Jäännöspari, niin entinen maaherra Pirjo Ala-Kapee, 79, kutsuu itseään ja Tuomo Sintosta, 78. Mies hymyilee kumppaninsa sanavalinnalle.

Istumme Koskiojärven rannalla Pertunmaalla Etelä-Savossa. Sitä ennen on syöty Tuomon valmistamaa purjokeittoa pikku talossa, joka ei ole mikä tahansa mökki, vaan Alvar Aallon­ suunnittelema metsästysmaja Korpikoto. Pirjo on hallinnoinut taloa viisi vuotta ja pitää siitä huolta pieteetillä.

Selviää, että Tuomo on ottanut ruuanlaiton haltuunsa kaikin puolin. Hän oppi aikanaan laittamaan ruokaa ulkomaankomennuksillaan ja on Pirjon mukaan loistava kokki.

”Se on miehelle aina plussaa, joskin Tuomon reseptit ovat monimutkaisempia kuin oma tapani laittaa ruokaa.”, Pirjo sanoo.

Illaksi pari aikoo ajaa puolentoista tunnin matkan Pirjon taloon Vantaalle. Kolmas koti on Tuomon asunto Kouvolassa.

”Asumme koko ajan saman katon alla. Kymmeneen kuukauteen emme ole olleet montakaan yötä erossa”, Tuomo kertoo.

”Laskemme yhdessäoloamme kuun mukaan. Tapasimme kunnolla kasvokkain Pirjon päivänä lokakuussa, ja silloin paistoi kuu. Olemme nähneet kymmenen kuuta yhdessä”, Pirjo lisää.

PARI LÖYSI toisensa internetistä, kristilliseltä Valo-sivustolta elokuun alkupäivinä 2022. Tuomon puoliso, lentoemäntä ja purseri sekä muun muassa Pelle Hermanni -lastenkirjojen kuvittajana tunnettu taiteilija Satu-Sisko Sintonen oli menehtynyt syöpään jouluna 2021. Leskeksi jäänyt aviomies päätti jatkaa elämää, ei jäädä nyhjöttämään kotiin.

Tuomo ei tiennyt nettideittailusta juuri mitään. Hänen tuttavansa oli kuitenkin löytänyt sieltä ystävän, joten Tuomo laittoi profiilinsa sivustolle heinäkuun alkupuolella.

Hän tunsi jääneensä leskenä yksin, vaikka siskon perhe asuu lähellä ja myös naapurit auttoivat ja tukivat. Koti tuntui tyhjältä, kun puoliso oli poissa. Lapsia Tuomolla ja Satu-Siskolla ei ollut.

Edesmenneen vaimonsa paikan täyttäjää Tuomo ei kuitenkaan etsinyt, sillä kukaan ei voi korvata toista ihmistä.

”Etsin elämän loppumatkalle kaveria, jonka kanssa siitä tulisi iloinen, mielekäs ja hyvä kulkea.”

PIRJON ENSIMMÄINEN puoliso Erkki Ala-Kapee oli kuollut yli kaksikymmentä vuotta sitten, ja avioero toisesta liitosta oli astunut voimaan elokuun alussa 2022.

Pirjo oli päättänyt, ettei etsinyt uutta suhdetta ennen kuin ero oli virallinen. Hän kaipasi kuitenkin seuraa teatteriin, oopperaan, taidenäyttelyihin, matkoille ja lenkeille koiriensa Katri Helenan ja Miran kanssa. Kun hän näki Valo-palvelun mainoksen Facebookissa, hän päätti kokeilla.

”En puhunut siitä kenellekään, en edes tyttärelleni.”

Pirjolle nettideittailu oli jännittävä kokemus eikä hän kokenut mitään kielteistä. Hän ei lähtenyt hakemaan parisuhdetta, vaan uusia ystäviä, ja halusi nähdä, millaisia ihmisiä verkossa liikkuu. Hän huomasi, että siellä on monen ikäisiä ja monenlaisia ihmisiä.

”Jos tunnet itsesi yksinäiseksi, älä tarraudu lapsiin tai ystäviin, joilla ei ole aina aikaa sinulle. Jos tunnen yksinäisyyttä, katson, millaisia ovat toiset yksinäiset ihmiset, jotka uskaltavat mennä julkisuuteen ja hakea vertaistukea. Huumori auttaa, ja elämänkokemus.”

