Olga Temoselle pitkästä suhteesta eroaminen on mahdotonta, kun liiketoimetkin ovat yhteisiä – ”Sen ääneen sanominen on ahdistavaa mutta tuntuu samalla hyvältä ja turvalliselta”
Näyttelijä ja ravintoloitsija Olga Temosta ohjaa vahva intuitio ja rohkeus. Hän perusti pizzerian sekä pieneläintilan yhdessä puolisonsa Tuukan kanssa. Pitkä ja onnellinen parisuhde kestää, kun työstä ja suhteesta uskalletaan puhua avoimesti.
Rohkea mutta ei holtiton. Impulsiivinen mutta järkevä. Sellaiseksi itseään kuvailee näyttelijä ja ravintolayrittäjä Olga Temonen.
Viime vuosina Olga on repäissyt rohkeasti ja toteuttanut useita unelmia. Hän on perustanut perheensä Iitissä sijaitsevalle maatilalle kotieläinpihan ja avannut läheiseen kyläkouluun napolilaisen pizzerian – siitä huolimatta, ettei koulua ostaessaan tiennyt mitään pizzanpaistosta.
”Toteutan ideoitani impulsiivisesti. Jos mieleeni nousee unelma, alan tutkia sitä ja hoidan asiat niin, että alkaa tapahtua”, Olga sanoo Rehtori-ravintolansa pöydän ääressä ja hörppää maitokahvia isosta lasistaan.
Ohjaajapuoliso Tuukka Temonen saattaa perustellusti joskus säikähtää, kun Olga sanallistaa haaveitaan.
”Viimeksi heitin ilmoille ajatuksen siitä, miten mukavaa olisi saada oma appelsiinipuiden katveessa oleva pieni talo espanjalaisesta vuoristokylästä. Tuukka sanoi heti, että älä puhu tuommoisia”, Olga sanoo ja nauraa.
Kerran Olga haaveili ääneen siitä, että heidän pihallaan olisi uima-allas. Muutaman päivän päästä hän oli jo tehnyt tilauksen. Myös firman pakettiauton hän osti samana päivänä, kun sen tarpeesta tuli puhe.
”Olen todella nopea toteuttamaan asioita – miksi en olisi? En jahkaile yhtään. Tuukkakaan ei tee sitä, mutta hän on minua maltillisempi liikkeissään.”
VÄKEVÄ VAISTO on ohjannut lähes kaikkia Olgan elämässään tekemiä ratkaisuja.
Visio pizzeriasta syntyi, kun Temosten aitan perältä löytyi vanha taikinatiinu, jossa oli jäljellä hapanleipätaikinanjuurta. Olga elvytti juuren, josta pizzerian pizzat valmistetaan.
”Voimakas intuitio vie minua eteenpäin, eikä sillä ole mitään tekemistä järjen kanssa. En tiedä, mistä intuitioni tulee ja kumpuaa.”
Olga muistuttaa, että vaikka hän ja Tuukka ovat ottaneet yritystä varten isoja lainoja, ne on hoidettu ajallaan.
”Impulsiiviseltakin tuntuvien päätösten taustalla ovat tarkat laskelmat, jotka lupaavat, että suunnitelma toimii.”
Joskus intuitio on ohjannut harhaan, mutta ei onneksi suurissa linjoissa. Olga on tehnyt epäonnistuneita hevoskauppoja ja liian hätiköityjä päätöksiä rekrytoidessaan henkilökuntaa. Jälkimmäinen kertoo hänen luonteestaan.
”Olen monessa asiassa aivan liian kiltti. Välttelen konfliktitilanteita silloinkin, kun työntekijä tulee vuoroonsa kolme tuntia myöhässä. Annan ihmisille liikaa uusia mahdollisuuksia ja anteeksi turhan herkästi.”
Olga kiintyy helposti ihmisiin eikä halua pahoittaa kenenkään mieltä. Ikävät asiat eivät kuitenkaan jää painamaan, kun hän menee jo vauhdilla eteenpäin.
