"Sinä voisit meikata enemmän", meikkitaiteilija Raili Hulkkonen sanoi minulle.

Tapasimme ensimmäistä kertaa uuden kosmetiikkasarjan esittelytilaisuudessa, ja koska ihailen Railia, menin juttelemaan hänen kanssaan. Puhuimme suomalaisten naisten meikkaamisesta. Hän sanoi myös, etten ole ainoa, vaan ylipäänsä suomalaiset naiset voisivat olla rohkeampia meikkaajia. Raililla oli tumma, upea silmämeikki, tietenkin.

Kysyin lisää vinkkejä itselleni.

”Kun sinun kulmakarvasi ovat korkealla, kuten minullakin, voisit laittaa luomiväriä kunnolla ylemmäs”, Raili jatkoi.

Lupasin tehdä niin heti huomenna.

Tykkään meikkaamisesta. Minusta on kivaa korostaa meikillä piirteitäni. Olen silti meikannut aina vähän ujosti.

Kerran nuorempana juhliin lähtiessä ystäväni nauroi, että laitanko taas kaikkia meikkejäni – käytin silloin lähinnä pelkkää ripsiväriä. Nykyisin meikkipussini pursuaa tuotteista, mutta silti pelkään näyttäväni liian meikatulta.

Opin 1980-luvulla teininä, että liian meikattu on halpa ja voi houkutella vääriä miehiä. Maalattu on liian näkyvä, jopa päällekäyvä. Se voi olla vaarallista. Ja meikki voi viedä älyn. Fiksun tytön pitää olla siisti, kiltti ja väritön.

Raili ei tietenkään kehottanut minua meikkaamaan suttuisesti tai tyylini vastaisesti, mutta hän sai minut kyseenalaistamaan 40 vuotta vanhoja ajatusmalleja.

Seuraavana aamuna sudin luomi­väriä kunnolla kulmakarvoihin asti. Ja kas, parempi: katseeni avautui!

Meikkiniksin lisäksi opin, että on ok, että luomimeikkini huomataan. Kulmakarvoihin asti häivytetty luomiväri ei vie järkeäni eikä arvoani. Saan näkyä ja loistaa.

Mutta viisas Raili, mitä teen huulilleni?

Juttu on julkaistu aiemmin Kauneus ja Terveys -lehdessä 11/2023.