Shetlanninlammaskoira Sissi tuuppaa omistajansa Marja-Liisa Nikanderin kättä lempeästi kuonollaan ja katsoo tätä anovasti silmiin.

Marja-Liisa on piilottanut nyrkkinsä sisään makupalan, ja Sissin tulisi työntää kättä päättäväisesti saadakseen namin. Kyseessä on sisukkuusharjoitus, joka ei mene Sissillä ihan putkeen.

– Sissi ei ole vielä sisäistänyt tehtävää. Ideana on lisätä koiran motivaatiota. Vähitellen koira oivaltaa, että sisukkuus palkitaan ja myös muut tehtävät, kuten sivulletulo ja seuraaminen, alkavat sujua energisemmin, Marja- Liisa kertoo.

Marja-Liisa ja kuusivuotias Sissi harrastavat rally-tokoa, joka on yhdistelmä tottelevaisuuskoulutusta, agilityä ja koiratanssia.

Aikoinaan agilityä kehittämässä ollut yhdysvaltalainen Charles L. Kramer loi rally-tokon 2000-luvun alussa rennoksi vaihtoehdoksi tottelevaisuuskoulutukselle. Suomessa lajia on harrastettu vuodesta 2009.

Kotiläksyt on saatu koira­koulusta, jossa Marja-­Liisa ja Sissi ovat käyneet jo kolmisen vuotta.

Marja-Liisa kokeili rally-tokoa ja tottelevaisuuskoulutusta alun perin toisen koiransa kanssa, mutta pitkäkarvainen collie Della osoittautui harrastusten suhteen Sissiä ronkelimmaksi.

Della heittäytyi tottelevaisuuskoulutuksessa kyllästyneesti makuulle eikä suostunut tekemään määrättyjä liikkeitä. Sissi puolestaan innostui.

Positiivinen vire ja hyvä kontakti koiran ja ihmisen välillä ovat nimenomaan rally-tokon juttu. Istu, seuraa, maahan, kierrä ovat kehotuksia, eivät määräyksiä. Tarkoituksena ei ole komennella koiraa, ja kisoissa sellaisesta vähennetään pisteitä.

– Rally-toko ei ole totista touhua samalla tavalla kuten esimerkiksi tottelevaisuuskoulutus. Koiraa saa kehua minkä ehtii.

Merkille meno on toisena kotiläksynä. Marja-­Liisa asettaa vihreän kankaanpalan nurmikolle ja antaa ohjeen: ”Seisomaan.” Sissi juoksee häntä heiluen merkille, ja kun kaikki tassut ovat kankaan päällä, Marja-­Liisa antaa Sissille palkkion.

– Hieno tyttö, Marja-Liisa kehuu, kun Sissi rouskuttaa tyytyväisenä palkkioksi saamaansa ruokanappia.

Marja-Liisan ja Sissin kanssa koirakoulussa treenaa neljä muuta koiran ja sen omistajan muodostamaa koirakkoa. Jokaisen harjoituksen aluksi koirat tervehtivät toisiaan, sen jälkeen nuuhkimiset unohdetaan ja keskitytään tekemiseen.

Rally-tokossa suoritetaan aina rata, jonka varrelle on ripoteltu tehtäväkylttejä. On pujottelua, puolenvaihtoja, pyörähdyksiä sekä suunnan- ja vauhdinmuutoksia.

Lajissa on neljä tasoa: alokasluokka, avoin luokka, voittajaluokka ja mestariluokka. Marja-Liisan ja Sissin harjoitusryhmä treenaa kaikkien tasojen ratoja.

– Tavoitteena on suorittaa rata oikein, mutta laji ei silti ole pilkunviilausta. Aina voi yrittää uudestaan.

Harjoitukset ovat Marja-Liisan ja Sissin kahdenkeskistä laatuaikaa.

– Kun on kaksi koiraa, välillä on hyvä huomioida yhtä koiraa kerrallaan. Rally-toko on parantanut minun ja Sissin suhdetta.

Rally-toko on siitä mukava laji, että se ei katso ikää ja sen aloittamiselle on matala kynnys. Lajia voi harrastaa vaikka pyörätuolilla liikkuen.

Marja-Liisan mukaan rally-toko vaatii koiran omistajalta enemmän päätä kuin hyvää kuntoa. Tehtäviä pähkäillessä unohtuvat murheet, jos sellaisia sattuu olemaan.

Välillä Sissi yllättää, kuten viime treeneissä.

Kouluttaja heitti radalle nameja ja leluja, ja Sissin täytyi niistä huolimatta suorittaa tehtävät. Vaikka herkut tuoksuivat houkuttelevasti, Sissi vain vilkaisi niitä ja jatkoi rataa.

– Sissillä on treeneissä aina yhtä hauskaa, menivätpä tehtävät oikein tai eivät.

Treenien jälkeen koira on kaikesta pähkäämisestä naatti ja saattaa heittää makuulleen jo harjoituspaikalla.

Virikkeistä on ollut myös se ilo, että Sissin tottelevaisuus on parantunut arjessa.

– Paikallaanolo ja seuraaminen sujuvat jo kuin vanhasta muistista. Enää esimerkiksi ohiajavat autot eivät saa Sissiä säntäilemään samalla tavalla kuin pentuna.

Koiran motivaatio ja vireystila vaihtelee siinä missä ihmisten: aina ei huvita ja lähteminen voi olla vaikeaa. Koiratkaan eivät tule juttuun joka lajitoverinsa kanssa.

– Sissi ei ole ylin ystävä erään ryhmän koiran kanssa. Saa olla tarkkana, että neidit pysyvät etäällä toisistaan.

Kun koiralla on huono päivä, häntä ei heilu eivätkä silmät loista ja Sissi laiskottelisi mieluummin kotona.

– Sissi säntäilee usein Dellan mahan alta. Ketteryydellään se pyörittää Dellaa, Marja-Liisa naurahtaa.

Marja-Liisa on toistaiseksi halunnut ottaa lajin rentona harrastuksena eikä ole vielä ainakaan innostunut rally-tokokisoista.

– Hyvä mieli on meille tärkeintä.

Mukavuus ratkaisee, kun ollaan liikkeellä ihmisen parhaan ystävän kanssa. Pukeudu mukavasti ja lämpimästi sekä muista koiran namit.