Naisten palkkakehitys tyssää jo kesätöissä – pahin ongelma on insinöörien fanittaminen

Tällä palstalla misogyniapoliisi Virpi Salmi jahtaa mediassa ja yhteiskunnassa rehottavaa misogyniaa ja räpsäyttää rikkeestä kunnon rangaistuksen. Sinä pääset mukaan lautamieheksi, siis hetkinen, räps, maallikkotuomariksi.

TAPAUS: Suomessa naiset saavat miesvaltaisessa teollisuudessakin huonompaa palkkaa kuin miehet, vaikka naisten palkkakuopan piti johtua naisten omista alavalinnoista.

Tiedättehän sen vanhan virren, jota on ainakin jokaisen keski-ikäisen ihmisen nuoruusvuosista asti veisattu? Nimittäin sen, että sukupuolten välillä Suomessa oleva palkkaero johtuu siitä, että naiset itse valitsevat mennä huonommin palkatulle hoitoalalle.

(Tämä on monin tavoin bullshittiä, sillä naiset eivät itse valitse mitään huonompia palkkoja, siitä lisää täällä ja täällä.)

Väitteen tarkoitus on hiljentää tasa-arvokeskustelu, jota Suomessa on muutenkin vaikea käydä. Joillakin äänekkäillä miehillä menee nimittäin heti tunteisiin, jotka alkavat sykkivät kiihkeitä impulsseja siitä, että nyt miehiä syrjitään.

Nämä samat tunteet ovat vallanneet miehet jo 1800-luvulta saakka. Aina kun naisten vajavaisista oikeuksista on puhuttu historiassa, tasa-arvossa ollaan menty liian pitkälle.

Ja nyt monilla on lisäksi perstuntuma, että tasa-arvo on Suomessa valmis, eikä sitä kuulu sorkkia. Tätä mieltä tunnutaan olevan monissa yrityksissä ja työpaikoilla.

Muun muassa Tekniikan akateemiset on tutkineet, miten miesvaltaisilla tekniikan alan työpaikoilla tasa-arvoa toteutetaan ja seurataan. Silti monilla työpaikoilla ollaan sitä mieltä, että heillä on tasa-arvo. Sitä ei siis tarvitse erikseen toteuttaa ja seurata.

Siitäkin huolimatta, että sukupuolijakauma voi olla kuin jääkiekon miesten SM-liigan pukukopissa.

Tässä kolumnissa muuten siteerataan todella usein Tekniikan akateemisten tasa-arvotutkimuksia, jos joku on pannut merkille. Se johtuu siitä, että juurikaan muilla miesvaltaisilla aloilla ei tasa-arvoasioita tutkita. Kas, kun ei tarvitse, tasa-arvohan on jo!

Vaikuttaa myös siltä, etteivät ammattiliitot kovin mielellään tuo esille oman alan sisällä olevia, sukupuolten epätasa-arvoon liittyviä ongelmia.

Teollisuusliitto on Suomen suurin ammattiliitto. Sen jäsenistä miehiä on 76 prosenttia. Liitossa on 27 eri toimialaa, joista suurin osa on suomalaisten työmarkkinoiden tapaan erittäin sukupuolittuneita.

Naisvaltaisia aloja Teollisuusliitossa ovat pesulapalvelut ja vaatteiden valmistus.

Teollisuusliiton viimeisin palkkakatsaus on vuodelta 2022. Sieltä nyt varmasti näkee, kuinka naisille maksetaan miesvaltaisilla aloilla niitä parempia ja tasa-arvoisia palkkoja?

Pidätelläänpä hetki vielä niitä paraatitorvia.

Katsauksesta käy ilmi, että teollisuuden naisen euro on 89 senttiä, siis vain vajaat viisi senttiä enemmän kuin ”mitäs itse valitsitte matalapalkkaisen hoiva-alan” -selityksen piirissä olevilla naisilla.

Itse asiassa tasapalkkaa saadaan vain yhdellä toimialalla: posti- ja jakelualalla. Ala on myös Teollisuusliiton aloista selvästi pienipalkkaisin.

Ja millä teollisuuden alalla mahtavat olla naisten palkat heikommat? Siellä naisvaltaisessa vaatteiden valmistuksessa. Naisen euro on Suomessa tekstiilien ja vaatteiden valmistuksessa 73 senttiä.

Raportissa asiaa selitetään niin, että miehet työskentelevät alalla ”paremmin palkattuina koneiden käyttäjinä, kuljetustehtävissä ja kunnossapidossa”.

Insinöörejä fanittavassa Suomessa on jo vanha juttu, että koneiden hoitaminen ja käyttäminen on monin verroin tärkeämpi ja arvokkaampi työ kuin ihmisten hoitaminen.

Mutta koneita ei anneta työpaikoilla naisten hoidettavaksi, jos niiden käyttämisestä maksetaan enemmän palkkaa.

Jo kesätöissä pojat opetetaan ajamaan ruohonleikkureita ja muita pihakoneita, tytöt ohjataan kahvilaan kantamaan likaisia astioita tai kastelemaan kukkia. Tätä valintaa eivät tee nuoret itse, vaan aikuiset.

Työvälineiden jako on naisten näkökulmasta vähän kuin se Kummelin sketsi, jossa toinen saa arvonnassa aina kunnon vehkeen ja toinen pelleversion. Suomalaisessa työelämässä jako on tehty naisten puolesta.

Kuten muuan miesvaltaisella alalla työskentelevä nainen totesi: naisille annetaan sellaisia työtehtäviä, joihin naisten katsotaan sukupuolensa perusteella sopivan. Suorittavampaa, näpertelevämpää ja avustavampaa. Miehet ohjataan töihin, joista helpommin etenee organisaatiossa ylöspäin.

Tämä näkyy myös Tekniikan akateemisten ja Insinööriliiton taulukoissa, joissa naisten osuus pylväissä kutistuu, mitä korkeammalle organisaatiossa noustaan. Naisten eteneminen pysähtyy keskijohtoon.

Mitä isompi johtaja, sitä isompi palkkaero miesten hyväksi: naiset kun johtoportaissakin johtavat niitä ”naisille luonnostaan sopivia” alueita, siis tukitoimia, kuten HR:ää ja viestintää.

Se ”luonnostaan” nyt vain sattuu olemaan yhteiskunnan määrätietoisen naisen paikan osoittamisen lopputulos.

Samoissa tehtävissä saadaan samaa palkkaa, perustellaan vielä, kun loppuun saakka halutaan kieltää, ettei suomalainen työmarkkina suosi miessukupuolta.

Ehkä, mutta näin sukupuolittuneilla työmarkkinoilla kuin Suomessa ei tunnu montaa sellaista tehtävää olevan. Paitsi se postinjakelu.

Mitä nykyaikaisempia ja monimuotoisempia työtehtävät ovat ja mitä korkeammalle kivutaan työelämän hierarkiassa, on melkein mahdotonta löytää kahta samanlaista toimenkuvaa. Aina siis löytyy perusteita sille, miksi mies on olevinaan isomman liksan arvoinen.

Suomessa olisi aika lakata teeskentelemästä, ettei mitään sukupuoleen perustuvaa palkkaeroa ole olemassa. Niin kauan kuin teeskennellään – eikä edes tutkita asioiden oikeaa laitaa – ei korjauksiakaan saada aikaiseksi.