”En ole koskaan tehnyt vain yhtä työtä. Näyttelijän ammatti on aina ollut intohimoni, mutta en osaisi jäädä vain odottamaan, milloin seuraavaa pestiä tarjotaan.”
OLGALLA ON HENGÄSTYTTÄVÄN monipuolinen arki. Pieneläintilan ja ravintolan lisäksi hän työskentelee näyttelijänä, tuottajana ja somevaikuttajana.
”En ole koskaan tehnyt vain yhtä työtä. Näyttelijän ammatti on aina ollut intohimoni, mutta en osaisi jäädä vain odottamaan, milloin seuraavaa pestiä tarjotaan.”
Pariskunnan lapset ovat nyt 10-, 13- ja 15-vuotiaita. He käyvät steinerkoulua Lahdessa, joten jompikumpi vanhemmista kuskaa lapset 40 minuutin päähän kouluun ja iltapäivällä takaisin kotiin. Sijaislapsi ei enää asu Temosten luona mutta on tiiviisti osa heidän elämäänsä.
Vilskettä riittää kotona. Syksyllä Olga haki Ranskasta bordercollienpennun. Kotona odottivat jo sekarotuinen Tara, dalmatialainen Tippa ja kolme kissaa.
Vanhassa hirsitalossa on aina jotain korjattavaa ja polttopuita saisi olla alvariinsa kantamassa.
”Ajattelen ne minun ja Tuukan hommina, jotka sitten kimpassa hoidetaan, kun on aikaa. En todellakaan pakerra ja nikkaroi itsekseni aina, kun tulee vapaa hetki.”
Olga sanoo olevansa tarvittaessa hyvinkin tehokas, mutta hetken koittaessa hän tarttuu kirjaan tai joogaa.
”Työt eivät täällä lopu, joten on tärkeää osata ottaa iisisti keskeneräisyyden keskellä. Kaaosta oppii sietämään, kun sulkee silmänsä tekemättömiltä asioilta.”
VÄLILLÄ ON KAUSIA, jolloin huilaamiseen ei ole mahdollisuuksia.
”Viime kesä oli niin vauhdikas, etten muista heinäkuusta juuri mitään”, Olga tunnustaa.
Kiire näkyy äreytenä kotioloissa. Keskittyminen kärsii ja Olga unohtelee asioita. Onneksi se on hetkellistä.
”Unenlahjojen ansiosta pystyn elämään aika pitkään äärirajoilla. Pääsen aina palautumaan, kun ummistan silmät. Joskus jää lause kesken, kun panen pään tyynyyn.”
Tilannetta helpottaa sekin, kun muistaa, että kiirejaksot ovat lyhyitä pätkiä vuodessa. Olga ja Tuukka nauttivat vapaudestaan: he luovat yrittäjinä omat aikataulunsa, ja kaikki työ kantaa hedelmää suoraan itselle.
Olga saa virtaa ja innostusta myös ympärillään olevista ihmisistä. Ravintolassa ja eläintilalla on viisi vakituista työntekijää ympäri vuoden, sesonkiaikana määrä viisinkertaistuu. Kesäisin Tuukka paistaa pitsoja ja Olga tarjoilee. Perheen lapsetkin auttelevat mielellään.
Silloin kun oikein väsyttää, Olga tukeutuu tietoon siitä, että hän saa työskennellä juuri näiden ihmisten kanssa.
”En ole lainkaan sooloilija tai yksin tekijä. Meillä on älyttömän hyvä porukka ja kivaa yhdessä. On tärkeää, että läppä lentää, koska välillä on hullun rankkaa.”
PARHAITA YSTÄVIÄ, luottoihmisiä ovat Olgalle hänen sisaruksensa. Hän varttui Nurmeksessa viisilapsisen perheen toiseksi nuorimmaisena. Hänellä on kolme siskoa ja veli, joiden kanssa hän on hyvin läheinen.
