Mitra, 48, ei saa työstään zenpappina palkkaa: ”Aina kun raha uhkaa loppua, saan sitä jostain”
Kun Mitra Virtaperko osallistui zenmeditaatioon ensimmäisen kerran, hän ei tiennyt, mistä siinä on kyse. Se tuntui kuitenkin hyvältä. Nyt kaksikymmentä vuotta myöhemmin hän on zenpappi ja -opettaja.
Joskus isot elämänmuutokset saapuvat hiljaa. Zenpappi ja zenopettaja Mitra Virtaperkolle, 48, kävi juuri niin. Hän opiskeli cembalon soittoa Sibelius-Akatemiassa, kun ystävä pyysi häntä mukaansa zenmeditaatioon. Siihen mennessä Mitra oli käynyt viisi vuotta psykoterapiassa.
”En tiennyt silloin, mistä zenissä on kyse, mutta pidin siitä, hiljaa paikoillaan istumisesta yhdessä muiden kanssa. Jatkoin zenmeditaatioon osallistumista kerran tai kaksi viikossa, koska se tuntui hyvältä.”
Kun Mitra sai oman zenopettajan, kaikki alkoi tuntua vielä paremmalta. Kukaan ei edellyttänyt hänen omaksuvan oppeja tai uskomuksia. Opettaja oli kiinnostunut vain siitä, halusiko hän harjoittaa zeniä.
Mitralle avautui zenissä tila, jossa hän pystyi kysymään suurimpia elämän mielekkyyteen ja ihmisen olemukseen ja paikkaan liittyviä kysymyksiä.
Zenistä löytyi myös metodi, jolla lähestyä näitä kysymyksiä opettajan kanssa ja itsekseen meditaatioharjoituksissa.
”Zen paljastaa onnellisuuden, joka on olemassa ilman syytä. Sellaista onnellisuutta, vapautta ja iloa ei voi menettää, koska se ei ole riippuvainen olosuhteista.”
Zenin toi Japanista Yhdysvaltoihin 1960- luvulla zenopettaja Philip Kapleau, joka on ollut Mitran opettajien opettajien opettaja.
Perinteen keskiössä on zenin henkilökohtainen harjoittaminen ja harjoittajan oma oivallus, ei siis filosofia tai älyllinen treeni.
Kapleau kuvasi kokemustaan zenistä näin: Oli kuin olisin ollut vapaa kala, joka ui vedessä ja ymmärtää vasta sillä hetkellä, että on yrittänyt aiemmin uida liimatankissa.
Kapleaun traditiossa korostetaan henkilökohtaista valaistumista ja sen jälkeistä harjoittamista. Valaistuminen tarkoittaa ihmisluonnon ja äärimmäisen todellisuuden oivaltamista, heräämistä.
”Valaistumiskokemukset kuuluvat muihinkin meditaatioperinteisiin. On olemassa myös spontaaneja valaistumisia. Ne eivät tee ihmisestä täydellistä, vaan ne tulevat ja menevät. Valaistumiskokemukset eivät ole tärkeintä vaan sisäinen muutos”, Mitra kertoo.
Zenin opetuksen mukaan ihmismieli on perustaltaan selkeä, ja ihmisen peruskokemus elämästä on viisas ja myötätuntoinen. Ihmismieli häiriintyy, kun se samastuu ja takertuu jatkuvasti olosuhteisiin, käsityksiin, tarinoihin, ajatuksiin ja tunteisiin.
Kun takertuminen lakkaa, alkaa vapaus. Silloin voi oivaltaa, miten kärsimyksen – ahdistuksen, syyllisyyden, tyytymättömyyden, pelon, ulkopuolisuuden, irrallisuuden ja elämän merkityksettömyyden – oravanpyörästä pääsee pois.
”Kukaan ei tule koskaan valmiiksi, mutta asiat voivat muuttua.”
Harjoitusmuodoista tärkein on zenmeditaatio. Se on ennen kaikkea istumameditaatiota. Sen tarkoituksena on rauhoittaa ja selkeyttää mieli niin, että ihminen saa kosketuksen siihen, mitä on elää perimmäisestä viisaudesta tai myötätunnosta käsin.
”On tärkeää, että ihminen ottaa päivittäisestä arjestaan pienen siivun erilleen ja käyttää sen harjoittamiseen. Se on paljon helpompaa ja vie nopeammin eteenpäin, jos sen tekee zenryhmässä. Zenopettajalta voi saada henkilökohtaista ohjausta harjoittamiseen.”
Kun zenharjoituksesta on tullut osa elämää, se alkaa vaikuttaa ihmiseen ja arkeen luonnollisesti. Lopulta koko elämä voi olla meditaatiota, kun elämä saa virrata vapaasti.
”Minulle oli alussa tärkeää, ettei minulle tuputettu buddhalaisia opetuksia. Ajan myötä olen kuitenkin ymmärtänyt, miten zen on osa buddhalaisuutta”, Mitra kertoo.
”Vapautus, helpotus ja sisäinen muutos, transformaatio, joka zenin harjoittamisesta voi seurata, on vapaa buddhalaisista filosofioista. Tie sinne on kuitenkin zenbuddhalaisen perinteen muovaamaa. Traditio on olemassa, jotta ihmiset voivat itse oivaltaa nämä asiat.”
