Vaatesuunnittelija Svanhild Åbonde osti Nauvosta 450-neliöisen kansakoulun – ”Talo ei tunnu yhtään liian suurelta”
Vaatesuunnittelija, tekstiilitaiteilija Svanhild Åbonden yli satavuotias Nauvon-koti on yhtä värikäs ja runsas kuin hänen elämänsä.
Nouseva aurinko valaisee aamukuudelta keittiön ja makuuhuoneen. Päivän mittaan aurinko kiertää talon ympäri, ja kesällä päivän viimeiset auringonsäteet osuvat taas keittiöön.
”Auringonkierto on olennainen osa Kaptensgårdenin tunnelmaa. Aurinko valaisee vuorollaan kunkin huoneen”, pitkän uran vaatesuunnittelijana ja tekstiilitaiteilijana tehnyt Svanhild Åbonde kertoo.
Kaptensgården rakennettiin 1897 Nauvon ensimmäiseksi kansakouluksi, ja Svanhild osti sen 1972. Koti sijaitsee Risiksen kylässä, josta on Turkuun 70 kilometriä.
450-neliöisen talon alakerrassa on keittiö, olo- ja ruokahuone sekä kesäkauppa, jossa myydään Svanhildin suunnittelemia batiikkivaatteita. Yläkerrassa on ateljee, yläaula, makuuhuone ja kylpyhuone. Päivällä aurinko valaisee myymälän ja ateljeen, joiden ikkunat antavat etelään.
Svanhild poisti taloon muutettuaan vanhat tapetit ja muovimatot ja palautti alkuperäisen huonekorkeuden. Lasikuisti on rakennettu jälkeenpäin. Oikeankokoiset ja edellisen vuosisadan vaihteen tyyliin sopivat ikkunat löytyivät Maarianhaminasta.
”Olen asunut täällä kaikkina vuodenaikoina ja palannut aina matkoiltani kesäksi kotiin. Talo ei tunnu yhtään liian suurelta. Täytän sen kokonaan.”
Svanhild oppi purjehtimaan jo lapsena Pohjanmaan rannikolla. Talo kuhisee muistoja matkoilta, eri elämänvaiheista ja edesmenneistä kumppaneista. Svanhild on muun muassa työskennellyt Afrikassa suunnittelijana tekstiilialan kehitysyhteistyöhankkeissa.
Talon nimi Kaptensgården juontaa juurensa Kapteenska-kauppaan, jonka Svanhild omisti aikoinaan Helsingissä. Pitkän uransa aikana hän on suunnitellut skandinaavisesta perinteestä inspiraationsa saaneita neuleita ja huopavaatteita sekä uniikkeja batiikkivaatteita.
”Perustin kaksikymmentäviisi vuotta sitten batiikkistudion Beniniin Länsi-Afrikkaan. Siellä teen aina kesämallistoni.”
Svanhild viettää Beninissä yleensä alkuvuodesta muutaman kuukauden. Helsingissä hänellä on pieni kaksio taiteilijatalossa. Kaptensgården on kuitenkin Svanhildin pääkoti ympäri vuoden.
Svanhild toi Kaptensgårdeniin mukanaan sivustavedettävät puusohvat Närpiöstä, josta hänen isänsä suku on kotoisin. Ne ovat nyt olohuoneessa. Mukana muuttivat myös vanha morsiuskirstu ja kaappikello lapsuudenkodista Uudestakaarlepyystä.
Svanhild ei ole koskaan suunnitellut talonsa sisustusta: boheemi tyyli on syntynyt luonnollisesti. Kodin huonekalut, kasvit ja esineet ovat vain tulleet vastaan ja löytäneet paikkansa. Hän ei hanki taloon mitään, ellei tiedä, mihin se sopii.
”Olen lapsesta asti tykännyt sisustaa. Haluan luoda kauneutta ympärilleni, sillä se tekee ihmiselle hyvää.”
Svanhild on kerännyt talonpoikaishuonekaluja, vanhoja posliiniastioita ja kristallia. Hän on hankkinut vanhoja kristalliesineitä avoimien tilojen päivänä, jolloin nauvolaiset myyvät vanhoja tavaroita suoraan tilalta.
Aika ei käy pitkäksi Nauvossa edes keskitalvella. Jos Svanhild ei suunnittele vaatteita tai tulevaa elämäkertaansa, vanhan puutalon ylläpitämisessä riittää puuhaa.
Svanhild on säilyttänyt vanhat kakluunit ja puuhellan. Joskus vanha talo oikuttelee, ja putkien, viemärien ja savuhormien metkut täytyy tuntea.
”Onneksi en ole asumisen suhteen perfektionisti. Minun täytyy aina miettiä, mikä on kulloinkin tärkeintä. Muun voin hoitaa myöhemminkin.”
Jos aikaa jää, Svanhild kaivaa esiin vesivärit. Akvarellien tekemisessä on jotain samaa kuin batiikkivaatteiden värjäämisessä. Työ tarjoaa riittävästi vastusta.
”On oltava koko ajan valppaana. Jos jokin menee pieleen, on keksittävä heti, miten virhe korjataan ja muutetaan kauneudeksi.”
Pienessä kasvihuoneessa kasvaa tomaatteja, basilikaa, rosmariinia ja korianteria, joita Svanhild käyttää ruuanlaitossa.
”Lopetan työt yleensä seitsemältä ja istun sään salliessa hetken pihalla ja katson Risiksenlahdelle. Sitten laitan hyvää ruokaa.”
Haastattelu on julkaistu Eeva-lehdessä 9/2025.
