Olen keski-ikäinen yksinhuoltajaäiti. Äidiksi tulemisen jälkeen olen huomannut, että poden usein jopa ahdistavan voimakasta kuolemanpelkoa. Saatan miettiä illalla, että mitä jos nukun yöllä pois ja pieni lapseni jää yksin. Entä jos hänelle käy jotain? Ajatukset ovat sietämättömiä. Olen perusterve, elän terveellisesti enkä tunne olevani masentunut, korkeintaan stressaantunut.

Ymmärrän, että äitiyteen kuuluu iso annos huolta. Myös kuolemat lähipiirissä ovat varmasti nostaneet aiheen pinnalle. Voisiko jatkuvaa huolta lievittää, ettei se hallitsisi liikaa elämää? Voiko pelko johtua pitkittyneestä stressistä ja riittämättömyyden tunteesta?

Elämä ei ole itsestäänselvyys. Joka päivä pitää kiinnittää huomiota omaan hyvinvointiin ja turvallisuuteen. On aivan oikein, että pohdit näitä kysymyksiä. Terveysuhat ovat todellisia.

Terve ihminen tuntee pelkoa ja on huolestunut asioista. Nämä tunteet kertovat, mitkä asiat ovat meille tärkeitä ja mihin meidän tulisi keskittyä.

Ensimmäinen asia on hyväksyä tällaiset huolet osaksi elämää.

Voisit konkreettisesti miettiä, ketkä ovat lapsesi tukiverkosto, jos sinulle sattuu jotain. Tämä on tervettä ennakointia ja varmasti rauhoittaisi sinua.

Onko lähipiirissäsi ihmistä, jonka kanssa voisit keskustella asiasta? Millaista roolia tämä ihminen voisi ottaa lapsesi elämässä, jos sinulle kävisi jotain? Minulle kahden pojan äitinä on ollut tärkeää, että lapsillani on lisäkseni myös laajempi tukiverkko.

Olen myös halunnut, että pojat tietävät, mitä tapahtuu, jos minulle tai heidän isälleen sattuisi jotain. Lapset saattavat pelätä vanhemman menettämistä ja kysyä tätä itsekin. Kun olin lapsi, halusin tietää, että jos vanhemmilleni tapahtuisi jotain, olisi aikuisia, jotka ottaisivat minusta vastuuta.

Kun asiat ovat hyvin, kannattaa rakentaa turvaverkkoja. Älä jää pelkojesi kanssa yksin vaan keskity rakentamaan hyviä ihmissuhteita, jotta lapsesi kiinnittyy muihinkin turvallisiin aikuisiin.

Saat rauhaa siitä, kun tiedät, että elämässäsi on aikuisia, jotka tuntevat lapsesi ja välittävät hänestä. Tunne huolestunutta ja pelokasta puoltasi kohtaan myötätuntoa. Opettele sanomaan itsellesi, että asiat ovat hyvin. Sinulla ei ole mitään hätää.

Kiitollisuuspäiväkirja on helppo ja toimiva tapa rauhoittaa mieltä. Asioiden listaaminen auttaa näkemään, mikä on hyvin. Sinulla tuntuu olevan elämässäsi näitä asioita: olet terve, hyvässä kunnossa ja sinulla on ihana lapsi. Kiitollisuus rauhoittaa hermostoa, mikä on tärkeää, sillä ahdistus on usein hermostollista.

Riittämättömyyden tunne aiheuttaa stressiä, ja stressi taas ylivirittää hermostoa. Toista ennen nukahtamista mielessäsi yksinkertaista mantraa: ”Sinä riität.” Sen aivosi haluavat kuulla.

On hienoa, että lapsesi hyvinvointi on mielesi keskiössä. Niin sen pitääkin olla. Ole iloinen, että saat olla tämän ihanan lapsen äiti ja kantaa huolta hänestä. Sinun tapasi olla äiti jättää häneen lähtemättömät jäljet. Ole hänelle levollinen ja luottavainen jälki.

Rinpoche Sogyalin teos Tiibetiläinen kirja elämästä ja kuolemasta (Otava 2006) on rauhoittava lukukokemus. Suosittelen sitä lämpimästti.

Kysymys on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 6/2020.