Asiakas astuu hammaslääkärin vastaanottohuoneeseen hartiat korvissa. Hän hikoilee ja tärisee. Ilmapiiri on jännittynyt. Kun hän on istunut tuoliin, hän säpsähtää pienintäkin kosketusta.
Viimeistään tässä vaiheessa hammaslääkärin olisi hyvä kysyä potilaalta, pelottaako. Vuorovaikutus on paras lääke pelkoon.
Hammaslääkäri ei kuitenkaan aina ota potilaan tuntemuksia puheeksi. Vastaanotolle tullutta asiakasta oma kauhu saattaa nolottaa niin paljon, että hän kärsii mieluummin hiljaa.
– Jos pelosta pystyttäisiin keskustelemaan, hoito sujuisi helpommin eikä seuraavaa kertaa tarvitsisi jännittää yhtä paljon, sanoo professori Vuokko Anttonen Oulun yliopiston suun terveyden tutkimusyksiköstä.
Taustalla usein lapsuuden trauma
Monella suomalaisella on ikäviä kokemuksia kouluhammaslääkäristä, jossa ei kyselty eikä odoteltu. Aina ei käytetty edes puudutteita.
Pelon taustalla on usein lapsuuden trauma.
– Hammashoito on kehittynyt, mutta moni nuori kokee nykymallin aivan yhtä ahdistavana, sanoo hammaslääkäri Lauri Ebeling.
Hän on kohdannut paljon pelkopotilaita työpaikallaan Ebeling Hammaslääkäreissä.
Hammaslääkäriasemat ovatkin pelättyjä paikkoja. Noin puolet odotushuoneen potilaista pelkää edessä olevaa vastaanottoa jonkin verran. Kymmenellä prosentilla pelko on niin voimakas, että he päätyvät karttamaan hammastarkastuksia.
Pahimmat pelkääjät saattavat lykätä hoitoa niin pitkään, että joutuvat päivystykseen, kun hammasvaiva on kärjistynyt sietämättömäksi.
Pelko suojelee ihmistä
Suurin osa hammaslääkäriä pelkäävistä on lapsia. Pienimmät vierastavat outoa tilannetta. Isommat puolestaan oppivat pelkäämään toimenpiteen aiheuttamaa kipua.
Aikuisista nuoret pelkäävät jonkin verran enemmän kuin iäkkäät, naiset enemmän kuin miehet.
– Pelko on sisäsyntyistä ja normaalia. Se suojelee ihmistä, Vuokko Anttonen sanoo.
Vanhemmat saattavat siirtää oman ahdistuksensa lapsilleen. Siksi pelon käsittely oman hammaslääkärin kanssa on tärkeää.
Suomalaiset eivät erotu muista kouluhammaslääkäritraumoineen. Saman verran pelkääviä on muuallakin Euroopassa.
Karttelu on terveysriski
Suun tulehdukset ja hampaiden reikiintyminen ovat terveysriski. Ientulehdus voi muhia piilossa pitkään. Pahimmillaan se etenee kiinnityskudossairaudeksi eli parodontiitiksi.
Se pitää yllä matala-asteista tulehdusta, jolla on yhteys lihavuuteen, tyypin 2 diabetekseen, sepelvaltimotautiin ja metaboliseen oireyhtymään.
Se voi myös laskea hedelmällisyyttä ja vaikeuttaa diabeteksen hoitoa ja tekonivelleikkauksia.
Hammaslääkäriä karttelevat asettavat siis vaaraan koko terveytensä.
Suu on intiimi paikka
Eniten hammaslääkärin tuolissa pelätään kipua.
Jo pelkkä ajatus puudutuspiikistä voi saada kämmenet hikoamaan.
Puuduteaineet kehitettiin hammaslääketieteeseen 1900-luvun alussa. 1950-luvulla niitä oli jo yleisesti saatavilla, mutta aina niitä ei ole ymmärretty käyttää.