Pirjolla on takanaan pitkä julkinen ura SDP:n kansanedustajana, opetusministerinä, Vantaan kaupunginjohtajana ja Itä-Suomen läänin maaherrana, joten hänet tunnistettiin kuvasta deittisivustollakin. Hän tapasikin monia tuttuja jo ensimmäisenä päivänä.

Toisena päivänään deittisivustolla Pirjo sai viestin Tuomolta.

”Kirjoitin hänelle, että pidän hymystäsi. Ryhdyttiin kirjoittelemaan joka päivä. Pirjo tuntui hyvältä ihmiseltä. Hän kirjoitti kauniisti ja viisaasti elämästä”, Tuomo kertoo.

URANSA POLIITIKKONA ja maaherrana Pirjo paljasti Tuomolle nopeasti. Hän halusi olla avoin ja ajatteli, että poliitikon tausta voisi herättää ennakkoluuloja. Tuomo ei ollut tunnistanut häntä kuvasta, mutta muisti kyllä sitten, että Pirjo oli ollut eduskunnassa.

”Ei jäänyt piiloon, että Pirjo on vahva nainen. Mutta minä en pelästynyt vahvaa naista”, Tuomo sanoo.

Pirjo taas havaitsi, että Tuomolla on hyvä itsetunto. Pian hän ymmärsi tämän eläneen myös avioliitossaan vahvan naisen rinnalla. Kuvataidetta harrastava ja itsekin tauluja maalaava Pirjo näki Tuomon kotona Satu-Siskon luonnoslehtiöitä ja kirjoituksia ja ihastui hänen töihinsä.

”Satu-Sisko oli upea nainen ja taiteilija. Olisi ollut hauskaa tutustua häneen.”

Tuomo sanoo, että Pirjon aito kiinnostus kuvataiteeseen vaikutti ja vaikuttaa yhä heidän suhteeseensa. Tuntuu hyvältä, että Pirjo osaa arvostaa Satu-Siskon töitä.

Kirjoittaminen on sekä Tuomolle että Pirjolle luonteva tapa ilmaista itseään.

Tuomo ja hänen puolisonsa olivat pitkään matkatöissä eri puolilla maailmaa: Satu-Sisko lentoemäntänä ja Tuomo päällikkötehtävissä rakennusalan komennuksilla muun muassa Jemenissä ja Saudi-Arabiassa.

”Kirjoittelimme vaimoni kanssa toisillemme päivittäin ja lähettelimme fakseja. Kirjoittaessa saan rauhassa miettiä ja kiteyttää ajatuksiani.”

Pirjo taas on pitänyt päiväkirjaa lähes koko elämänsä ja pitää kirjoittamisesta. Hänelle oli mieluista löytää Tuomo, jonka kanssa saattoi vaihtaa ajatuksia kirjoittamalla.

KOLMEN VIIKON kirjoittelun jälkeen, elokuun 23. päivänä Tuomo rohkaistui ja otti Pirjolle videopuhelun.

”Ajattelin, että nyt pitää uskaltaa myös nähdä toinen muuten kuin kuvassa. En ole hyvä esiintymään, ja minua jännitti valtavasti”, Tuomo muistelee.

”Pelkäsitkö, että lyön luurin korvaan?” Pirjo kysyy hymyillen.

Pirjo oli ensin hyvin hämmentynyt puhelusta. Hän ei ollut koskaan käyttänyt Whats­App-sovellusta videopuheluihin.

”Apua, ajattelin. Sopersin kuin pikkutyttö ja punastelin. Oma käytökseni nauratti, olinhan kuitenkin paljon kokenut 78-vuotias isoisoäiti.”

Ensimmäisen puhelun jälkeen he juttelivat videoyhteydellä joka ilta tuntikausia.

”Kirjoitin päiväkirjaani, ettei tämä voinut olla totta. Ei voi tapahtua tällaista, että kohtaan ihmisen, joka on tunteva ja jonka kanssa tuntuu helpolta puhua. Olin itse rikki erosta, ja Tuomo lohdutti minua.”

