Kaipaatko elämääsi turvaa ja merkityksellisyyttä? Rituaali vie kohti muutosta
Rituaalit ovat olleet osa ihmisyhteisöjen elämää kautta aikojen. Rituaalit ovat kuin yhteisöjä yhteen liittävä liima, ne luovat jatkuvuutta ja antavat turvaa selittämättömän edessä. Tietokirjailija Ari Haasio kertoo, mistä rituaaleissa on kysymys.
Ei aamua ilman uutisia. Sanomalehden luku kuuluu monen aamurutiineihin. Jonkun toisen päivä ei käynnisty ilman kylmää suihkua, vihersmoothieta tai aamujoogaa.
Arkikielessä saatamme puhua omista aamurituaaleistamme.
”Jos ymmärrämme rituaalin hyvin laajasti, toistuvat tavat voidaan nähdä profaaneina eli maallisina rituaaleina”, Ari Haasio, yksi Riitit ja rituaalit -kirjan kirjoittajista sanoo.
Hänenkin aamuihinsa kuuluu lähes rituaalin kaltainen rutiini.
”Koiran ulkoiluttaminen kuuluu arkeeni niin kiinteästi, että kun olin hiljattain joitain päiviä matkoilla, minusta tuntui omituiselta, kun koira ei ollutkaan aamulla vuoteeni vieressä pyytämässä ulos.”
Rituaali voidaan määritellä lukuisilla eri tavoilla. Perinteisesti rituaali on nähty osaksi hengellistä elämää. Se on yhdistetty uskontoihin ja erilaisiin kultteihin. Rituaaliksi on nimitetty sitä tapaa, jolla uskonnollinen toimitus on suoritettu. Riitit taas voidaan nähdä rituaalin osina.
”Rituaalille ominaista on se, että se on toistuva, se noudattaa tiettyä sovittua kaavaa ja se on rakenteeltaan pysyvä. Tällainen rituaali on esimerkiksi luterilaisen kirkon jumalanpalvelus, ja ehtoollinen on yksi sen riiteistä”, Haasio kuvailee.
Rituaali eroaa tavasta siinä, että rituaalilla on pyrkimys johonkin päämäärään ja muutokseen. Esimerkiksi initiaatioriitissä ihmisestä tulee jonkin yhteisön jäsen ja avioliittoon vihittäessä kahdesta ihmisestä tulee aviopari.
Kollektiiviset rituaalit vahvistavat perheiden, sukujen ja yhteiskunnan jäsenten yhteenkuuluvuudentunnetta. Rituaalit liittyvät ihmiselämän merkittäviin hetkiin.
Kaste tai nimenantojuhla, ripillepääsy, ylioppilaaksi valmistuminen, avioliitto. Tällaisia elämämme askelmia kutsutaan siirtymärituaaleiksi tai initiaatiorituaaleiksi, jos kyse on ennemminkin siirtymisestä jonkin ryhmän jäseneksi.
”Tohtorinväitöstilaisuuden jälkeen järjestettävä karonkka on akateeminen rituaali, josta seuraa, että väitellystä tulee tohtori ja hänelle annetaan näin tieteen tekemisen oikeus ja hänet otetaan osaksi tutkijayhteisöä”, Ari Haasio kertoo.
Rituaali voi olla myös yksityinen.
”Rukous tai meditaatio voivat olla tällaisia yksityisiä rituaaleja, myös esimerkiksi uuspakanallista wicca-uskontoa voi harjoittaa itsenäisesti.”
Olennaista on, että rituaali on jotenkin juhlava tapahtuma ja se on selkeästi erotettavissa arjesta.
Rituaalia voi verrata näytelmään, jonka tapahtumat ja vuorosanat on ennalta määrätty.
”Voidaan ajatella, että eduskunnassakin noudatetaan tiettyjä rituaaleja välihuutoineen ja puheenvuoroineen. Tuskin kukaan edustaja enää täysistunnossa pohtii, äänestänkö lakiesityksen puolesta vai vastaan. Se näytelmä on meitä kansalaisia varten.”
