Näyttelijä Aksa Korttilan mielestä älykästä puhetta seksistä ei voi olla liikaa. Siksi hän innostui toimittaja Ina Mikkolan Runkkarin käsikirjasta.

”Elämme vuotta 2020 ja silti tuntuu, että seksuaalisuudesta puhuminen on tabu. On riemastuttavaa, että on olemassa seksiä käsittelevä kirja, jossa on tilaa huumorille ja inhimilliselle keskeneräisyydelle.”

Kirja on opas pornon vastuulliseen kuluttamiseen, seksuaalisen älykkyysosamäärän kasvattamiseen ja oman kehon tutkimiseen ja hyväksymiseen.

Korttilasta teoksessa on onnistunutta rehelliset ja avoimet haastattelut. Hänestä on hienoa, että kirjaan on haastateltu taustaltaan, seksuaaliselta suuntautumiseltaan ja sukupuoleltaan moninaisia ihmisiä.

Hän uskoo, että kirjasta on hyötyä monille nuorille.

”Jos olisin lukenut tämän kirjan nuorena, enkä katsonut Sinkkuelämää-sarjaa, käsitykseni aikuisuudesta ja seksistä olisivat olleet armollisemmat.”

Kun koronakevät sulki teatterin ovet ja kotona vietetty aika lisääntyi, Korttila vaihtoi ahkerasti kirjavinkkejä muiden näyttelijöiden kanssa. Kollega Hannu-Pekka Björkman tutustutti hänet Thomas Bernhardin tuotantoon.

Hakkuu: muuan mielenkuohu on romaani, jossa kirjailija tarkkailee Wienin taiteellista seurapiiriä vieraita kuhisevan huoneen nurkasta. Korttila on lukenut aiemmin Bernhardin omaelämäkerrallista sarjaa.

”Odotan kirjalta hahmojen tarkkaa ja jopa ilkikurista kuvausta. Bernhard suhtautuu kriittisesti myös itseensä. Hän irvailee kulttuurieliitille, vaikka kuuluu siihen itsekin. Siinä on ihana ristiriita.”

Kun tekee töitä kulttuurin parissa, on Korttilan mukaan hyvä olla tietoinen etuoikeuksistaan.

”On välillä koomista huomata, kuinka tosissaan suhtaudun työhöni. Siksi on kiehtovaa, kuinka humoristisesti Bernhard käsittelee kirjoittamistaan.”

Paksujen tiiliskivien lukemista rakastava Korttila ei juurikaan perustanut novelleista, kunnes löysi Eeva Turusen novellikokoelman.

Hän ihastui erityisesti siihen, kuinka tarkasti henkilöhahmot oli kuvattu kirjassa.

”Kirja koostuu lyhyistä tarinoista, joiden kieli on loppuun asti hiottua. Kolmen sanan mittaisessa lauseessa avautuu monta aistia ja maailmaa. Ihmisiä ja ihmissuhteita kuvaillaan kirjassa niin tarkasti, että näen silmissäni kuvia ja tapahtumia.”

Korttila rakastaa ristiriitaisia henkilöhahmoja. Turusen teos on saanut hänet nauramaan, koska sen hahmot ovat niin samaistuttavia.

”Olen hieman neuroottinen ja pyrin täydellisyyteen. Silti mokailen jatkuvasti ja häpeän itseäni. On ihanaa lukea hahmosta, johon voin samaistua. Se vähentää yksinäisyyden tunnetta ja auttaa suhtautumaan asioihin humoristisemmin.”