Myöhemmin Pirjo kirjoitti entiselle puolisolleen ja kiitti häntä siitä, että tämä oli hakenut avioeroa. Hän itse ei olisi sitä hakenut kristillisen vakaumuksensa takia, jonka mukaan avioliitto solmitaan loppuelämäksi.

LESKET YMMÄRTÄVÄT toisiaan, ja Pirjo osasi lohduttaa Tuomoa surussa. Pirjon mieleen palautuivat Erkin menehtyminen syöpään ja oma suuri suru.

”Itkimme yhdessä usein. Tuntui hyvältä purkaa sydäntään, saada tukea ja myös tukea toista”, Tuomo kertoo.

”Puolison kuolema on raskas menetys. Kun jäin leskeksi 52-vuotiaana, surin, että menetin ihmisen, jonka kanssa olisin halunnut nauttia myös vanhuudesta”, Pirjo sanoo.

Sekä Tuomo että Pirjo olivat menneet naimisiin nuoruudenrakkautensa kanssa. Tuomo tapasi puolisonsa koulussa, Pirjo oli ollut Erkkinsä leikkikaveri. He ovat tottuneet sitoutumaan ja elämään kiinteässä parisuhteessa.

He juttelevat edesmenneistä puolisoistaan eivätkä tunne mustasukkaisuutta.

”Päinvastoin, ihailemme ja kunnioitamme sitä, että toinen tuntee yhä niin syvästi. Sen on silloin pitänyt olla hyvä rakkaus”, Tuomo sanoo.

Kummallakin on vasemmassa nimettömässään vihkisormus. Pirjo sai omansa Erkiltä vuonna 1964. Tuntuu luontevalta käyttää niitä.

Tuomo naurahtaa, että sormukset toimivat myös hämäyksenä. Kun he kerran jättivät sormuksensa rinnakkain pöydälle mennessään saunaan, Tuomon sisko kysyi, olivatko he menneet kihloihin. Läheisyys ja huumori ovat Pirjon ja Tuomon suhteen avainsanoja. ”Kerromme toisillemme usein iltasatuja pikku peikoista ja muista satuolennoista”, Pirjo sanoo.

KASVOKKAIN Pirjo ja Tuomo tapasivat ensimmäisen kerran syyskuun lopussa. Pirjo oli menossa mökilleen Pertunmaalle, Tuomo omalleen Suomenniemelle. He tekivät lounastreffit Maatilatori Heilaan Heinolaan.

”Tuomo oli sanonut olevansa pitkä mies. Kun hän odotti minua ovella ja halasi, ajattelin, että onpa hän komea ja onko hän nyt vähän liiankin pitkä”, Pirjo kertoo.

Lokakuun seitsemäntenä, Pirjon nimipäivänä, Tuomo meni Pirjon luokse Vantaalle, ja he kävivät yhdessä Kansallisoopperassa.

”Sille tielle jäin”, Tuomo sanoo.

”Olemme nauraneet, ettei meillä ole vuosikausia aikaa miettiä. Antaa mennä! On elettävä, kun vielä on elossa”, Pirjo sanoo.

Salamarakkauteen kumpikaan ei silti usko. Ihastua voi, mutta rakkaus on jotain muuta. Parhaat ihmissuhteet syntyvät ystävyydestä ja luottamuksesta ja siitä, että ollaan samalla aallonpituudella.

”Toisestakin tietysti riippuu, antaako hän tutustua itseensä vai paneeko luukut kiinni. Meille ei tapahtunut niin, vaan rupesimme tutustumaan enemmän”, Pirjo sanoo.

Pirjo viihtyy myös yksin eikä halua olla kenellekään vaivaksi. Hänellä on paljon hyviä ystäviä, joista jokaisesta hän on kiitollinen.

”Kiva on ollut löytää kuitenkin uusi ihminen, joka ajattelee naisen ja miehen kaveruudesta samalla tavalla kuin minä.”

LÄHEISYYS ON tärkeää kummallekin.

”On kiva koskettaa toista ja tuntea, että toinen on kyljessä”, Tuomo sanoo.

Hän kertoo leskeksi jääneestä miehestä, jonka kanssa jutteli kerran oluella. Tämä totesi käyvänsä hierojalla, jotta joku koskettaisi häntä.

”Ei läheisyyden tarve häviä koskaan. Se on sama lapsilla, aikuisilla ja vanhoilla ihmisillä”, Pirjo sanoo.

