Kysy itseltäsi 5 kysymystä ennen kuin valehtelet puolisolle – ja muista yksi tärkeä asia totuuden kertomisesta
Totuus vapauttaa, mutta valheetkin joskus suojaavat. Kolme alansa asiantuntijaa kertoo, milloin ja miksi rehellisyys kannattaa.
Psykologi, terapeutti Jaana Mäntykoski:
Valheilla voi tuhota tai tukea suhdetta
”Parisuhteen laadun mittarina pidetään usein sitä, että puolisolle voi kertoa kaikesta. Tällainen ajatus luo turhaa mustavalkoisuutta: joko ollaan täydellisen rehellisiä tai pidetään haitallisia salaisuuksia. Suhteen toimivuuden kannalta olisi hyvä löytää välimuoto.
Meihin on aika sisäänkoodattuna, että joskus jätämme asioita kertomatta. Lapset oppivat jo nuoresta pitäen valehtelemaan. Se on selviytymisstrategia. Vaikeasta asiasta ei sanota silloin, kun halutaan päästä helpolla – etenkin jos asia ei ole itselle iso, mutta sen käsittely toisen kanssa tuntuisi raskaalta.
Valheita on kahdenlaisia, suhdetta suojaavia eli prososiaalisia ja tuhoavia eli antisosiaalisia.
Osa valheista jopa tukee suhdetta, luo yhteenkuuluvuutta ja estää turhien säröjen muodostumista. Nämä valkoiset valheet voivat olla hyvä taito suhteessa. Ne maksavat vähän sanojalle, mutta niillä voi olla iso merkitys vastaanottajalle.
”Suojaavat valheet eivät tarkoita sitä, että monogamisessa suhteessa voisi olla sivusuhteita, joista ei kerrota.”
Suojaavat valheet voivat liittyä vaikka toisen ominaisuuksiin. Ei tarvitse sanoa suoraan, että olet lihonut. Yhteiselle lenkille innostaminen ja ruokavalion keventäminen yleensä auttavat enemmän. Voi myös miettiä, miksi toisen ulkomuoto on itselle niin merkityksellinen asia.
Suojaavat valheet eivät tarkoita sitä, että monogamisessa suhteessa voisi olla sivusuhteita, joista ei kerrota. Nämä haitalliset valheet voivat katkaista yhteyden. Usein ne vievät kauemmas toisesta ja rikkovat suhdetta.
Sama koskee ajankäyttöön, lapsiin tai rahaan liittyviä asioita, jotka koskettavat molempia. Haitallista valehtelua ovat esimerkiksi yhteisillä rahoilla salaa tehdyt hankinnat tai jos vaikka sanoo olleensa töissä yömyöhään, mutta olikin aftereilla paikallisessa.
Suhteen rajoista olisi hyvä puhua jo etukäteen. Yksi raja on juuri yksityisen ja yhteisen elämän raja. Mitkä ovat molempien odotukset läpinäkyvyydestä? Ongelmia voi tulla, jos tästä ei ole puhuttu.
On hyvä huomata, että totuuden kertominenkin voi olla joskus vihamielistä ja väheksyvää. Voi aloittaa sanomalla ’ollakseni rehellinen’ ja kertoa sitten jotain haavoittavaa ja tarpeetonta. Toinen voi miettiä sanoja vuosia.
Suhteissa eletään usein siinä oletuksessa, että tärkeät asiat jaetaan kumppanille. Moni pitää petoksena, jos puoliso ei kerro elämäänsä vaikuttaneesta isosta asiasta.
Itse voi pohtia, tunteeko tulevansa rakastetuksi itsenään, jos ei kerro puolisolleen jotakin isoa asiaa, joka vaikuttaa siihen, millainen on.”
Mieti näitä, kun pohdit, kertoako asiasta puolisolle
- Mitä hyötyä tai haittaa on, jos kerron? Entä miten taas kertomatta jättäminen vaikuttaa suhteeseen?
- Suojaako salaisuuden pitäminen yhteyttä toiseen vai katkaiseeko se sen?
- Mitkä ovat pitkän aikavälin seuraukset? Moni tekee päätöksiä, jotka tuovat nopeaa helpotusta. Omatunto ehkä kevenee, mutta toinen alkaa murehtia, mikä voi heijastua suhteeseen pitkään.
- Mitkä seurauksista kohdistuvat itseen ja mitkä toiseen? Miten merkityksellinen asia on toisen näkökulmasta? Usein itsekkäät pyrkimykset eivät rakenna vaan rikkovat suhdetta.
