Reilut kymmenen vuotta sitten psykologi Anu Tevanlinnalla oli kaunis koti, sama ihana parisuhde kuin tänä päivänä, ja työ ja opinnot unelmien alalla. Kaikesta hyvästä huolimatta arki tuntui haljulta.

Kohtaaminen Hongkongin lentokentällä toi käänteen. Tevanlinna oli lomaillut puolisonsa kanssa kuukauden päivät Aasiassa. Vieras suomalaismatkailija ryhtyi pariskunnan kanssa juttusille ja sanoi, että olipa kohteessa mikä sää hyvänsä, kotiin on aina kiva matkustaa.

Tevanlinna nieleskeli itkua ja mietti, että jos hänellä olisi mahdollisuus olla hyppäämättä kotiin vievään koneeseen, hän tekisi niin.

Siitä käynnistyi pohdinta: minkä pitäisi muuttua, jotta arki ei tuntuisi enimmäkseen vain ilottomalta suorittamiselta?

Jää bussista yhtä pysäkkiä aiemmin ja kävele loppumatka. Saat huomaamatta lisää arkiliikuntaa. Aseta puhelin lentokonetilaan iltayhdeksältä. Luet entistä enemmän kirjoja ja menet aiemmin nukkumaan.

Vastaavat elämänmuutosvinkit on kuultu monet kerrat. Neuvoja on helppo väheksyä, mutta kiistatta niistä voi saada käytännön ideoita, sanoo elämänmuutosten sanansaattajana tunnettu Tevanlinna.

”Totta kai hyviä vinkkejä tarvitaan, mutta muutoksen esteenä voivat olla mielen esteet, kuten rajoittavat uskomukset itsestä. Jos niitä ei tunnista ja löydä keinoja sisäisten raja-aitojen ylittämiseen, hyvät vinkit eivät muutu toiminnaksi.”

Jos siis kerta toisensa jälkeen huomaa, etteivät hyvätkään pikaratkaisut tuo pysyvää ratkaisua, Tevanlinna kannustaa kehittämään mielen taitoja.

Ennen kaikkea on tärkeää oppia erottamaan toisistaan omat ajatukset ja tosiasiat.

Uudesta työstä haaveileva saattaa ajatella, että on liian turvallisuushakuinen tai vanha ottaakseen riskin. Miksi edes yrittäisi? Tai kuntoilusta kiinnostunut voi päätellä, että kun ei ole liikkunut ennen, ei pysty siihen nytkään.

”Mieli ohjaa väistämättä toimintaa, mutta sen prosessit ovat alitajuisia. Ne voivat tappaa muutosaikeet jo ennen kuin ehtii tietoisesti pohtia, mitä haluaisi muuttaa ja miten sen tekisi.”

Joskus mielen tarinoissa on ripaus totuutta. Tevanlinna kuitenkin painottaa, että monelta puuttuu psykoterapeutti Emilia Kujalan sanoin mielen media­lukutaitoa eli kriittisyyttä omaa ajattelua kohtaan.

Samat tutut ajatukset luuppaavat päässä päivästä toiseen, jolloin omista pelko- ja katastrofiajatuksista tulee helposti itseään toteuttavia sääntöjä. Samalla ne sisäistyvät totuuksiksi ja estävät muutoksen pohdinnan alkuunsa, vaikka elämä tuntuisi kuinka epätyydyttävältä tahansa.

Psykologinkin oli voitettava ensin ajatusesteet, jotka kampittivat muutosta mielen sisällä. Palattuaan Aasiasta kotiin Tevanlinna joutui myllyttämään vanhoja käsityksiään omasta työminästään.

”Olin ajatellut, etten ole yhtään myynnillinen enkä pystyisi myymään osaamistani. Siksi en muka sopisi yrittäjäksi. Mutta nyt yrittäjänä en ole oikeastaan edes joutunut sellaista tekemään.”

Tevanlinnan elämänmuutos ei ollut lopulta valtava: hän lopetti palkkatyöt ja ryhtyi yrittäjäksi omalle alalleen. Arki itsessään alkoi tuntua elämisen arvoiselta – eivät vain lomat ja niiden odottaminen.