Elämänkokemus opettaa arvostamaan läheisyyttä. Toisen lähellä on hyvä olla, vaikka sitten oltaisiin vain samassa asunnossa.

”Ystävyydellä ja rakkaudella ei ole eroa. Jos on todella ystävä, se on myös rakkautta, läheisyyttä, lämpöä ja toisesta huolehtimista”, Tuomo sanoo.

”Meidän ikäistemme ystävyys ja rakkaus ovat läheisyyttä. Olemme oppineet raskaimman kautta ymmärtämään elämää. Tiedämme, että pitää osata antaa anteeksi”, Pirjo sanoo.

Pirjo oli aiemmassa liitossaan tottunut siihen, ettei toista saanut häiritä, jos tämä oli keskittynyt johonkin. Tuomo taas haluaa, että hänet keskeytetään. Puhumattomuus on hänestä kiusallista.

Pirjo puolestaan keskittyy sulkemalla korvansa, mikä häiritsee Tuomoa. Pirjo kimpaantuu mielestään turhista kysymyksistä.

Sen he ovat päättäneet, että mykkäkoulua ei pidetä. Karjalaisella avoimuudella ja huumorilla mennään eteenpäin.

”Tuomo haluaa aina ratkaista asiat ja puhua risti­riidoista. Minä olin unohtanut, että kumppanille pitää puhua ja ottaa hänet huomioon, ettei se ole häiritsemistä.”

”Luulen kestäväni huumorilla Pirjon impulsiivisuuden ja luovuuden”, Tuomo toteaa.

Mahdollisuuteen, että toinen sairastuisi ja heikkenisi ja vaatisi enemmän hoivaa, he suhtautuvat realistisesti. Pirjo huomauttaa, että heidän iässään ei enää ole voimia hoitaa toista samalla lailla kuin nuorempana.

Kumpikin on hoitanut sairasta puolisoaan ja tietää, millaista se on.

”Toisen hoitaminen ei ole raskasta. Raskainta on nähdä toisen kärsivän ja kokea oma voimattomuus auttaa”, Tuomo sanoo.

”Pahimpien vaihtoehtojen miettiminen etukäteen ei auta. On elettävä täysillä tässä ja nyt huomista murehtimatta”, Pirjo lisää.

PARISKUNNAN ARKI on puuhakasta, vaikka Pirjo ja Tuomo sanovatkin toisilleen, ettei heillä ole kiire mihinkään. He voivat tehdä, mitä huvittaa.

Vantaalla hoidetaan puutarhaa, jonne Tuomo on istuttanut karviais- ja herukkapensaita, syreenin ja päärynäpuun. Pertunmaan-tontille on valmistunut Korpikodon viereen uusi talo, Villa Sorella. Kouvolassa on puolestaan järjestetty Tuomon asuntoa.

Joka päivä he kävelevät ainakin neljä kilometriä.

Toisaalta elämään ei kuulu erityisiä suunnitelmia. Kumpikin on työurallaan elänyt aikataulujen mukaan, joten nyt on vapauttavaa viettää aikaa ilman niitä.

Jos ei sada, he tekevät puutarhatöitä. Jos sataa, he voivat siivota tai lähteä taidenäyttelyyn. Jos selkä on kipeä, voidaan lähteä koirien kanssa rauhalliselle lenkille. Kumpikin pitää lukemisesta ja teatterista.

”Pirjo on palauttanut ilon elämääni. Teemme kaikki asiat yhdessä. Paitsi että minä teen yksin ruuat. Silloin Pirjo tekee mitä tykkää, yleensä roikkuu netissä”, Tuomo kertoo.

Pirjon koiratkin pitävät Tuomosta, ja rakkaus on molemminpuolista. Pirjo nauraa, että yhdessä he ovat kuin kennel, johon kuuluvat lagotto Mira ja havannankoira Katri Helena, sekä kultainennoutaja Turre eli Tuomo ja pystykorva Pörri eli Pirjo. Se on heidän huumoriaan.

”Kyllä me vielä joskus itkemmekin, mutta pitkästä aikaa saan nyt hassutella ja jutella kaikesta toisen kanssa.”

Juttu on julkaistu Eevassa 07/2023.