- Painaako asia, mutta sen kertomisesta ei olisi hyötyä tai se vain satuttaisi? Voisitko käsitellä asiaa vaikkapa ammattilaisen kanssa?
Turvallisuuden ja kehonkielen ammattilainen, tietokirjailija Sami Sallinen:
Pohjimmiltaan ihminen haluaa olla rehellinen
”Kaikki me haluamme uskoa, että osaamme tunnistaa valehtelun. Oikeasti olemme aika huonoja arvioimaan sitä niin puheesta kuin sanattomasta viestinnästäkin.
Kun valehtelet, tiedät, että teet väärin. Se muuttaa käytöstä, etenkin jos on kokematon valehtelija. Valehtelun tulkinta on kuitenkin haastavaa, koska samoja merkkejä voi olla silloin, jos on muuten vain hermostunut.
Kokenut valehtelija on vielä eri juttu. Mitä enemmän valehtelee, sitä vähemmän siihen itse reagoi ja sitä vähemmän se näkyy ulospäin. Eli mitä enemmän valehtelee, sitä helpompaa se on, mikä voi olla pelottavaakin.
Ammattirikolliset pystyvät muokkaamaan tapahtuman mielessään sellaiseksi, että uskovat valheen itsekin. Silloin myös sanaton viestintä tukee tarinaa. Valemuiston rakentanutta voi olla vaikea saada kiinni ilman faktaa.
”Kuulusteluissa olen nähnyt, miten iso taakka tipahtaa harteilta, kun pystyy tunnustamaan jotain.”
Rikostutkinnassa olen tavannut paljon ihmisiä, jotka valehtelevat. Olen itsekin valehdellut ammatikseni – peitetoiminnassa. Siinä täytyy uskoa rooliin, jossa on. Huomasin, että nopeasti muutuin ihan kävelytyylistäni alkaen. Meillä Pohjoismaissa peitetehtävistä onneksi palautetaan riittävän usein normaaliarkeen.
Totuuden kertominen huojentaa. Kuulusteluissa olen nähnyt, miten iso taakka tipahtaa harteilta, kun pystyy tunnustamaan jotain.
Tutkimusten mukaan ihminen valehtelee, koska hän haluaa välttää rangaistuksen, suojella muita tai välttää hankalia tilanteita. On inhimillistä haluta pehmentää asioita, jos pelkää toisen reaktiota.
Itsekin lipsauttelen valkoisia valheita kohteliaisuuden vuoksi. Yritän kuitenkin sanoa totuuden silloin, kun sillä on merkitystä.
Haluan uskoa, että jokaisessa on hyvää ja pohjimmiltaan ihminen haluaa olla rehellinen. Sitten hänelle voikin tulla erilaisia syitä ja motiiveja toimia toisin ja rikkoa normeja.
Kuulustelijana tulin asiakkaiden kanssa hyvin toimeen, koska en valehdellut. Sanoin ikäviä asioita suoraan: Lähdet lusimaan ja tällainen kakku on tulossa, mutta pitäisikö sinun nyt tunnustaa tämä asia.
Arvostan suoruutta ja rehellisyyttä. Kun on ikänsä kuunnellut valheita, on herkistynyt siinä aika mustavalkoiseksi.
Uskon, että mitä rehellisempi pystyy olemaan itsensä kanssa, sitä helpompaa on olla rehellinen myös toisille.”
Näistä merkeistä bongaat valheen
Sami Sallinen kertoo, mitä narraaja ei pysty salaamaan.
1. Valehtelijaa usein hermostuttaa. Syke nousee, hengitys kiihtyy, hikoiluttaa. Kokematon valehtelija voi tavallista useammin rapsuttaa nenää tai katkaista katsekontaktin. Mikään yksittäinen ele ei ole varma merkki, koska syytönkin voi jännittää.
2. Silmien räpyttely ei kerro valehtelusta vastoin yleistä käsitystä. Valehtelija ei räpytä, koska yrittää vakuuttaa kuulijan. Jälkeenpäin hän voi kompensoida räpyttämällä tiheämpään.
3. Valehtelijan puheessa on taukoja ja täyteäännähdyksiä, eikä se ole yhtä sujuvaa kuin totta puhuessa. Tarinassa voi olla aukkoja, katkoja ja ristiriitaisuuksia.
4. Valehtelija ottaa etäisyyttä tapahtumiin, joista valehtelee. Hän sanoo ehkä ”joku” tai ”se mies”, vaikka puhuisi kaveristaan. Rehellinen puhuu useammin minä-muodossa, valehtelija käyttää passiivia ja ympäripyöreitä ilmaisuja.
