Näyttelijä Riko Eklundhin töölöläiskoti vie satojen vuosien taakse – laittoi hirveässä tilassa olleen asunnon kuntoon ja sisusti sen antiikilla
Riko Eklundhin töölöläiskodissa ovat läsnä menneet sukupolvet. Hän on perinyt niin 1600-luvulta peräisin olevan astiakaapin kuin talon saaresta.
Näyttelijä Riko Eklundh asuu Helsingin Töölössä tuhansien tarinoiden keskellä. Jokaisella pikkutavaralla, säilytysrasialla ja tulitikkuaskillakin, on historiansa. Riko muistaa melkein jokaisen esineen taustan ja jos ei muista, tavaroiden pohjaan kiinnitetyt laput kertovat, mistä ne ovat peräisin.
Riko asuu puolisonsa, koreografi Antton Laineen kanssa 125-neliöisessä vuonna 1934 rakennetussa kerrostaloasunnossa. Kodissa on ruokasali, olohuone, kaksi makuuhuonetta, keittiö ja kylpyhuonetilat.
Valoisan, vaalean kodin liki jokainen neliö on sisustettu perityllä tai saadulla antiikilla. Vanhimmat esineet ovat monta sataa vuotta vanhoja.
”Olen lapsesta asti ollut kiinnostunut vanhoista ihmisistä ja asioista. Tärkeintä ei ole tavaroiden arvo vaan tarina. Koti saa mielestäni olla persoonallinen ja kertoa, että tällainen tyyppi täällä asuu. Näyttelijäntyön ydin on kertoa tarinoita, sitä olen tehnyt jo vuosikymmeniä.”
Rikon näyttelijänura on kestänyt yli 36 vuotta. Viime vuodet hänellä on ollut kiinnitys Helsingin Svenska Teaternissa. Televisiossa Riko on nähty muun muassa Hovimäki-sarjassa.
Mittava työhistoria tulee vastaan heti kodin eteisessä. Julisteet lattiasta kattoon kertovat Rikon rooleista.
Eteisestä avautuu näkymä ruokasaliin. Se on käytössä lähinnä juhlissa. Puupöydän ääressä, kristallisen kattovalaisimen ja kynttelikköjen loisteessa Riko ja Antton kestitsevät vuosittain itsenäisyyspäivän vastaanottonsa vieraita.
Silloin tarjolla on glögiä ja rentoa oleilua ennen Linnan juhlia. Seinillä vieraita seuraavat muotokuvakopiot Ruotsin edesmenneistä kuninkaallisista. Muotokuvat ovat isoäidin isän perua.
Olohuoneen ja ruokasalin ikkunoista avautuvat näkymät Töölöntorille. Siellä Rikolle tuttu torikahvilan pitäjä, entinen naapuri Tiina kahvittaa eläkeläisiä ja naapuruston kulttuuriväkeä – usein Rikoakin.
Hän on syntynyt Töölössä ja viettänyt siellä varhaislapsuuden. Keittiön ikkunasta näkyy äidin lapsuudenkoti. Isovanhemmat asuivat aikanaan Töölönkadun ja Cygnaeuksenkadun kulmassa. Myös Riko varttui samassa talossa ensimmäiset vuotensa.
Suvustaan Riko on ollut aina kiinnostunut.
”Vietin paljon aikaa isoäitini Kerstinin kanssa. Koska olin neljästä veljeksestä nuorin ja pikkuvanhin, veljet eivät halunneet minua leikkeihinsä.”
Rikon varhaislapsuuden jälkeen perhe muutti Espooseen Nuuksioon. Takaisin Töölöön hän päätyi parikymppisenä. Nykyisessä kodissaan Riko on asunut 23 vuotta.
Töölöön Riko tuntee kuuluvansa. Suvun muistojen lisäksi lähellä on parin kilometrin päässä sijaitseva Svenska Teatern. Kivenheiton päässä Oopperatalossa Riko käy katsomassa balettia ja oopperoita.
Vanhaa tavaraa Riko alkoi kerätä parikymppisenä muuttaessaan lapsuudenkodistaan. Hän otti Nuuksion kotipihan riihestä mukaansa huonekaluja, putsasi ne ja säästi sisustuskustannuksista.
”Olen saanut paljon tavaraa sukulaisilta ja ystäviltä, koska he tietävät, että rakastan vanhaa enemmän kuin muut.”
Kun ystävä, balettitanssija, näyttelijä ja koreografi Fred Negendanck, menehtyi 2017, Riko peri hänen omaisuutensa. Fredillä ei ollut omaa perhettä.
”Sain häneltä aivan liikaa tavaraa. Annoin niitä myös Fredin muille ystäville ja sukulaisille.”
Kaikesta vanhasta Rikokaan ei pidä. Hän vierastaa esimerkiksi lapsuudestaan tuttua 1970-luvun estetiikkaa. Kaupunkikodissa on silti myös moderneja klassikoita, kuten Artekin keittiöntuolit.
Riko arvostaa kodissa tyhjän ja täytetyn tilan tasapainoa. Jotta se säilyy, osa tavaroista on päätynyt teatterin lavastamoon.
Riko pyyhkäisee olohuoneen tuoleja puuöljyllä ohimennen. Niin äitikin teki. Huoltamisen ansiosta vanhat tavarat saavat huoletta olla osa jokapäiväistä arkea.
Rikolla ja Anttonilla ei ole jälkikasvua. Mihin tavarataivas päätyy aikanaan?
”Uskon, että tarinani jatkuu niiden ihmisten kautta, joita olen tavannut. Niin kuin minäkin kerron kotonani näistä ihmisistä, jotka elivät jopa 300–400 vuotta sitten.”
Haastattelu on julkaistu Eeva-lehdessä 11/2025.
