Ex-mieheni valehteli eikä koskaan kertonut minusta työkavereilleen – mistä salailussa on kyse?
Ihmissuhteet
Ex-mieheni valehteli eikä koskaan kertonut minusta työkavereilleen – mistä salailussa on kyse?
Lukija ihmettelee, miksi hänen entiset kumppaninsa ovat valehdelleet hänelle toistuvasti. Miksi joku salailisi asioitaan parisuhteessa? Psykologi Ilona Rauhala vastaa.
Teksti

Kuvat

29.5.2020
 |
Kauneus ja Terveys

Sekä ex-aviomieheni että eräs entinen miesystäväni valehtelivat minulle. Molemmat salailivat minulta asioita. He eivät esimerkiksi välttämättä ­kertoneet minulle sukulaistensa oikeita nimiä. Toinen jopa aluksi valehteli lapsensa sukupuolen ja nimen.

He eivät ilmoitelleet menoistaan etukäteen ja vastailivat kysymyksiini välttelevästi. Sain tietää, ettei ex-mieheni koskaan kertonut työkavereilleen minusta. Olen ihan normaali ja mukavan näköinen ihminen. Toinen mies kertoi, että käy tietyssä uimahallissa uimassa, mutta sattumalta tiesin, että uimahalli on pitkään suljettu remontin vuoksi.

Pettämiskuviosta ei ollut kyse. Miksi joku ­toimii näin?

Ilona Rauhala vastaa:

Mielenkiintoinen kysymys. Nyt on pakko vastata, että en todellakaan tiedä.

Jotkut ihmiset omaksuvat tavan kertoa pieniä hätävalheita siellä täällä. Kun tapa kroonistuu, hän ei ehkä tiedosta tekevänsä mitään väärää.

Hän on saattanut saada kotoaan mallin asioiden salailuun. Jos perheessä on esimerkiksi alkoholismia, väkivaltaa tai äkillisiä taloudellisia vaikeuksia, ihminen saattaa värittää totuutta häpeän vuoksi.

Hän ei halua paljastaa sitä, mikä on todellinen tilanne, ja alkaa elää kaksoiselämää. Jotkut päätyvät uskomaan siihen itsekin.

Kun ihminen tottuu vääristelyyn, siitä tulee tapa. Ihminen alkaa toteuttaa sitä automaattisesti.

Ei hän sillä välttämättä tarkoita tietoisesti pahaa. Ehkä hän ei ymmärrä, miten hämmentävää on kuunnella valehtelua. Etenkin parisuhteessa on kummallista törmätä jatkuvasti totuuden vääristelyyn.

Älä syytä itseäsi. Kysy itseltäsi pikemminkin, mikä on saanut sinut olemaan tilanteessa ja ­suhteessa, jossa huomaat toisella tällaisia taipumuksia.

Kerran nuorena itse huomasin, että poikaystäväni ­vääristeli totuutta. Otin asian vakavasti puheeksi. Kerroin, miksi en missään tapauksessa voinut olla suhteessa, jossa valehdellaan.

Jos katsot pieniä valheita läpi sormien, annat toiselle viestin, että valehtelu on ok ja sitä voi jatkaa. Valheisiin tottuu, ja niistä tulee yhä isompia.

Ennen ­pitkää valehtelu häiritsee sosiaalisia ­suhteita ja ryvettää mainetta. Hyvä, että olet havainnut asian. Sinulla on siis herkkyys huomata ja ilmeisesti myös tuoda epäkohta esiin. Se onkin ainoa asia, minkä voit tehdä.

Joskus voi ymmärtää, miksi toinen häpeää niin paljon, että sortuu totuuden vääristelyyn. Oudolta se kuitenkin tuntuu.Tähän kysymykseen ei ole muuta vastausta kuin se, että mielen kurittomuus panee ihmisen valehtelemaan.

Totuuden vääristelijä suhtautuu lyhytnäköisesti siihen, miten hänen omat valintansa ja valehtelu voivat vaikuttaa hänen elämänsä kulkuun. Harmi heille.

Psykologi Ilona Rauhala vastaa kysymykseesi. Lähetä viesti: kt@a-lehdet.fi. Kirjoita otsikoksi ”Rauhala”. Käsittelemme sähköpostia luottamuksellisesti.

Juttu on julkaistu Kauneus & Terveys -lehdessä 13/2018.

Kommentoi +