5. Valheen rakentaja on huolissaan kolmesta asiasta: tuleeko vaikea kysymys, keksiikö siihen hyvän vastauksen ja meneekö valhe läpi. Kaikissa vaiheissa voi näkyä hermostuksen merkkejä. Kokenutkin valehtelija saattaa paljastua ihan lopuksi. Hän ehkä vilkuilee vaivihkaa kuulijan reaktioita tai helpottuu niin, että puhe muuttuu äkkiä sujuvammaksi.
Terveyspsykologian erikoispsykologi, yliopistonlehtori Petri Karkkola:
Itsepetos on tapa suojella minäkuvaa
”Suurin osa käsittelee arjessaan tietoa enemmän tai vähemmän vinoutuneesti. On todella yleistä suodattaa informaatiota omaksi edukseen. Moni esimerkiksi ajattelee olevansa keskivertoa parempi autoilija – mitä kaikki eivät tietenkään voi olla.
Ei ole sanottua, että tiedonkäsittely ylipäätään pyrkisi totuudenmukaisuuteen vaan ennemminkin riittävään toimintakykyyn.
Ajattelu on usein vähän ylioptimistista: tapaamme ajatella, että onnistuminen on omaa ansiota ja epäonnistuminen sattumaa tai muista syistä johtuvaa. Se tukee myönteistä minäkäsitystä. Siinä mielessä itselleen valehtelu on ihan tervekin ilmiö.
On normaalia, että itsehavainnoinnissa ja päättelyssä on kaikenlaisia puutteita ja sokeita pisteitä. Sellaisia me ihmiset vain olemme. Jos pienet itsensä juksaamiset auttavat jaksamaan ja pääsemään omiin tavoitteisiin, eivät ne voi aivan huonoja olla.
Riippuu tilanteesta, milloin itsepetos on oikeasti haitallista. Jokuhan saattaa vaikka olla sitä mieltä, että on niin taitava pilkkijä tai eränkävijä, että voi mennä heikoille jäille, vaikka muut eivät. Se onkin jo ehkä haitaksi.
Itsepetos näkyy usein terveyskäyttäytymisessä. Jos huomaa uuden luomen, mielessä käynnistyy monenlaisia prosesseja: mistä tämä kertoo ja mihin tämä voi johtaa? Oloa saattaa lyhytaikaisesti helpottaa, että kieltää sairauden merkit.
Ikävät asiat kieltävä pyrkii suojaamaan itseään. Esimerkiksi syöpädiagnoosin saanutta voi auttaa, ettei koko ajatus tule kerralla tietoisuuteen, kunhan kieltäminen ei jatku liian pitkään. Sopeutumisen ja toimintakyvyn kannalta olisi eduksi perustaa toimintansa suurin piirtein paikkansa pitäviin uskomuksiin.
”On kova paikka joutua myöntämään, että onkin erilainen kuin on kuvitellut olevansa.”
Eettisiä kysymyksiä nousee silloin, kun kyse on myös muista. Voi olla ympäristölle hyvin kuormittavaa, jos ei ole valmis myöntämään tosiasioita, vaikka omaa avuntarvetta. Alkoholiriippuvainen voi uskotella, etteihän tässä mitään ole, kun juon vain laatuviinejä.
On kova paikka minäkuvalle joutua myöntämään, että onkin erilainen kuin on kuvitellut olevansa.
Jos ei aina itsensä, niin muiden vuoksi voi olla hyvä joutua välillä totuuden eteen. Toki myös sataprosenttinen rehellisyys voi olla toisille kuormittavaa.”
3 x tutkimus
Kaltevalla pinnalla
Pienten valheiden lipsauttelu voi johtaa vähitellen yhä isompien valheiden kertomiseen. Tämä johtuu siitä, että valehtelun aivoissa aiheuttama tunnevaste heikkenee, osoitti University College London -yliopistossa tehty tutkimus.
Ristiriitainen viesti
Lapsille opetetaan, että valehtelu on väärin, mutta kasvatus epäsuorasti kannustaa siihen. Texasin yliopiston tutkimuksen mukaan aikuiset suhtautuvat ankarammin suoria totuuksia kuten ”en halua tätä lahjaa, se on ruma” laukoviin lapsiin kuin niihin, jotka kaunistelevat totuutta kohteliaisuuden vuoksi.
Turhia pelkoja
Ihmiset pelkäävät usein suotta totuuden kertomisen epämukavuutta. Toiset ottavat rehellisen puheen yleensä odotettua paremmin vastaan, Chicagon yliopiston tutkijat havaitsivat.
Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 4/2023.