– Sittemmin lääkärit ovat pyrkineet kivuttomaan työskentelyyn ja parempaan vuorovaikutukseen. Se on hammaslääkäripelon ehkäisyä, Vuokko Anttonen sanoo.
Kukaan tuskin nauttii hammaslääkärikäynneistä erityisen paljon, vaikka ne eivät suurta pelkoa aiheuttaisikaan.
Suu on herkkä ja intiimi paikka. Voi tuntua epämiellyttävältä, kun vieras ihminen kajoaa niin henkilökohtaiseen alueeseen.
Pakokauhua voi aiheuttaa myös itse tilanne. Potilas voi kokea olevansa muiden armoilla, kun suu on täynnä instrumentteja eikä saa liikkua.
Haju ja äänet tai pelkkä ajatus näistä voivat riittää laukaisemaan pelon.
Auttaisiko klassinen? Tai Kaija Koo?
Käytössä on nykyään monipuolinen valikoima keinoja, jotka lievittävät kipua ja auttavat rauhoittumaan.
Kun Lauri Ebelingin vastaanotolle tulee pelkopotilas, ensimmäiseksi hän rauhoittelee ja kyselee potilaan toiveita: Mikä on aiemmin tuntunut pahalta? Auttaisiko, jos istuma-asento olisi pystympi? Veisikö taustalla soiva musiikki ajatukset muualle?
– Yksi tykkää raskaasta, toinen klassisesta. Joku sanoo, että älä ainakaan laita Kaija Koota.
Joskus tarvitaan ilokaasua tai rauhoittava lääke. Se voidaan antaa suun kautta tai suonensisäisesti.
Vaikeissa tapauksissa potilas voidaan nukuttaa. Siihen liittyy kuitenkin aina riskejä.
– Yleensä pelkoon auttaa pelkästään se, että jutellaan ja rauhoitellaan, Ebeling sanoo.
Hammaslääketieteen opintoihin sisältyy nykyään vuorovaikutustaitoja, jotta potilaiden pelko osattaisiin kohdata aiempaa paremmin.
– Se on käytäntö, johon halutaan panostaa. Hammaslääkäri on vastuussa potilaasta, mutta kohtaamiseen tarvitaan tietysti koko tiimi, Vuokko Anttonen sanoo.
Koirakin voi auttaa
Uusien pelkoa lievittävien keinojen löytämiseksi tarvitaan vielä lisää tutkimusta.
Oulun yliopistossa kokeiltiin viime kesänä, voisiko koiran läsnäolo auttaa.
Koiria on käytetty lääketieteessä aiemmin esimerkiksi saattohoitopotilaiden hoidossa. Eläin siirtää ajatukset muualle.
– Se toimi hyvin, mutta tutkimuksesta ei ole vielä saatu virallisia tuloksia, Anttonen sanoo.
Ebeling Hammaslääkäreiden odotustilassa päivystää pieni Siiri-koira, jonka saa halutessaan myös mukaan hoitohuoneeseen.
– Koiraihmiset tykkäävät rapsuttaa sitä ennen omaa vuoroaan, Lauri Ebeling sanoo.
Jos pelkäät, toimi näin:
- Myönnä itsellesi, että pelkäät. Siinä ei ole mitään hävettävää. Joka toinen pelkää.
- Käy pelostasi huolimatta hammaslääkärissä säännöllisesti.
- Jos mahdollista, valitse lääkäri, jolla on kokemusta pelkopotilaiden hoitamisesta.
- Kerro pelostasi jo, kun varaat ajan.
- Keskustele hammaslääkärisi kanssa kokemuksistasi ja toiveistasi. Vuorovaikutus auttaa luomaan luottamusta hoitohenkilökuntaan.
- Voitte laatia yksilöllisen hoitosuunnitelman.
- Jos koet tarpeelliseksi, neuvottele lääkärin kanssa rauhoittavan esilääkityksen ja ilokaasun käytöstä. Ne saattavat helpottaa tilannetta, vaikka niiden avulla ei hoideta pelkoa.
Asiantuntija: professori Vuokko Anttonen/Oulun yliopisto