Yhden määritelmän mukaan rituaalit ovat yhteiskunnallisesti määrittyneitä ryhmän toimintatapoja. Toisaalta myös yhteiskunnan ulkopuolella toimivilla ryhmillä voi olla rituaaleja.
”Esimerkkinä moottoripyöräjengien initiaatioriitit voivat olla lain noudattamisen näkökulmasta hyvin kyseenalaisia.”
”Ihminen hakee turvaa rituaaleista, koska ne antavat lohtua ja tukea.”Ari Haasio
Rituaalit rytmittävät elämää. Vuotuiset rituaalit tuovat elämäämme ennustettavuutta ja lisäävät näin turvallisuudentunnetta.
Jo esikristillisenä aikana vuoden suurimpia rituaalipäiviä olivat vuoden pisin päivä eli keskipäivänseisaus ja vuoden lyhin päivä, eli talvipäivänseisaus, jolloin vietämme juhannusta ja joulua. Kristinusko omi nämä ja eräät muut vuodenkiertoon liittyneet rituaalit ja antoi niille kristillisen sisällön.
”Kaikilla meillä on rituaaleja, jotka koemme merkityksellisiksi, mutta yhdelle merkityksellinen rituaali ei ole välttämättä sitä toiselle”, Haasio sanoo.
Yhden mielestä ei ole juhannusta ilman mansikkakakkua ja kukkataikoja, toisen syksyihin ovat aina kuuluneet rapujuhlat ja snapsilaulut, kolmannen vuotuinen rituaali on lähteä Balille joogaamaan.
”Se, että osallistumme rituaaliin voi olla merkityksellistä, vaikka emme varsinaisesti usko jonkin rituaalin sanomaan. Moni käy joulukirkossa ja haluaa kirkkohäät, vaikka ei usko Jumalaan ja Jeesukseen.
Joulun lähestyessä adventtikynttelikkö kaivetaan esiin, lapset avaavat joulukalenterin luukkuja ja aatoksi hankitaan kuusi. Tai sitten joulun rituaali on pelata Whamaggedonia, eli pyrkiä välttämään kuulemasta Wham yhtyeen Last Christmas -kappaletta niin pitkään kuin mahdollista.
Media luo rituaaleja. Vielä 1970-luvulla television pääuutislähetystä kerääntyi katsomaan jopa kaksi ja puoli miljoonaa suomalaista.
”Isäni oli yksi heistä, jonka piti kuulla joka ilta, miten uutistenlukija Heikki Kahila toivottaa katsojille hyvää iltaa.”
Pidä yllä ja luo uusia riittejä
- Kollektiiviset rituaalit vahvistavat yhteenkuuluvuudentunnetta.
- Rituaalit luovat päiville ja vuodenkierrolle rytmin, joka luo ennustettavuutta ja lisää siten turvallisuudentunnetta.
- Rituaalit ohjaavat huomaamaan elämän tärkeät hetket, jotka voivat antaa olemassaololle syvempää merkitystä.
- Rituaalit voivat antaa lohtua surun ja menetyksen äärellä ja turvaa epätoivon ja käsittämättömän äärellä.
- Rituaalit voivat opettaa läsnäoloa ja hetkessä elämistä.
Lähde: Ari Haasio, Markku Mattila & Elisa Kannasto: Riitit ja rituaalit. Avain 2024.
Nykyään meillä on monia median käyttöön vakiintuneita tapoja. Monen päivä alkaa ja päättyy sosiaalisen median selailuun. Televisiosarjojen seuraaminen voi olla rituaali, jolla liitytään laajempaan yhteisöön, jonka muodostavat muut sarjaa seuraavat ihmiset.
Ohjelmilla voi olla omat verkkoyhteisönsä, joissa toisilleen tuntemattomat ihmiset jakavat mielipiteitään ja väittelevät juonenkäänteistä.
