Tällä palstalla misogyniapoliisi Virpi Salmi jahtaa mediassa ja yhteiskunnassa rehottavaa misogyniaa ja räpsäyttää rikkeestä kunnon rangaistuksen. Sinä pääset mukaan lautamieheksi, siis hetkinen, räps, maallikkotuomariksi.

Viikonloppuna käytiin kiihkeä keskustelu niin somessa kuin perinteisessäkin mediassa kolumnista, joka julkaistiin Helsingin Sanomien pääkirjoitusaukeamalla. Siinä esitettiin huoli joidenkin miesten seksinsaannista ja esitettiin, että se on ongelma, joka voi lisätä väkivaltaa yhteiskunnassa.

Ei tietenkään mitään uutta patriarkaatin auringon alla, että yksinäisyyttä ja läheisyyden puutetta, sukupuolesta riippumattomia ongelmia, katsotaan vain ja ainoastaan miesten näkökulmasta. Inceleiden päitä on silitelty mediassa varoen kuin vauvojen aukileisia kalloja. Ei mene puolta vuotta, ettei kepu-Suomessa esitetä huolta maakuntien poikamiehistä ja siitä, miten niille voisi muiluttaa naisia. Naisnäkökulmaa näihin ei ole kaivattu.

Lue lisää: Incel-miehistä puhutaan jatkuvasti, mutta entäs naiset, jotka ovat vastentahtoisessa selibaatissa? Anna kertoo, millaista elämä ilman seksiä ja parisuhdetta on

Ääneen lausumaton perusoletus on, että kun naisten oikeudet ovat lisääntyneet, ne ovat miehiltä pois. Ei voi enää luolamiehenä raahata tukasta naista luolaansa, ottaahan se pannuun geenistössä useamman tuhat vuotta.

Silti naisten seksuaaliset itsemääräämisoikeudet ovat niin tuore asia, että aina näissä yhteyksissä pitää toistella, etteivät naiset ole miehille seksiä velkaa. Vähän niin kuin naisten voimaannuttavissa bosslady-seminaareissa toistellaan, että ”naiset pystyvät siihen, mihin miehetkin”. Syvällä sisimmässään näihin on vaikea uskoa, patriarkaatti kun tekee kaikkensa heittääkseen kapuloita naisten rattaisiin. Etenkin niiden, jotka pyrkivät pois naisen perinteisestä roolista ja haluavat miesten pelikentille.

Eräässä aiheeseen liittyvässä somekeskustelussa miesoletettu totesi tuohtuneesti, että ”nyt vaikuttaa siltä, että naiset kuuluu hyväksyä sellaisina kuin he ovat, mutta miesten pitää muuttua.”

Misogyniapoliisi meinasi tukehtua partaansa. Näin ne asiat koetaan, kun on elänyt koko ikänsä miehen elämää eikä ole koskaan kohdannut niitä patriarkaatin kaksinaismoralistisia vaatimuksia, joihin naiset törmäävät päivittäin.

Jos haluaa parempaa palkkaa, ei pidä valita naisvaltaista alaa. Jos haluaa palkankorotuksen, ei pidä vikistä kuin neiti, mutta ei olla mikään kylmä biaatchkaan. Ei saa ylisuorittaa äitiyttä, mutta pitää omistautua sille. Ei saa piinata miestä tunteillaan, mutta pitää kannatella hänen vastaaviaan. Jos haluaa suostutella miehen tekevän osuutensa kotitöistä, pitää keskustella rakentavasti eikä saa nalkuttaa. Pitää olla syvällinen mutta omistautua ulkoiselle, sillä naisen arvo on ensisijaisesti hänen ulkonäössään. Sitä saa kommentoida kuka tahansa missä tahansa. Pitää varoa ketä tahansa missä tahansa, sillä naiseus on oma vika, joka voi triggeröidä joitakuita.

Naisille on annettu ja annetaan miljardeja ohjeita ja muuttumiskehotuksia joka ikisessä kuviteltavissa olevassa asiassa joka ikinen sekunti.

Patriarkaatin ja sen kannattajien mukaan yhteiskunta on hyvä näin. Se on biologis-jumalallisesti ja orgaanisesti muotoutunut, reilu lopputulema, jossa vahvin voittaa. Sitä ei pidä eikä voi muuttaa. Se on yhteiskunta, jossa mies on ihminen ja nainen sukupuoli. Patriarkaatti määrittelee ja muuttelee mielivaltaisesti sääntöjään ja naiset pomppivat niiden mukaan. 1970-luvulla sanottiin, että samapalkkaisuus toteutuu, kunhan naisten koulutustaso kohoaa. Naiset ottivat miehet koulutustasossa kiinni ja menivät ohi, mutta kuinkas kävikään. Keksittiin, että miesten tekemä työ on silti arvokkaampaa ja tuottavampaa.

Kun nainen sanoo, että tämä ei ole reilua, hänelle sanotaan, että yhyy, näin ne hommat vain toimivat, ryhdy tuotantotalousinsinööriksi. Kun nainen ryhtyy tuotantotalousinsinööriksi eikä edelleenkään saa samaa palkkaa kuin mies, hänelle sanotaan, että yhyy, näin ne hommat vain toimivat.

Mutta että jollekin miehelle meinasi tulla tunne, että joku ehkä vaati miestä muuttumaan!