Mediapersoona Nina Mikkonen kertoo minäkuvastaan, itsetunnostaan ja suhteestaan ulkonäköönsä Ihana juuri näin -juttusarjassa. Sarjassa on ihmisiä, jotka tekevät somesta aidompaa.

”AVIOMIEHENI Timo sairastui vakavasti 2011. Hän sai silloin kallonpohja­valtimotukoksen ja useita aivoinfarkteja. Pidin Timosta huolta hänen kuolemaansa asti eli yli viisi vuotta. Lisäksi huolehdin kahdesta pojastamme, jotka ovat erityislapsia. He olivat tuolloin vielä alakoulussa.

Olin omaishoitaja, sairaanhoitaja, äiti, vaimo ja kodinhoitaja. Lisäksi piti luotsata Timon yritystä ja hallita byrokratia. Minulla oli valtavasti stressiä ja murhetta.

Tunsin itseni riittämättömäksi ja olin jatkuvassa hälytystilassa. Nukuin huonosti ja söin, mitä kaapista löytyi. Keskityin vain selviytymään.

TIMO NUKKUI pois 2017, ja samana vuonna hautasimme myös äitini. Sen jälkeen minulla todettiin vakava masennus. Voimani loppuivat täysin.

Häpesin masennustani poikieni tähden. Ensin isä kuolee, ja sitten heidän piti pelätä, miten minulle käy. Tilanne oli heille kohtuuton, ja siksi kerroin pojille, että aion selviytyä.

Elämäni muuttui 2019, kun pääsin mukaan television Suurin pudottaja -laihdutuskilpailuun. Se oli parasta, mitä minulle oli pitkään aikaan tapahtunut. Kuvauksissa sain keskittyä viisi viikkoa vain itseeni ja tarpeisiini.

Hämmästyksekseni voitin koko kisan. Kilojen kariseminen oli hienoa, mutta tärkeämpää oli se, että sain itseni hyvään kuntoon ja henkisesti vireäksi. Innostuin pitämään itsestäni huolta ja aloin käydä kuntosalilla. Perustimme ystäväni Kiki Halmeen kanssa Kunto­gimmat-verkkovalmennuksen, jossa teemme ja tarjoamme jumppavideoita aikuisille naisille.

Silloin on helpompi sietää epäonnea ja epäonnistumisia. Masennus pysyy kurissa myös lääkityksen voimin.

ITSETUNTONI ON kaiken kokemani takia siinä mielessä hyvä, että en pelästy pienistä enkä välitä vieraiden ihmisten mielipiteistä. Vahvuuteni on, että pystyn mukautumaan erilaisiin tilanteisiin kuin kameleontti.

Kunnioitan kehoani ja sitä, mitä se on käynyt läpi. Ulkonäössäni pidän eniten hymystäni ja silmistäni, joista olen saanut myös kehuja.

Kauneusrutiinini on yksinkertainen: huuhtelen kasvot aamulla kylmällä vedellä. Se virkistää ja herättää. Jos iho tuntuu kireältä, laitan vielä kosteusvoidetta.

Itsetuntoni on myös heikko ulkonäön suhteen. Kun seison alasti peilin edessä, minua masentaa. Vatsanpeitteeni repesivät poikieni syntyessä, ja siksi vatsani roikkuu. Sen korjaamiseen ei auta jumppa vaan tarvittaisiin kirurgin veistä. Jos minulla olisi rahaa, menisin plastiikkakirurgille korjauttamaan vatsani.

Kaiken tapahtuneen jälkeen pidän suurena ihmeenä, että olen selviytynyt tähän päivään ruumiin ja sielun voimissa. Olen oivaltanut, että elämä on vain hetkien helminauhaa. Sen tähden mottoni on: tartu hetkeen.”

Juttu on julkaistu aiemmin Kauneus ja Terveys -lehdessä 15/2022. Juttua on muokattu 12.4.2023.