Tällä palstalla misogyniapoliisi Virpi Salmi jahtaa mediassa ja yhteiskunnassa rehottavaa misogyniaa ja räpsäyttää rikkeestä kunnon rangaistuksen. Sinä pääset mukaan lautamieheksi, siis hetkinen, räps, maallikkotuomariksi.

Misogyniapoliisia jäi vielä vaivaamaan viime viikosta ajatus siitä, kuinka maailmassa toikkaroi ilmeisen lukuisa määrä miehiä ja ihmisiä, jotka elävät vahvassa uskossa, että naiseus on nykyään etu ja naiset käyttävät häikäilemättä valtaansa miehiin ja haluavat jotenkin tuhota heidät.

Se perustuu virheelliseen käsitykseen siitä, että naiset ovat päässeet asemaan, jossa he päättävät ja päsmäröivät kaikesta, ja miehet pystyvät enää vaikeroimaan keskustelupalstoilla. Tämä ei ole mikään uusi ajatus, vaan kaikenmaailman sovinistit ovat rummuttaneet sitä vuosikymmeniä, koko naisasialiikkeen historian ajan. Kun nainen saa itsenäisyyttä ja valtaa, siitä tulee mielivaltainen, vaarallinen kiukuttelija, jolla kasvaa karvoja rumassa naamassa.

Sillä on ollut kätevää pelotella naisia pysyttelemään kaukana feminismistä: et kai halua, suloinen nainen, että sinustakin tulee kauhea, miesten inhoama hirviö.

Jos ei ole hiukkaakaan seurannut mitään nykyaikaisia tasa-arvokeskusteluja, elää siinä samassa maailmassa. Suurin osa meistä suomalaista on kasvanut siinä. Siellä misogynia oli käsitteenä tuntematon, mutta ajattelumallina kaikkien omaksuma.

Parisuhteista ajateltiin, että nainen vokottelee itselleen miehen vähän kieroillen, pakottaa hänet sitoutumaan, sinetöi sen lapsilla ja sitten alistaa miesparan omaan sisustusmakuunsa ja siivouspäiviinsä. Mies ei pääse enää kaljalle ja kalareissuille, vaan kuuntelee kotona, kun nainen nalkuttaa moppi kädessä ihonvärisissä maksialushousuissa.

Kun omasta sukupuolesta oli luotu tämä mielikuva, ei ollut ihme, että teki mieli irtisanoutua siitä ja ryhtyä pick me -tytöksi: katsokaa, miehet, en ole ollenkaan niin kuin muut naiset!

Ei ole kauaakaan siitä, kun naistenlehtien julkkishaastattelut olivat täynnä vakuutteluja, että itse on aina viihtynyt poikaporukoissa ja tullut miesten kanssa paremmin toimeen. Naiset oli vain niin vastenmielinen viiteryhmä.

Eikä se mitään historiaa ole vieläkään. Vielä muutamia vuosia sitten maan näkyvimmät parisuhdeterapeutit puhuivat huolestuneina alistetuista miehistä ja siitä, kuinka parisuhteen ongelmat johtuvat päsmäröivistä naiskenraaleista tai siitä, että naiset ovat liian itsenäisiä.

Eli sekin, että nainen kantaa vastuun kotona ja hoitaa hommat, on väärin. Jos siitä huomauttaa, se vasta väärin onkin. Pitäisi muistaa olla rakentava, mielellään seksikkäissä alusvaatteissa.

Naisten osoittaminen päävastuullisiksi kaikista mahdollisista parisuhteen ja perheen ongelmista on niin tavallinen ajatuskulku, ettei se tunnu ollenkaan kummalliselta. Monet meistä alkavat nyökytellä, kun kuulevat kuvailuja ylisuorittavista, takakireistä pirttihirmuista, joiden armoilla miesparat elävät. Patriarkaatin vanhat sadut ovat niin paljon tutumpia kuin feminismin uudemmat totuudet.

Sen sijaan miesten kohdalla on aina todettava, ettei kaikki miehet eikä heitä pidä kollektiivisesti syyllistää.

Parisuhdeongelmiin tarjotaan ikuisesti sitä, että naisen pitää olla jotenkin toisenlainen, käyttäytyä vähemmän noin ja enemmän näin, antaa periksi ja tehdä kompromisseja, olla vähemmän oma itsensä ja enemmän kuin joku muu. Naisille hoetaan, että et voi muuttaa ketään muuta, voit muutaa vain itsesi.