Pekka Mattila menehtyi alkuvuonna – viimeiseksi jääneessä haastattelussaan hän puhui laajasti elämästään: ”Ihmisiä, jotka todella tuntevat minut, ei ole kovin monta”
Professori Pekka Mattila menehtyi tammikuussa äkilliseen sairauskohtaukseen. Tämä haastattelu tehtiin kuukautta aiemmin. Sen julkaisusta on sovittu hänen entisen puolisonsa Hannu Linnun ja muiden hänen läheistensä kanssa. ”Pekka olisi toivonut julkaisua, sillä hän piti artikkelista kovasti”, Hannu Lintu sanoo.
Kun Pekka Mattila eräänä iltana istui lasillisella ystävänsä kanssa, hän huomasi naisen, joka tuijotti häntä vihaisesti. Nainen tilasi lonkeron, otti sen käteensä ja käveli ystävysten viereen. Sitten hän kaatoi lonkeron Pekan päälle.
”Nainen sanoi minulle, että ihmisellä, joka on sellaisessa asemassa kuin minä, pitäisi olla enemmän empatiaa ja harkintakykyä.”
Pekka oli juuri sillä viikolla kommentoinut poleemiseen tyyliinsä toimeentulotukia ja puhunut ”veltoimpien työttömien aktivoinnista”. Se oli suututtanut monet muutkin. Pekasta oli silti tärkeämpää sanoa ajatuksensa rehellisesti kuin varmistella, että kaikilla on hyvä mieli.
”Ennen pyrin miellyttämään kaikkia niin kovasti, että vanha minä olisi romahtanut tällaisesta episodista. Se Pekka, joksi olin kasvanut, pystyi ensijärkytyksen jälkeen myös nauramaan tilanteelle.”
Avaran Bulevardin-kodin olohuoneessa Helsingissä Pekka kaataa teetä kannusta kuppeihin. Sitten hän alkaa puhua ihmisestä, joka mahtui vanhan ja uuden Pekan väliin. Ihminen on hänen entinen aviopuolisonsa kapellimestari Hannu Lintu.
Syksyllä 2023 Pekka ja Hannu kertoivat julkisesti, että ovat eronneet kuudentoista yhteisen vuoden jälkeen. He ovat sopineet yhdessä, että eivät puhu eron syistä julkisesti.
Pekka ja Hannu tapasivat 2006. He huomasivat, että toisen kanssa pystyi keskustelemaan lähes kaikesta. Hannun boheemius myös toi väriä Pekan porvarilliseen elämään.
”Hannun esimerkistä opin, että aina ei tarvitse miellyttää kaikkia. Hänen työtään arvioidaan joka viikko maailman suurimmissa lehdissä, mutta hän osaa elää välittämättä siitä liikaa.”
Pekan mukaan Hannu ilmaisee itseään vapaammin ja voimakkaammin kuin mihin hän oli tottunut.
”Se on muovannut minua tosi paljon, ja sillä on merkitystä elämän loppuun asti. Olen tullut entistä suoremmaksi ja rohkeammaksi. Kaikissa ihmissuhteissa voi paremmin, kun on raadollisen rehellinen.”
Kaksikon yhteinen koti, asunnoksi kunnostettu kaksikerroksinen, 200-neliöinen piharakennus, pantiin syksyllä myyntiin. Pekka jäi eron jälkeen vielä asumaan sinne, Hannu muutti pois.
”Olen viihtynyt täällä, mutta näistä tiloista luopumiseen ei liity haikeutta. En tarvitse näin paljon neliöitä.”
Pekka sanoo, että eroajatus oli hautunut kauan. Myös pariskunnan ystäväpiirissä uutinen otettiin tyynesti vastaan, sillä läheiset olivat tienneet eroprosessista kauan.
Pekka osoittaa olohuoneen kasvia.
”Tuon kukan lehden tippumisessakin on enemmän draamaa kuin meidän erossamme. Yllättyneitä tästä päätöksestä oli lähipiirissämme nolla ihmistä. Vain Seiska kirjoitti, että kyseessä oli sokkiero.”
”Olimme keskustelleet Hannun kanssa kaikki asiat läpi ennen kuin muutimme erilleen, ja eron jälkeenkin olemme olleet huomaavaisia toisillemme.”
”Kaikkein tärkeintä minulle on ollut, että säilymme Hannun kanssa ystävinä, vaikka emme ole enää puolisoja.”
Pekka kertoo käsittelevänsä kielteiset tunteensa pääasiassa yksityisesti, koska hänestä olisi epähienoa kuormittaa niillä muita ihmisiä.
”Eräs opiskeluaikojen ystäväni sanoi jo muinoin, että ’Pekka, sinun tunteesi ovat pieniä ja käytännöllisiä’. En tunnista itsessäni vihaa tai katkeruutta, koska en ole tehnyt mitään muiden sanelemana. Mustasukkaisuuttakin tunnen normaalin rajoissa.”
Eksien pitäminen elämässä mukana on Pekalle tärkeää, koska muutamat entiset kumppanit ovat hänen ystäviään.
”Kaikkein tärkeintä minulle on ollut, että säilymme Hannun kanssa ystävinä, vaikka emme ole enää puolisoja. Olemme edelleen paljon tekemisissä.”
Ennen Hannua Pekka eli rekisteröidyssä parisuhteessa. Myös tämä entinen puoliso on yhä Pekan ystävä, vaikka yhteydenpito on satunnaista.
”Suhtaudun uusiin ihmisiin aika varautuneesti enkä päästä ketään helposti lähelleni. Ihmisiä, jotka todella tuntevat minut, ei ole kovin monta. Minulla ei ole varaa menettää yhtäkään.”
Luit alun haastattelusta, joka on julkaistu uudessa Eevassa 3/2024. Pekka puhuu laajassa haastattelussa elämästään ja identiteettinsä löytämisestä.