Olgan veli asuu Brysselissä, vanhin sisko Ranskassa ja kaksi muuta Etelä-Suomessa. Siskokset soittelevat viikoittain. Hiljattain he kävivät yhdessä juhlimassa Helsingin keskustan ”Mummotunnelissa” ja viettivät yön hotellissa.
Olga iloitsee erityisesti siitä, että jo lapsuudessa syntynyt yhteinen huumori näyttää kantavan läpi elämän.
”Meillä on edelleen omat juttumme, joita kukaan perheen ulkopuolinen ei voi ymmärtää. Olisi vaikeaa ajatella, millaista elämäni olisi ilman heitä. Keskustelumme ovat aina heti todella syviä – välillämme ei ole mitään liibalaabaa.”
”Tuntuisi ihan hullulta ajatukselta, että minäkin joutuisin lähtemään yhtä aikaisin kuin äitini. Haluan ajatella, että elän vielä pitkään.”
PERHE KOHTASI SURUN vuonna 2014, kun Olgan äiti kuoli 72-vuotiaana sairastettuaan seitsemän vuoden ajan vaskulaarista dementiaa ja Parkinsonin tautia. Äidin sairastuminen ja lähtö tulivat liian varhain.
”Tuntuisi ihan hullulta ajatukselta, että minäkin joutuisin lähtemään yhtä aikaisin kuin äitini. Haluan ajatella, että elän vielä pitkään.”
Olgan isä on nyt 72-vuotias. Hän on löytänyt uuden rakkauden ja meni naimisiin viime syksynä Temosten pizzeriassa.
”Olen ollut niin isän tyttö kuin kukaan voi olla. Minulla on ollut jopa huono omatunto siitä, etten osannut surra äidin kuolemaa niin paljon kuin olisi ehkä kuulunut, koska suhteeni isääni on niin voimakas.”
Toisaalta äidin menetykseen oli aikaa valmistautua. Olga ehti käydä usein äidin luona sairaalan vuodeosastolla, missä tämä vietti viimeiset elinvuotensa.
”Saattohoito oli niin hidasta, että suru tuli käsiteltyä vähitellen.”
OLGAN SUURIN ESIKUVA on oma isä Imppa.
”Olen pyrkinyt tekemään monia asioita elämässäni kuten isä. Hän on rasittavuuteen asti hyväntuulinen ja leikkisä.”
Tullessaan kylään Imppa ryhtyy heti pelaamaan lasten kanssa lautapelejä ja taistelee pilke silmäkulmassa viimeiseen asti voitosta, koska haluaa opettaa lapsia häviämään.
Lapsuudessaan Olga oli ainoa, joka lähti iltaisin isän kanssa navetalle. Äiti työskenteli kuvaamataidonopettajana ja isä oli päivät lasten kanssa kotona.
Isä laittoi ruuan, leipoi ja piti huolen huushollista. Öisin hän teki tutkimustyötä alkoholipolitiikan yliopistotutkijana. Päivisin hän kutoi mattoja ja lapset istuivat kangaspuiden kyydissä höpöttelemässä.
”Imppa oli sankarini ja on edelleen. Ikää on tietysti tullut lisää, mutta kaiken pohjalla on yhä sama ihminen, joka uskaltaa olla hauska ja hölmö. Hän on vastustamattoman hyvää seuraa.”
Isä asuu uuden vaimonsa kanssa Helsingissä. Olga myöntää ihailevansa isänsä tapaa elää tässä iässä itsekkäästi. Viime syksynä tämä esimerkiksi lähti puolisonsa kanssa kuukausiksi maailmanympärysristeilylle piittaamatta lasten merkkipäivistä ja juhlamenoista.
”Hän elää täysillä eikä murehdi tulevaa.”
