Ekumeniikan professori Risto Saarinen, 61:

"Harrastan shakkia. Nyt korona-aikana olemme viiden hengen porukassani siirtyneet pelaamaan video­yhteydellä. Toisten ilmeet ja kommentit ovat meille yhtä tärkeitä kuin itse peli. Shakin pelaaminen on esimerkki pienestä toivosta.

On olemassa pientä toivoa ja suurta toivoa. Pieni toivo on sitä hyvää, mitä jokainen voi löytää omasta arjestaan. Mitä voit tehdä tässä ja nyt tuottaaksesi itsellesi iloa?

Vaikka suuressa mittakaavassa mikään ei muuttuisi, mielen virkeydestä huolehtiminen auttaa jaksamaan.

Suuri toivo puolestaan perustuu oikeaan tietoon ja sen pohjalta toimimiseen. Ahdistavassa tilanteessa voi saada voimaa siitä, että yrittää parantaa tilannetta omien kykyjensä mukaan. Oikein toimiminen nostaa itsetuntoa ja lisää luottamusta elämään.

Kyse ei ole tekopyhästä moraaliposeerauksesta. Kun pyrit tekemään oikein, voit katsoa pää pystyssä tulevaisuuteen ja tietää, että olet kantanut vastuusi.

Tutkin kirjaani varten toivon käsitettä eri filosofisten suuntausten kautta. Oivalsin, että tärkeää on myös tietoisesti harjoittaa tyyneyttä.

Kaikkien uskontojen perinteissä on läsnäolon taitoon pohjaavia harjoitteita. Se kertoo siitä, että nämä harjoitukset ovat auttaneet ihmisiä jo vuosisatojen ajan, aatetaustasta riippumatta.

Ihminen ei jaksa koko ajan toivoa. Kun välillä rauhoittuu ja osaa irrottautua ahdistuksen aiheistaan, jaksaa elää päivän kerrallaan ja pystyy toivomaan parasta.

Rentoutumisella on myös fyysinen ja lääketieteellinen perusta. Ahdistus ja pelot häiritsevät unta, ruoansulatusta sekä monia muita kehollisia toimintoja.

Oma mielenrauhanikin syntyy rentoutumisen avulla. Käyn läpi kehon eri osat ja hengitän rauhallisesti.

Ongelmien kieltäminen on haitallista, mutta meillä tutkijapiireissä asiat viedään usein toiseen ääripäähän, eikä sekään ole hyväksi. Tutkijat pitävät tiedosta ja haalivat sitä usein liikaa.

Kohtuuden ja tasapainon hakeminen auttaa kestämään vaikeita tilanteita. Voit yhä toimia vastuullisesti, vaikka et lopettaisi elämistä kokonaan.

Seuraan luontoblogeja. Ympäristöasiat herättävät minussa huolta, mutta niiden parissa tapahtuu koko ajan myös myönteistä kehitystä.”