Pauliina vältteli uimarantoja, koska inhosi kehoaan – sitten hän alkoi ottaa boudoir-kuvia itsestään ja muista
Pauliina Tähkäpää kuritti kehoaan nuorena kuureilla ja dieeteillä. Nykyään hän ajattelee, ettei kehoa tarvitse rakastaa koko ajan.
Kaksi kesää sitten Pauliina Tähkäpää pukeutui ensimmäistä kertaa sortseihin. Hän oli aina verhonnut kehonsa myös helteellä peittäviin vaatteisiin. Syynä oli valtava kehohäpeä.
”En tuntenut itseäni kauniiksi”, Pauliina kertoo.
Pauliina ei oikeastaan muista aikaa, jolloin ei olisi inhonnut kehoaan. Kamppailu on kestänyt koko elämän.
”Minun on ollut nuoresta saakka todella vaikea hyväksyä itseäni sellaisena kuin olen.”
Lapsuuttaan ja nuoruuttaan Pauliina eli 1990-luvulla ja 2000-luvun taitteessa laihdutuskulttuurin kulta-aikana.
”Silloin vain tietynnäköiset ja -muotoiset kehot näkyivät. Minusta tuntui, etten ole samanlainen.”
Pauliina Tähkäpää, 35
Työ: valokuvaaja omassa Womankind-yrityksessään
Asuu: Sirkassa
Myös muut kiinnittivät Pauliinan kehoon huomiota ja se oli jatkuvasti arvioinnin kohteena. Lähipiirissä laihdutettiin ja siihen kannustettiin. Pauliina ajatteli, että painon tarkkailu ja laihduttaminen on normaalia.
”Vaikka olin normaalivartaloinen, tavoittelin hoikempaa, pidempää ja kauniimpaa olemusta.”
Lapsuuskodissa syötiin yhdessä kotiruokaa, mutta ruokaan liittyi usein syyllistämistä.
”Jos otin toisen laskiaispullan, muistutettiin, kuinka rasvaista se on ja kuinka paljon siinä on kaloreita. Suklaan sijaan oli hyvä valita lakritsia ja viinerin sijaan pullaa.”
Pauliina ihaili kavereidensa täydellistä ihoa ja sileitä käsivarsia. Hänellä oli punaisia pilkkuja käsivarsissa, säärissä ja reisissä.
”Häpesin ihoani hirveästi.”
Kehohäpeä jatkui aikuisuuteen. Pauliina ei käynyt vuosiin uimarannoilla tai kylpylöissä. Hän ajatteli, että kaikkien huomio kiinnittyisi vain hänen vartaloonsa. Pauliina ei käyttänyt mekkoja, sillä hän piti jalkojaan paksuina.
”Kuritin kehoani kaikenmaailman dieeteillä ja kuureilla.”
Hän myös puhui itsestään rumasti julkisesti. Hän saattoi kuvailla itseään punaisen kävyn näköiseksi Instagram-kuvassa ja samalla hehkuttaa samassa kuvassa olevan ystävänsä upeutta.
”Halusin luoda Instagram-tilistäni paikan, jossa jokainen on arvokas ja kaunis.”
pauliina on valokuvaaja ja hän alkoi neljä vuotta sitten kuvata boudoir-kuvia, joissa kuvattava voi halutessaan olla vähissä vaatteissa. Kuvaukset on tarkoitettu naisille, naisiksi itsensä kokeville ja pariskunnille.
Kehojen kuvaamisella on ollut iso merkitys Pauliinan oman kehosuhteen eheytymiseen. Osalla kuvauksiin tulevista on samanlainen tausta kuin Pauliinalla: he ovat kantaneet lapsuudesta asti vääriä uskomuksia itsestään. Kuvattavilla saattaa olla kokemuksia kehoinhosta tai esimerkiksi ikävä kehoon liittyvä tapahtuma. Monet vihaavat olla kuvissa.
Boudoir-kuvausten tarkoituksena on se, että kuvattava näkee itsensä arvokkaana ja kauniina.
”Valokuvan voima on valtava.”
Työn ohella Pauliina on alkanut ottaa kuvia myös itsestään. Niitä hän julkaisee Instagram-tilillään ja kertoo samalla tuntojaan ja ajatuksiaan kehosuhteestaan. Se on ollut terapeuttista.
”Halusin luoda Instagram-tilistäni paikan, jossa jokainen on arvokas ja kaunis juuri sellaisena kuin on.”
Hän myös seuraa tilejä, joita pitävät erinäköiset ja -kokoiset ihmiset. Lisäksi hän on oppinut paljon kirjallisuudesta ja podcasteista. Ystävätkin ovat auttaneet ja muistuttaneet välillä itsestä kauniisti puhumisesta.
”Olen ympäröinyt itseni hyväksyvällä kuplalla.”
”En vieläkään puhu itsestäni aina positiivisesti tai näe itseäni upeana. Mutta pyrin silloin ajattelemaan, että tänään on tällainen päivä ja sekin on ok.”