NAIMISISSA VIISITOISTA, yhdessä Tuukan kanssa kaksikymmentä vuotta. Se on Olgan mielestä yksi hänen elämänsä suurimmista saavutuksista. Ei ole itsestäänselvyys, että suhde pysyy onnellisena näin pitkään.
”Meillä ei kupli mitään pinnan alla, ei ole luurankoja kaapeissa. Jatkuva puhe on pelastanut liittomme. Avaamme toisillemme kaiken, joidenkin mielestä liikaa.”
Olgan mielestä Tuukka on hyvä keskustelija, vaikka vaikuttaa ulkopuolisista usein hiljaiselta.
”Puhumme siitäkin, jos toinen meistä ihastuu. Tunnistamme tilanteet jo aivan alkuvaiheessa ja kerromme, jos kohtaamme vaikka töissä jonkun ihanan tyypin.”
Kun viehättymisensä sanoo ääneen, tilanteesta kaikkoaa kutkutus. Sitten alkaa ”jäätävä vinoilu” aiheesta.
”Pieni flirtti sallitaan, mutta kaikki muut miehet häviävät Tuukalle todella nopeasti. Tuukassa on oma vetovoimansa, eikä siihen väliin mahdu muita.”
OLGA TIEDOSTAA, että hänen ja Tuukan olisi miltei mahdotonta erota. Liiketoimetkin kun ovat yhteisiä.
”Sen ääneen sanominen on ahdistavaa mutta tuntuu samalla hyvältä ja turvalliselta. Paranisiko mies vaihtamalla? En usko.”
Pari juttelee ja ideoi paljon. Intensiivisiä keskusteluja käydään niin työasioista kuin suhteestakin.
”Puramme tasaisin väliajoin kaiken osiin. Teemme tikusta asiaa ja saamme sanottua sellaista, mikä voisi jäädä kaihertamaan. Sitten taas jatkamme vähän viisaampina.”
Syksyllä Tuukka on ollut paljon poissa kuvatessaan uutta elokuvaa. On ollut aikaa ikävöidä toista.
”Ajattelen, että juuri tämä vaihe on suhteemme parasta aikaa. Olen aina luottanut siihen, että pysymme yhdessä, mutta tunne on vahvistunut viime aikoina entisestään.”
MITÄ HALUAISIN tulevaisuudelta? Tätä kysymystä Olga on toistellut viime aikoina mielessään.
Unelmien puute tuntuu hänestä ihanalta mutta myös kummalliselta ja ahdistavalta. Tilanne on uusi naiselle, jolla on aina ollut voimakas eteenpäin vievä voima. Usein se on saanut pontensa juuri unelmista.
”Minulla ei ole nyt haaveita, ja olen miettinyt, voiko olla normaalia, että kaikki haluamani on toteutunut.”
Eniten Olga nauttii tässä elämänvaiheessa siitä, kun koko perhe puuhastelee yhdessä. Tai kun he katsovat kaksin Tuukan kanssa F1-kisoja peiton alla, syövät irtokarkkeja ja nauttivat viinilasilliset tai oluet.
Olga tunnustaa tylsistyvänsä herkästi, jos arki on liian tasaista. Sen sijaan hän nauttii elämän etenemisestä pienissä sykleissä, kun erilaiset elämänvaiheet seuraavat toisiaan ja samalla arki aina vähän muuttuu. Hän sanoo olevansa tyytyväinen, jos jaksaa pitää pizzeriaa seitsemän vuoden ajan.
Mutta mitä sitten tapahtuu? Sitä Olga ei tiedä. Ehkä hän jatkaa ravintolan pyörittämistä – tai sitten hän istuu appelsiinipuun alla espanjalaisessa vuoristokylässä.
Kuvauspaikka Wuorion ranta/Villa Wuorio. Mekko Zimmermann/My O My. Neuletakki InWear/DK Company. Sormukset Lindex. Maiharit Dr. Martens/Sokos.
Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 14/2023.
