Saana Saarinen, 34:
"Aloin seurustella entisen mieheni kanssa 18-vuotiaana. Hän mainitsi suhteemme alussa, että kuorsaan. Viiden vuoden päästä kuorsasin jo niin paljon, että se häiritsi mieheni ja lastemme nukkumista.
Kuorsauksenestolaastari piti jonkin aikaa nenäni auki öisin mutta ei poistanut kuorsaamista kokonaan.
Kun aamulla heräsin, tunsin kuin en olisi nukkunut lainkaan. Vietyäni lapset hoitoon ja kouluun, menin usein takaisin nukkumaan koko päiväksi. Oloni oli sumea ja väsynyt. Ajoin autoa vain vähän, koska pelkäsin, että nukahdan rattiin.
Puhuin oireistani lääkärissä, mutta ne laitettiin masennuksen piikkiin. Olin sairastunut aikaisemmin masennukseen ja saanut sen vuoksi lääkityksen, joka ei auttanut väsymykseen.
Aamuisin kärsin päänsärystä, joka pahimmillaan jatkui koko päivän. Särkyä hoidettiin migreeninä.
Yritin selviytyä oireiden kanssa vuosikausia. Erosimme silloisen mieheni kanssa, ja löysin uuden puolison.
Haukot henkeä kuin kala kuivalla maalla. Sitä ennen olet puhaltanut keuhkosi tyhjiksi ja ollut kauan hengittämättä. Näin uusi mieheni kuvaili nukkumistani keväällä 2018. Ilman häntä en olisi tiennyt oireistani.
Menin muissa asioissa lääkäriin ja kerroin samalla mieheni huomiosta. Lääkäri antoi minulle lähetteen uniapneatutkimukseen. Parin päivän päästä sain kotiini yöpolygrafia-laitteen, joka seuraa nukkumisen aikana hengitystä, veren happipitoisuutta ja nukkuma-asentoa. Minulla todettiin keskivaikea sekamuotoinen uniapnea.
Vihdoin sain selityksen oireilleni. Diagnoosi oli myös järkytys. Pidin uniapneaa keski-ikäisten sairautena ja olin vasta 32-vuotias.
Syytä uniapnealleni ei ole löytynyt. Olen ollut välillä normaalipainoinen, välillä pari kiloa ylipainoinen. Painoni ei selitä uniapneaa.
Nenässäni on pieni rakennevika, jonka vuoksi vasemmassa sieraimessani ei kulje ilma maatessani selälläni. Pelkkä rakennevika ei selitä sekamuotoista uniapneaa.
Sain hoidoksi CPAP- eli ylipainehoitolaitteen. Laitteen ja siihen kuuluvan kasvomaskin avulla ilmateissä pidetään nukkumisen ajan ylipainetta, joka pitää ylähengitystiet auki.
Aluksi häpesin laitetta puolisoni takia. Hän sanoi, että hänelle on sama, vaikka näyttäisin maski päässä Star Wars -hahmolta. Pääasia, että saisin itseni kuntoon.
Pystyin heti nukkumaan maski kasvoillani. Päänsärkyni vähenivät saman tien, ja päiväunien määrä pieneni pikkuhiljaa.
Jaksoin taas tehdä asioita. Erityisesti huomasin sen pienissä asioissa: minulla oli voimia pitää koti siistinä. Parissa viikossa pääsin pois väsymyksen aiheuttamasta sumusta ja olin taas oma itseni.
Aluksi sain maskista ongelmia. Ihoni kuivui ja jouduin sen takia etsimään sopivaa vaihtoehtoa. Minulla on koko kasvojen maski nenän rakennevian takia.
Maskista tulee joskus pakokauhu, ja tunnen, että happi loppuu kesken. En tiedä, mistä tuntemus johtuu. Silloin otan maskin hetkeksi pois ja hengittelen rauhallisesti syvään, kunnes hengitys tasaantuu.
Sen jälkeen istun maskin kanssa hetken, ennen kuin menen makuulle. Yleensä se auttaa.
Välillä olen katkera siitä, että joudun nukkumaan laitteen kanssa. Uneni on kuitenkin parantunut sen avulla valtavasti, joten käytän laitetta niin kauan kuin tarve vaatii. Vaikka laite tuntui aluksi hankalalta ja hävetti, sille kannatti antaa mahdollisuus.”