Kokemus arjen harmaudesta yhdistää monia keski-ikäisiä, kiireistä arkea eläviä naisia, Tevanlinna on pannut merkille vastaanottotyössään.

”On ulkoa tulevia ja omia sisäisiä vaatimuksia siitä, miten olla hyvä työntekijä, hyvä ystävä, hyvä puoliso ja hyvä vanhempi. Omat toiveet ovat ehkä jääneet taka-alalle. Jos elämä tuntuu valjulta, monesti kyse on siitä, etteivät omat arvot näy arjessa.”

Omia arvoja ei ole välttämättä tullut edes pohdittua. Silloin ensimmäinen askel missä vain muutoksessa on miettiä, millainen on itselle hyvä elämä. Millaisia asioita pidät aidosti tärkeinä – eli mitkä siis ovat omat arvosi?

Työn ja perhe-elämän ristipaineissa kamppaileville juhlalliselta kalskahtava ”elämänmuutos” tarkoittaa usein paljon pienempää muutosta kuin alanvaihtoa tai sapattivuotta. Omien arvojen mukaista voi olla vaikka se, ettei enää lue sähköposteja työajan ulkopuolella. Silloin jää aikaa ja ennen kaikkea henkistä kapasiteettia keskittyä muuhun, kun työasiat eivät pyöri mielessä.

Suorituskeskeinen yhteiskunta tuntuu monesti hyvin muutoksennälkäiseltä, Tevanlinna myöntää. Hyvän tarinan someen tai kahvihuoneeseen saa muutoksesta, ei tasaisesta arjesta. Muutos vain muutoksen vuoksi ei kuitenkaan ole järkevä.

”Jos nykyarki vastaa kuvitelmaasi, miksi tavoittelisit muutosta? Sellaiseen voi tulla paineita myös ulkoa. Nykyisen puheenparren mukaan tulisi olla paras versio itsestään. Mutta onko sellainen oikeasti tarpeen?”

Omaa muutostarvettaan voi arvioida pohtimalla, kuinka tyytyväinen on elämäänsä asteikolla yhdestä kymmeneen. Ykkönen on täysin kuormittavaa arkea, vitonen harmaata suorittamista ja kymppi omien arvojen mukaista merkityksellistä elämää.

”Jos asiakkaan arki on vaikka seiskaa, kysyn seuraavaksi, mitä se kertoo hänelle. Onko seiskan elämä ihmiselle itselleen riittävän hyvää elämää, vai sellaista, jonka toivoisi muuttuvan?”

Lue juttu: Oona ei enää päästä irti omannäköisestä elämästä

Moni tunnustaa itsessään muutoksen tarpeen, mutta ei silti aivan tiedä, mitä muutosta toivoo. Silloin ajatusharjoitus voi auttaa. Kuvittele itsesi kahdeksankymppisenä miettimässä, millaista elämää olisit halunnut elää edeltävät vuosikymmenet. Mitä kaikkea arkeen olisi kuulunut joka viikko, entä mitä taas kuukausittain?

Mieti sen jälkeen, mikä mahdollisimman pieni mutta täsmällinen muutos lisäisi tyytyväisyyttäsi. Ja jos sen toteuttaminen tuntuu hankalalta, pyri tunnistamaan, millaisia ajatuksia sen esteenä on.

”Ei kukaan osaa vastata suorilta kysymykseen, onko sinulla ajatusesteitä. Asia vaatii aitoa pysähtymistä.”

Tevanlinna on huomannut oman elämänmuutoksensa jälkeen, että töihin on aidosti kiva mennä ja tekeminen tuntuu merkitykselliseltä. Arki soljuu, kun aikatauluihin pystyy vaikuttamaan vapaasti. Ja ennen kaikkea arjessa on nyt tasaista iloa.

”Loman lopussa aloin myönteisin mielin odottaa arkea. Vaikka pidän yhä matkustamisesta tosi paljon, niin nykyään kotiinpäin on aina kiva matkustaa.”

Anu Tevanlinna, 43, on helsinkiläinen psykologi, jonka uusin teos Muutos mielessä ilmestyi elokuussa 2022. Perheeseen kuuluvat aviomies ja kouluikäinen tytär.

Juttu on alun perin julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 12/2022.