Tällä palstalla misogyniapoliisi Virpi Salmi jahtaa mediassa ja yhteiskunnassa rehottavaa misogyniaa ja räpsäyttää rikkeestä kunnon rangaistuksen. Sinä pääset mukaan lautamieheksi, siis hetkinen, räps, maallikkotuomariksi.

”En halua olla kiintiönainen”.

”En halua tulla valituksi sukupuolen perusteella”.

Siinäpä yleisimmät kommentit, joilla naiset itse vastustavat sukupuolikiintiöitä.

Misogyniapoliisi törmäsi somessa taas keskusteluun, jossa puhuttiin siitä, miksi sukupuolikiintiöt ovat huono asia. Naiset ovat omaksuneet käsityksen, että jos kiintiöt ovat käytössä, he tulevat valituksi pakosta eivätkä pätevyytensä takia.

Sukupuolikiintiöistä liikkuu paljon vääriä luuloja. Monet vastustavat niitä siksi, että kiintiöt uhkaavat vallitsevaa olotilaa. Vuosikymmeniä on ajateltu, että tasa-arvoasiat korjaantuvat itsestään, kun niistä ei pidä mitään meteliä.

Olen monesti vinoillut, että nykymittapuulla on sopivasti, jos mediassa ja politiikassa kolmasosa on naisia. Olemme niin tottuneita naisten aliedustukseen, että kun naisia on puolet, tuntuu jo siltä, että naiset dominoivat ja jyräävät miehet.

Tästä on kiinnostava havainto Ruotsista jo 1980-luvulta. Matematiikan opettaja Gunilla Molloy ryhtyi jakamaan vastausvuoroja tunnilla tasan, kun hänen kollegansa huomasi, että tasapuolisuusajattelustaan huolimatta Molloy suosi poikia. Kun molemmat saivat vastata yhtä usein, pojat alkoivat valittaa, että tytöt ovat koko ajan äänessä eivätkä he saa koskaan vastata.

Tekniikan akateemiset tutki neljä vuotta sitten tasa-arvoa tekniikan alan työpaikoilla. Niissä pidettiin tasa-arvoa tärkeänä ja itsestään selvänä arvona, mutta sen toteutumista ei seurattu mitenkään. Naiset eivät edenneet keskijohtoa ylemmäs eikä sitä nähty miesvaltaisessa työkulttuurissa ongelmana. Tutkimusraportti on otsikoitu raflaavasti: Valitaanko pätevin vain nainen?

Kun ryhdytään puhumaan siitä, pitäisikö naisia palkata enemmän, ihmisten päähän on siis valmiiksi ohjelmoitu ajatus, että nainen ei voi olla yhtä pätevä kuin mies, vaan tulee valituksi vain sukupuolensa perusteella, sukupuolijakaumaa koristamaan.

Oikeasti sukupuolen perusteella tulee valituksi mies. Häntä pidetään automaattisesti pätevämpänä ja kyvykkäämpänä, tutkimusten mukaan sekä miesten että naisten mielestä.

Naiselle sukupuoli on taakka, miehelle etu. Tutkimuksissa on kuitenkin osoitettu, että itse asiassa nykysysteemi suosii epäpäteviä miehiä. Kiintiöt eivät siis lisäisi epäpätevien naisten palkkaamista, vaan vähentäisivät epäpätevien miesten suosimista.

Ajatellaan, että naiset pääsevät huonosta palkkauksesta, kun vain hakeutuvat miesvaltaisille teknisille aloille. Niin ei käy. Miesvaltainen työkulttuuri ei näe syrjiviä tapojaan vaan pitää itseään tasa-arvoisena suomalaisen myytin mukaan eikä näe asiassa korjattavaa.

Pelkästään suomalaisessa yhteiskunnassa on lukematon määrä paikkoja, joissa naisilla on krooninen aliedustus. Sen takia yhä elellään luuloissa, kuinka naiset ovat varmaankin huonompia johtamaan, matematiikassa, tekniikassa, professoreina tai maanpuolustuksessa tai naisia ei kiinnosta päättäminen ja raha.

Näin ei ole, vaan naisia puuttuu näiltä paikoilta, koska he eivät sinne pääse. Palleilla jo istuvat johtajat palkkaavat kavereikseen samankaltaisia ja tutkimustiedon puutteessa kuvittelevat palkkaavansa vain pätevyyden perusteella.

Tätä vinoumaa on suomalaisessa yhteiskunnassa pyritty murtamaan sukupuolikiintiöillä. Ne ovat jo julkisessa hallinnossa käytössä, ja niiden perusteella kahta yleisintä sukupuolta pitää olla vähintään 40 prosenttia kumpaakin.

Jos sanoo, ettei halua olla kiintiönainen, ylläpitää ajatusta siitä, että naisia palkataan vain näön vuoksi, koska jos oikeasti saisi palkata kenet vain, se olisi lähes aina – mies.