Ria Kataja löysi uusperheelleen unelmien kodin maalaisidyllistä – muutto 200-neliöiseen taloon ei ollut Panu-puolisolle itsestäänselvyys
Porvoon maaseudulla sijaitsevasta talosta tuli näyttelijä Ria Katajan koti monen mutkan kautta. Nyt se on hänelle paikka, jossa syke laskee, mieli rauhoittuu ja keho maadoittuu.
Lehtipuiden oksat miltei kattavat tien, jolta käännytään pihaan. Etummaisena seisoo tumma sauna, sen takana keltainen talo, jonka terassilta avautuu näkymä lainehtivalle pellolle ja metsän reunaan.
Näyttelijä Ria Katajalle koti ja maisema ovat voimakas kehokokemus. Hän aistii niissä puhdasta luonnon energiaa.
”Sykkeeni laskee aina pihaan tullessani. Hermostoni tunnistaa, että täällä voin rauhoittua. Kodin maaenergia on vahva, ja minulle on tärkeää maadoittua.”
Ria tuntee, että maalla hän voi mukautua luontoon ja ihmetellä sen yksityiskohtia. Kotiin tullessaan hän riisuu heti kengät jalastaan.
”Se liittyy perimääni, sillä äiti oli samanlainen.”
Ria ja hänen puolisonsa, tanssija Panu Varstala muuttivat Porvoon maaseudulle kaupungin keskustasta 2018. Perheeseen kuuluvat jo muualla asuva 21-vuotias Ona ja 17-vuotias Nooa Rian edellisestä avioliitosta sekä Rian ja Panun poika Niilo, 10.
Talossa on noin 200 neliötä. Alakerrassa sijaitsevat keittiö, tupamainen ruokasali, olohuone, makuuhuone ja pesutilat. Yläkerrassa on harjakaton alla neljä makuuhuonetta.
Talo rakennettiin läheisen Lampisen suksitehtaan työntekijöiden asunnoiksi 1940-luvulla sotien jälkeen. Alun perin siinä asui ainakin kaksi perhettä.
Edelliset omistajat olivat remontoineet talon huolellisesti. Ria ja Panu maalasivat katon ja paransivat kylpyhuoneen ilmanvaihtoa, kaikki muu oli heidän mielestään mallillaan.
Suurin osa kalusteista on entisistä kodeista tai hankittu käytettyinä. Kirjoja on paljon, eikä Ria halua luopua niistä.
”Jo lapsuudenkodissani kirjat olivat tärkeitä. Minulle tuo turvaa, kun näen kirjoja hyllyssä.”
Rian ja Panun makuuhuoneen sängyllä on Panun äidin tekemä pitsipeitto. Panu menetti äitinsä nuorena ja säilytti peitettä kaapissa, koska ei raskinut käyttää sitä. Ria laittoi sen kunniapaikalle vuoteen jalkopäähän.
”Sanoin puolisolleni, että äitikin olisi varmasti toivonut, että peitto on käytössä. Panu totesi ihanasti somepäivityksessään: ’Puolisoni puhuu päiväpeittojen kieltä.’”
”Panusta tuntui varmasti isolta harppaukselta muuttaa kanssani jonnekin pellon laidalle.”
Perheen tie nykyiseen kotiin oli monipolvinen. Ria asui lapsineen Porvoon vanhankaupungin tuntumassa pari vuotta, mutta kahden huoneen ja parven koti kävi ahtaaksi, kun Panu muutti sinne ja Niilo syntyi. He eivät kuitenkaan saaneet asuntoa kaupaksi ja päättivät odottaa tovin.
Kun Niilo oli parivuotias, nykyisen kodin myynti-ilmoitus osui silmiin ja Ria näki talossa mahdollisuuksia. Häntä kiinnosti talon lisäksi saunarakennus, koska oli valmistunut myös saunaterapeutiksi. Kauppoja ei silloin syntynyt.
”Panu ei tahtonut ottaa vastuuta omakotitalosta. Kun tapasimme, hän asui yksiössä ja pötkötteli futonilla. Tuntui varmasti isolta harppaukselta muuttaa kanssani jonnekin pellon laidalle.”
Talo hävisi myynnistä, ja Ria ja Panu etsivät yhä kotia. Pian talo ilmaantui jälleen myyntiin, ja pari lähti katsomaan sitä arkkitehdin ja sisäilmaongelmille herkän ystävänsä kanssa. Kumpikin piti taloa terveenä. Taloon tehtiin kuntokartoitus. Se rauhoitti mieltä ja kaupat tehtiin.
”Olen valinnut kehollani paikan, jossa pystyn palautumaan.”
Rialla on monta lempipaikkaa pihapiirissä. Sauna lämpiää kesäaikaan melkein joka päivä. Syreenipensaiden alle levitetään viltti, luetaan ja pelataan. Talvella viihdytään laavulla.
Aina kun Ria herää, hän katsoo ikkunasta odottaen näkevänsä jonkin eläimen. Pihalla loikkii jäniksiä säännöllisesti.
”Yhtenä kesäyönä näin kolme kaurista syömässä pellolla kuin maalauksessa.”
Talossa ei ole ikkunaverhoja, eikä Rialla ole käynyt mielen vieressäkään hankkia niitä. Nukkumista verhottomuus ei häiritse.
”Pohjoisessa eräs viisas nainen sanoi minulle, että kesällä nautitaan valosta ja talvella nukutaan pidempään. Niin mekin teemme aina kun voimme.”
Ria tuntee, että koti maalla on ollut hänelle viisas ratkaisu.
”En älylläni tiennyt, mitä kaikkea valitsin, kun tulin tänne. Olen valinnut kehollani paikan, jossa pystyn palautumaan.”
Haastattelu on julkaistu Eeva-lehdessä 7/2025.
