Pimeällä yksin liikkuminen pelottaa. Takana kävelevä mies saa vaihtamaan kadun puolta tai kaivamaan puhelimen esiin turvaksi. Peilistä katsoo löysiin vaatteisiin pukeutunut nainen – koska niin on helpompi välttyä huutelulta, katseilta ja kourimiselta.
Eeva.fin ja UN Women Suomen teettämän tutkimuksen mukaan 88 prosenttia suomalaisista naisista on kokenut elämänsä aikana seksuaalista häirintää. Kyselytutkimukseen osallistui yli 1 000 suomalaista naista.
Tutkimus osoittaa, että häirintä ja sen uhka vaikuttavat monin tavoin naisten elämään.
Esimerkiksi tällaisia vaikutuksia seksuaalisella häirinnällä ja sen uhalla on naisten elämään.
Yli kolmannes vastaajista kertoo rajoittavansa liikkumistaan pimeällä tai tietyissä paikoissa seksuaalisen häirinnän tai sen uhan vuoksi.
18–34-vuotiaiden vastaajien keskuudessa osuus on vieläkin suurempi. Heistä lähes puolet kertoo välttävänsä yksin liikkumista. Vastauksissa korostuu etenkin alkoholipitoisten tapahtumien ja paikkojen välttely.
Jyväskylän yliopiston nykykulttuurin yliopistonlehtori, kulttuurintutkimuksen ja sukupuolentutkimuksen dosentti Tuija Saresma pitää tutkimustuloksia järkyttävinä.
”On todella surullista, että naiset opetetaan nuoresta asti rajoittamaan omaa toimijuuttaan tällaisella vallankäytön muodolla”, hän sanoo.
Lue mistä on kyse: Tämä on manifesti: Nyt riittää – seksuaalisen häirinnän aika on ohi
Häirintää koetaan eniten baareissa, julkisissa ulkotiloissa, bileissä ja työpaikoilla. Myös julkinen liikenne nousee esille vastauksissa.
18–24-vuotiaiden ryhmässä jopa 36 prosenttia on kokenut häirintää julkisessa liikenteessä. Monet kertovat välttelevänsä etenkin yöbusseja.
”Naisten ei pitäisi joutua välttämään paikkoja seksuaalisen häirinnän pelossa. Ei ihminen voi lukittautua kotiin ollakseen turvassa”, Saresma sanoo.
Useat kyselyyn vastanneista naisista kantavat mukanaan turvasumutetta tai ovat harkinneet sellaisen hankkimista.
Monelle keskeinen turvatoimi on puhelin, jonka avulla voidaan jakaa omia sijaintitietoja, lähettää väliaikatietoja ystäville tai soittaa tarvittaessa apua. Puhelimeen puhumista saatetaan teeskennellä turvallisuudentunteen lisäämiseksi.
”Moni nainen ei välttämättä edes tiedosta, kuinka paljon seksuaalinen häirintä vaikuttaa omaan elämään ja käytökseen. Esimerkiksi yksi tutkimukseen vastanneista kertoi havahtuneensa siihen, että ei miesten tarvitse vastaavalla tavalla rajoittaa itseään”, sanoo UN Womenin toiminnanjohtaja Jaana Hirvikangas.
Neljännes vastaajista on kokenut seksuaalisen häirinnän aiheuttaneen psyykkisiä oireita, kuten syyllisyyttä, häpeää, ahdistusta ja pelkoa. Monelle on puhjennut ahdistuneisuushäiriöitä, traumaperäisiä stressihäiriöitä, vaikeaa masennusta ja paniikkikohtauksia.
Moni vastaajista syyttää tapahtumista itseään: käyttäytymistään, pukeutumistaan tai sitä, että ylipäänsä päätyi paikkaan, jossa häirintä tapahtui. Esimerkiksi netin keskustelupalstoilla näkyy usein kommentteja, joissa häirinnän kohteeksi joutuneelta kysytään, ”oliko sinne baariin pakko lähteä”. Ajattelumalli on vinksahtanut ja vahingollinen.
”Tässä korostuu naisviha. On todella yleistä ajatella, että seksuaalinen häirintä on naisen syytä esimerkiksi pukeutumisen tai käytöksen vuoksi. Se on täysin väärin. Se on vain ja ainoastaan häirinnän tekijän syytä”, Saresma sanoo.
”Itsesyytökset aiheuttavat myös usein häpeää, joten seksuaalisen häirinnän uhri ei välttämättä puhu asiasta.”
Moni vastaaja kertoo, että on kokenut haasteita esimerkiksi parisuhteen aloittamisessa tai seksin harrastamisessa, sillä luottamus miehiin ja oma turvallisuudentunne on kärsinyt seksuaalisen häirinnän takia.
Kokemukset seksuaalisesta häirinnästä rajoittavat monen naisen pukeutumista ja käyttäytymistä. Moni pyrkii piilottamaan itsensä pukeutumisellaan, jotta ei joutuisi kohtaamaan häirintää. Etenkin rinnat pyritään piilottamaan, ja lyhyitä hameenhelmoja vältetään.
”Vallalla olevat kauneusihanteet määrittelevät sitä, kuinka naisen tulee pukeutua ja mikä ylipäätään on naisellista. Sitten kun nainen noudattaa näitä määritelmiä ja näyttää haluttavalta, tilanne käännetään häntä vastaan ja naista syyllistetään”, Saresma sanoo.
Moni kommentoija kertoo muuttaneensa pukeutumistaan työpaikalla, sillä epäasiallista kommentointia, tuijottamista ja suoria ehdotuksia tulee niin asiakkaiden kuin työkavereidenkin taholta.
”Häirintää saatetaan kohdata millä tahansa elämänalueella, mikä rajoittaa naisen toimijuutta. Esimerkiksi työpaikoilla tapahtuvan häirinnän yleisyys on järkyttävää”, Tuija Saresma sanoo.
”Sen ei pitäisi mennä niin, että nainen joutuu valitsemaan ammatinkin sillä perusteella, että ei tule seksuaalisesti häirityksi”, Saresma sanoo.
Kysyimme tavallisilta suomalaisilta, mitä ajatuksia tutkimuksen tulokset herättävät – katso video.
Hyväksy evästeet
YouTuben videosoitin käyttää evästeitä. Hyväksy evästeet katsoaksesi videon.

Näin eeva.fin ja UN Women Suomen häirintätutkimus tehtiin
- Menetelmä: Internet-haastattelut
- Kohderyhmä: 18–69-vuotiaat suomalaiset naiset
- Haastateltavien määrä: 1067 vastaajaa
- Toteuttaja: Dagmar Insight
- Vastaava tutkija: Anni Haavisto
- Kyselyssä selvitettiin julkisissa tai puolijulkisissa tiloissa tapahtuvaa seksuaalista häirintää. Seksuaalinen häirintä on sukupuolittuneen ja seksuaalisen väkivallan muoto. Kysely ei kartoittanut lähisuhdeväkivaltaa.
- Tutkimustulokset on painotettu vastaamaan Tilastokeskuksen väestötietojen perusteella suomalaisia 18–69-vuotiaita naisia.