”Voidaan ajatella, että Linnan juhlat ja Euroviisut ovat rituaaleja. Keräännymme television eteen, hankimme herkkuja, kilistelemme kuohuviinillä ja ehkä jopa pukeudumme ohjemaan sopivalla tavalla”, Haasio kuvailee.
Media on myös rituaalien välittäjä.
”Linnan juhlat itsessään rakentuu rituaaleille. Ensin seuraa kättely, sitten presidenttiparin aloittama tanssi, johon kuuluu odotettu tanssiparien vaihto.”
Sosiaalisen median myötä yleisöstä on tullut osa ohjelmaa, koska nyt he voivat osallistua sisältöön esimerkiksi aihetunnisteiden eli hastagien avulla.
Media myös luo uusia rituaaleja, joista esimerkkinä on vainajan muistelun ja surun käsittelyn siirtyminen osin someen Facebookin muistosivujen kaltaisille foorumeille.
Kuolemaan on suhtauduttu kunnioituksella ja hartaudella kaikissa uskonnossa aina luonnonuskonnoista tämän päivän suuriin uskontoihin saakka. Kaikissa uskonnoissa kuolemaan on myös liittynyt rituaaleja.
”Kuolema on salaperäinen tapahtuma, koska me elävät emme voi tietää, minne vainaja menee ja mitä hänelle tapahtuu kuoleman jälkeen.”
Ennen ajateltiin, että kuolemaan liittyvät rituaalit olivat tärkeitä myös siksi, että ne saattoivat vainajan tuonpuoleiseen. Jos vainaja jäi tämänpuoleiseen, hänen epäiltiin olevan kiukkuinen ja voivan aiheuttaa eläville monenlaista harmia.
Ruumissaatto kuului satojen vuosien ajan rituaaliin, jolla vainaja saateltiin hautausmaalle. Tämä perinne on voimissaan edelleen Etelä-Pohjanmaalla, jossa puhutaan talvihautaan saatosta. Siinä vainaja kuljetetaan saatossa ruumishuoneelle odottamaan varsinaista hautausta.
”Saattueeseen voi liittyä kuka tahansa, joka tunsi vainajan. Ja jos satut saattueen kulkureitille, on kohteliasta pysähtyä.”
Hautajaiset voidaan määritellä rituaaliksi, joka korjaa kuoleman aiheuttaman epäjärjestyksen, todetaan Riitit ja rituaalit -kirjassa.
Kuolemaan liittyvät rituaalit ovat tapa ottaa haltuun kuolemaan kohdistuvia pelkoja. Ajatus elämän jatkumisesta voi lohduttaa suremaan jääviä.
Rituaaliin osallistutaan, koska se on merkityksellistä.
Ihminen selvästi tarvitsee rituaaleja, koska ne eivät ole kadonneet ja unohtuneiden tilalle syntyy koko ajan uusia. Rituaaliin osallistutaan, koska se on merkityksellistä. Rituaali voi myös antaa lohtua ja turvaa tilanteissa, joissa mitään muuta lohtua tai turvaa ei ole.
”Äärimmäisen vaikeissa tilanteissa, kuten sodassa, ihminen hakee turvaa rituaaleista, koska ne antavat lohtua ja tukea.”
Myös huippu-urheilijat turvautuvat rituaaleihin, kun he haluavat varmistaa voittonsa tai kun he koettavat ylittää aiemmat huippusuorituksensa. Mukana voi olla taikauskoakin.
”Urheilijalla voi olla vankka usko siihen, että voiton edellytyksenä on se, että hän pukee ensiksi jalkaansa vasemman jalan luistimen ja vasta sitten oikean, eikä toisin päin.”
Ari Haasio
on väitellyt informaatiotutkija ja yksi Riitit ja rituaalit -kirjan (Avain 2024) kolmesta kirjoittajasta. Yhdessä dosentti FT Markku Mattilan kanssa Haasio on kirjoittanut useita muitakin tietokirjoja, esimerkiksi Suomalaisen seksin historia (Avain) ja Suvaitsematon Suomi (Avain).
”Eniten nautin kirjoittamisessa siitä, että se on samalla oppimista.”