”Sen takia on olennaista, että zen säilyy buddhalaisena traditiona myös tulevaisuudessa.”
Kun zeniä on harjoittanut pitkään, Mitran mukaan ymmärtää, etteivät Buddha tai Jumala, elämän tarkoitus tai perimmäinen totuus ole erillään kahvilassa istumisesta, tiskaamisesta tai vaipan vaihtamisesta. Se ei ole erillään myöskään mistään muusta elämän arkisesta toimesta tai vapaa-ajasta.
”Se on jotain muuta kuin ne, mutta silti se on yhteydessä elämän arkisimpiin asioihin. Elämä jatkuu niin kuin ennenkin, olet aivan sama kuin ennenkin. Erona on, että nyt olet syvimmällä mahdollisella tavalla rauhassa aivan kaiken kanssa.”
Kun Mitra ryhtyi zenpapiksi vuonna 2014, hän luopui sekä ammattimuusikon urasta että lasten hankkimisesta.
”Olin soittanut lapsesta pitäen viulua, pianoa ja cembaloa, ja urasta luopuminen ja toisenlainen suhde musiikkiin oli iso muutos. Lapsettomuuteen sitoutuminen ei ollut vaikeaa”, Mitra muistelee.
”Kun sain vauvakuumeen viisi vuotta pappisvihkimyksen jälkeen, olin jo tehnyt päätökseni, eikä siinä ollut enää mitään miettimistä.”
Häntä on auttanut zenin tiellä pitkäjänteisyys, keskittyminen ja työskentely niin, etteivät palkinnot ole välittömiä vaan hitaita. Ne olivat hänelle tuttuja jo musiikin opiskelusta.
Mitran mukaan hän on saanut zenistä moninkertaisesti enemmän kuin mistä hän on luopunut valitessaan zenpappeuden. Hän ei olisi ikinä osannut edes kuvitella sellaista vapautumista, keveyttä ja iloa, joita hän on sen ansiosta kokenut.
”Zen voi todella muuttaa elämän. Kukaan ei tule koskaan valmiiksi, mutta asiat voivat muuttua paljon parempaan suuntaan; selkeyden, helpotuksen ja ilon suuntaan. Se on tapahtunut minulle ja lukemattomille muille.”
”Zen paljastaa onnellisuuden, joka on olemassa ilman syytä: sellaista iloa ei voi menettää.”
Zenin perinteessä pappeus ei ole ammatti vaan muistuttaa enemmän munkin ja nunnan kutsumusta. Zenpappi sitoutuu harjoittamaan zeniä kokopäiväisesti ja edustaa esimerkillään zentraditiota.
Mitra on opiskellut Zengårdenissa Ruotsissa. Kun hänen opettajansa pyysivät häntä vuonna 2021 ryhtymään senseiksi, zenopettajaksi, hän suostui siihen ilomielin.
”Zenissä opettaja on ihminen, joka näyttää tietä ja kulkee samaa polkua pikkuisen edellä. Hänen vastuullaan on se, miten zeniä harjoitetaan ja miten se ilmenee.”
Mitra ei saa työstään palkkaa, mutta hän saa epäsäännöllisen säännöllisesti lahjoituksia. Henkensä pitimiksi hän, musiikin maisteri, opettaa kerran viikossa musiikkia Itä-Helsingin musiikkiopistossa.
”Vaikeinta pappeudessa on ollut heittäytyminen taloudelliseen epävarmuuteen. Se edellyttää suurta luottamusta. Olen elänyt aika niukasti, mutta aina, kun raha uhkaa loppua, saan sitä jostain. Olen siitä hyvin kiitollinen.”
Zenin harjoittaminen on antanut Mitralle työkaluja selviytyä elämän haasteista. Hän on oppinut pysähtymään, suuntamaan keskittymistään ja olemaan tarvittaessa reagoimatta sisäisiin tai ulkoisiin ärsykkeisiin. Näin hän on saanut lisää sisäistä tilaa arvioida, nähdä ja havaita, mitä oikeasti on tapahtumassa.
”Olen enemmän yhteydessä itseeni ja siihen, missä olen, enkä automaattisesti reagoi tai heijasta tunteita ulkopuolelleni. Olen myös saanut uuden vapauden ja kyvyn toimia aiempaa viisaammin, joustavammin ja rohkeammin.”
Mitran mukaan näin voi tapahtua jokaiselle, joka harjoittaa zeniä tosissaan.
”Zenmeditaation myötä oppii kestämään kärsimystään, hyväksymään sen ja olemaan torjumatta sitä. Lopulta voi oppia näkemään kärsimyksen yli tai läpi ja päästää siitä irti.”
Juuri niin Mitralle on käynyt. Hän jatkoi psykoterapiaa vielä yhden jakson sen jälkeen, kun oli aloittanut zenin harjoittamisen. Zenin myötä traumaperäiset keholliset reaktiot hävisivät.
”Olen saanut sen myötä äärimmäisen syvän kokemuksen siitä, että kaikki mitä teen, on merkityksellistä, vaikka eläisin loppuikäni yksin tai tekisin päällisin puolin huomaamatonta työtä.”
Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 5/2025.
