Satu Virtanen, koulutuspäällikkö, Maanpuolustuskoulutus MPK:

”Vaikka lähellä käydään sotaa, saat silti harrastaa ja nauttia itsellesi mieleisistä asioista. Myös lepo on tärkeää, eikä uutisvirtaan kannata liikaa uppoutua.

Voit rauhoittaa mieltäsi kehittämällä valmiuksiasi poikkeus­tilanteiden varalle. Pienetkin teot voivat lisätä turvallisuudentunnetta, ja samalla ne vaikuttavat siihen, oletko mahdollisessa kriisi­tilanteessa auttaja vai autettava.

Kansalaistaitoihin kuuluvat alkusammutus, hätäensiapu, tieto­turva-asiat ja kotivaran ylläpitäminen. Lue lisää 72tuntia.fi-sivuilta ja tutustu Maanpuolustuskoulutuksen avoimiin kursseihin.

Olen itse laittanut kotivaran kuntoon ja päättänyt, että päivitän tilannekuvan luotettavista medioista pari kertaa päivässä.”

Teppo Siili, Karjalan evakko, ortodoksipappi, eläkkeellä:

”Sotapelkoa on kahdenlaista: ensinnäkin on haavoittumisen ja kuoleman pelkoa, jota siviilit ja sotilaat tuntevat sodan keskellä. Sellaista tunsin lapsena, kun jouduimme lähtemään kodistamme Karjalan Impilahdelta. Sodasta muistuttaa kuulovammani, jonka sain, kun leikkitoverini räjäytti pommin ja myös kuoli siihen.

Toisenlaista sotapelkoa voi tuntea nytkin. Se syntyy mielikuvista. Lääke voi olla se, että erotat nämä kaksi pelkoa toisistaan. Pysähdy ja katso ympärillesi: totea, että täällä on rauha eikä pelkoon ole syytä. Anna arjen askareiden rauhoittaa ja palauta itsesi tähän hetkeen ja todellisuuteen. Myös Efraim Syyrialaisen paastorukous voi helpottaa oloa.”

Ferdinand Garoff, psykologi, SPR Traumaterapiakeskus:

”Ensiksi on tärkeä huomata pelkonsa. Se ei ole välttämättä helppoa, jos arjessa on paljon kuormitusta ja stressiä. Jos tiedostat pelkääväsi, mieti, mikä peloille altistaa ja mikä niitä ruokkii. Pohdi kriittisesti, mitä medioita seuraat ja mihin aikaan.

Voit koettaa täyttää mielesi kivoilla asioilla: kirjoilla, elokuvilla, liikunnalla tai ystävien tapaamisella tai tyhjentää mieltäsi meditoimalla tai luonnossa.

Vältä katastrofiajattelua, jossa kaikki ikävä vyöryy mieleen kerralla. Pyri mieluummin jäsentämään ajatuksiasi ja pohtimaan pelkoja yksi kerrallaan. Voit myös tarkastella kauhukuvia huolellisesti ja yrittää tietoisesti muuttaa niitä. Jos omat keinot eivät riitä, hae ammattiapua.”