Kehohäpeän purkaminen ei ole ollut helppoa. Se on vaatinut tuskallisten ajatusten ja tunteiden läpikäymistä.
”Olen kipuillut asian kanssa paljon. Tärkeintä on ollut päästää irti omista uskomuksista, joista olen pitänyt kynsin ja hampain kiinni.”
Pauliina on työstänyt kehovihaansa myös terapiassa.
Siellä hän on oppinut, että lempeyttä itseään kohtaan pitää harjoitella säännöllisesti. Pauliina on pyrkinyt siihen, että hyväksyy kaikki olot ja tunteet.
”En vieläkään puhu itsestäni aina positiivisesti tai näe itseäni upeana. Mutta pyrin silloin ajattelemaan, että tänään on tällainen päivä ja sekin on ok.”
Pauliina myöntää, että rypee välillä itseinhossa. Hän ei kuitenkaan halua jäädä pitkäksi aikaa ikävien ajatusten vangiksi.
”Pysähdyn hetkeen ja annan itselleni luvan tuntea juuri niin, kuin sillä hetkellä tunnen. Uskon siihen, että tunteet ovat kuin pilviä. Niitä tulee ja menee. Jotkut pysyvät pidempään kuin toiset, emmekä voi puhaltaa niitä väkisin eteenpäin. Ne liikkuvat, kun niiden aika on.”
Viime talvena Pauliina lumilautaili ensimmäistä kertaa kahteenkymmeneen vuoteen. Hän hämmästyi, kuinka hyvä lihasmuisti keholla on. Kroppa muisti lautailutekniikan paremmin kuin mieli. Pauliina onkin alkanut kääntää ajatteluaan mieluummin siihen, mihin keho pystyy kuin miltä se näyttää.
”Arvostan sitä, millaisten vuosien läpi keho on tullut mukanani.”
Nykyisin Pauliina osaa olla itselleen armollisempi. Hän ajattelee, että epävarmuutta saa tuntea eikä jokaista kehonosaa tarvitse rakastaa.
”Tavoitteena on, että en vihaisi kehoani koko ajan.”
Myös suhde ruokaan on terveempi. Nykyään hän ajattelee, ettei ole olemassa hyvää tai huonoa ruokaa.
”En laske kaloreita, vaan voin syödä vaikka kolme pullaa, jos tuntuu siltä.”
Pauliina myös pitää aiemmin vihaamiensa uimahallien pukuhuoneita nykyisin ihanan tervehdyttävinä paikkoina, sillä niissä näkee erikokoisia ja -muotoisia kehoja.
Muutama vuosi sitten Pauliina julkaisi itsestään kuvan mekossa. Se oli iso askel.
Psykologi Katarina Meskanen: Olisi parasta, jos kehoja ei kommentoitaisi lainkaan
”Usein kehohäpeän juuret ovat lapsuudessa. Aikuisena laukaisija voi olla esimerkiksi iso muutos kehossa.
Ulkonäköihanteet ovat hyvin kapeita ja joustamattomia. Niitä on mahdotonta saavuttaa. Kehoihin liittyvä puhe on vahingollista, kun keho on kuin näyttelyesine, jonka perusteella tehdään tulkintoja ihmisen sisäisistä ominaisuuksista. Ei ihme, että monet tuntevat epävarmuutta kehostaan.
Kehojen kommentointi ei ole koskaan ongelmatonta. Kehulla voi olla sen vastaanottajalle käänteinen merkitys. Esimerkiksi jos kehuu toisen laihtuneen, voi kuulija ajatella, miten lihava minä olenkaan ollut. Laihtuminen voi johtua vaikka sairaudesta tai lääkityksestä. Emme tiedä koskaan, mikä on muutoksen taustalla. Kommentointi on myös vallankäyttöä toisen kehoa kohtaan.
Viisainta olisi olla kommentoimatta ulkonäköä. Jos joku pyytää kehua, voi kehua ominaisuutta, jonka voi muuttaa, kuten hiusten mallia tai meikkiä.
Kehoon liittyvä häpeä voi aiheuttaa arvottomuuden tunnetta. Kun kehossa ei näe mitään hyvää, on vaikeaa sallia keholle mitään hyvää, kuten lepoa. Pahimmillaan kehohäpeä voi johtaa syömishäiriöön.
Paras lääke kehohäpeään on tuoda se päivänvaloon ja altistaa kehoa toistuvasti erilaisille tilanteille esimerkiksi menemällä valokuviin tai uimahalliin. Ei ole mielekästä tavoitella sataprosenttista rakkaussuhdetta kehoon, vaan aloittaa ensin sinuttelusuhteella. Se vaatii sitkeää ja määrätietoista työskentelyä, rohkeutta ja uskallusta. Ensin pitäisi kuitenkin lakata inhoamasta.”
Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 08/2024.
