan aikaan tunnistaa, että minun ei tarvitse ajatella näitä ajatuksia. Minulla on vapaus olla ajattelematta.
”Se vaatii vähän opiskelua ja työtä, mutta sellainen mahdollisuus on olemassa. Se kiehtoo minua.”
”Elämäni parhaat jutut olivat tapahtuneet ilman omaa vaikutustani.”Saku Tuominen
Oikea näkökulma on aina se oma näkökulma. Entä jos se ei olekaan oikea? Entä jos oikeata ei ole?
Tuominen on päätynyt siihen ajatukseen, että on hyväksyttävä: Ei ole yhtä oikeaa, on sekä että. Olen hyvin merkityksetön suhteessa maailmaan ja samaan aikaan en ole. Entä jos minun ei pidä ajatella parempaa maailmaa, vaan nähdä maailma hienona.
”Olisiko elämäni merkittävästi huonompaa, jos olisin joka toisen kirjan lukemisen sijaan kävellyt enemmän metsässä. En pysty sitä lopputulemaa sanomaan. Lukeminen kannattaa usein, mutta niin kannattaa metsässä käveleminenkin.”
Koska maailmamme on polarisoitunut, meistä jokainen on osa polarisaatiota, mikä tarkoittaa myös sitä, että meistä jokainen voi vaikuttaa siihen joka päivä.
”Mitä jos meillä olisi vähän enemmän uteliaisuutta ja vähän vähemmän illuusiota siitä, että minä tiedän kaiken paremmin, vähän enemmän kirkkautta ja vähän vähemmän vimmaa.”
Ainutlaatuisia hetkiä ei koe tavoittelemalla niitä, vaan elämällä sellaista elämää, joka avaa meitä noille hetkille.
Kyse on wu wein -paradoksista, tavoittelemisen arvoisesta tietoisuuden tilasta, johon ei pääse tavoittelemalla sitä.
”Jos ihminen haluaa vaikkapa kehittyä yhä paremmaksi ihmiseksi, voi ihan hyvä strategia olla lakata tavoittelemasta täydellisyyttä. Keskittyä tekemään hieman enemmän hyviä tekoja muille sen sijaan, että kaikki kehittäminen liittyy itseensä.”
Perehtyessään taolaisiin viisauksiin, jotka on kirjoitettu muutama sata vuotta ennen ajanlaskumme alkua, Tuominen löysi samoja ajatuksia, joihin oli itse päätynyt omissa pohdinnoissaan.
”Olin tavallaan helpottunut, ja tavallaan minulle tuli toivoton olo, koska totesin, että kaikki se, mitä olen pohtinut, on sanottu jo.”
Meidän ei pitäisi koettaa tarttua hetkeen, vaan antaa hetken tarttua meihin.
”Tajusin, että elämäni parhaat jutut olivat tapahtuneet ilman omaa vaikutustani, kun aiemmin olin aina ajatellut, että ne olivat tapahtuneet minun ansiostani.”
Kun olemme uteliaita, keskitymme muihin emmekä itseemme, pidämme huolta unesta ja kehosta ja mielemme on siksi kirkas, meille voi tapahtua niitä asioita, joita toivomme.
Mikä muuttui pohdintojen myötä?
”En voi sanoa, että elämästäni olisi tullut oivalluksen myöstä täydempi, se kuulostaa minusta lähinnä banaalilta. Mutta voin sanoa, että elämäni on muuttunut rennommaksi. Rentouden lisäksi tunnen kiitollisuutta.”
Saku Tuominen
on 57-vuotias yrittäjä, inspiroija, suosittu luennoitsija ja tietokirjailija, jolta ilmestyy marraskuussa uusi kirja Hetkinen (Otava). Siinä Tuominen pohtii ”kaikkea sitä, mitä en ole vielä ymmärtänyt”. Tuominen on digitaalisen ravintolaoppaan World of Mouthin toimitusjohtaja sekä opetusalan voittoa tavoittelemattoman HundrED.orgin perustaja. Hän asuu Helsingissä ja Le Marchessa, Italiassa.
