Miksi on tärkeää kehua muita? Näin erotat aidon kehun imartelusta

Jokainen meistä tarvitsee myönteistä palautetta, kiitosta ja kehuja. Myönteisellä palautteella on valtava voima. Se auttaa jaksamaan ja nostaa mielialaa. Miten ihanaa onkaan kuulla työpaikalla, että teit tänään työsi hyvin tai läheiseltä ihmiseltä, että olet minulle tärkeä.

Tämä kuulostaa yksinkertaiselta, mutta todellisuus on usein toisenlainen. Tunneilmaston kehittämiseen erikoistunut psykologi Jarkko Rantanen sanoo, että myönteistä palautetta pitäisi antaa paljon enemmän.

”Työpaikoilla on valtava pula myönteisestä palautteesta. Ihmiset kertovat, että heidän työtään ei nähdä eikä heidän työsuorituksiaan arvosteta. Jos työpaikan ilmapiiriä halutaan parantaa, kannattaa antaa enemmän hyvää palautetta”, Rantanen kehottaa.

Hyvä palaute synnyttää myötätuulta. Ihmiset haluavat tehdä sellaista työtä, josta heitä kiitetään ja arvostetaan.

Kannustuksella on toinenkin seuraus: Työpaikan ilmapiiri muuttuu turvalliseksi, ja silloin esihenkilön on helpompi antaa kritiikkiä rakentavassa hengessä. Kun tietää, että toinen arvostaa, häneltä saatu kritiikki ei nujerra eikä nosta kritiikin saajaa vastakarvaan. Ammattilaiset pitävät rakentavasti annetusta kriittisestä palautteesta.

Niin mukavalta kuin myönteinen palaute tuntuukin, sen tiellä on esteitä. Jotkut ovat sitä mieltä, että kehuminen on hömppää eikä perustu tosiasioihin. Rantasen mukaan taustalla on usein myös se, että ihmiset eivät ymmärrä, miten paljon myönteistä palautetta kaivataan.

”Monesti luullaan, että työkaveri tai ystävä tietää automaattisesti sen, että hän luotettava tai hyvä jossain asiassa, eikä sitä tarvitse sanoa ääneen.”

Emme kuitenkaan osaa lukea toisten ajatuksia. Sen vuoksi on hyvä ilmaista sanoilla, mitä ajattelee, eikä kuvitella, että toinen tietää sanomattakin, että häneen voi luottaa. Jos kehut vilpittömästi ystävää tai työtoveria, saat hänet varmasti iloiseksi, ja ilo tarttuu sinuunkin. Arvostavilla sanoilla on suuri vaikutus.

Kehumista jarruttaa myös se, että kehuminen tuntuu joidenkin mielestä kiusalliselta. Kehuja itse voi vaivaantua, ja sama voi tapahtua kiitoksen saajalle.

Taustalla on Rantasen mukaan tottumus. On eletty kulttuurissa, jossa myönteinen palaute on pidetty piilossa. Tähän ei kuitenkaan kannata takertua, vaan antaa myönteisen palautteen virrata silloin, kun siihen on aihetta.

”Kiitoksen saaja kyllä kestää hetkellisen nolostumisen, ja jälkikäteen kiitos tuntuu hyvältä”, Rantanen sanoo.

Suomalaisessa kasvatusperinteessä on pelätty, että lapsi ylpistyy, jos häntä kehuu liikaa. Sananlasku taas väittää, että omakehu haisee.

Rantasen mukaan ylpeyttä voi tarkastella eri kulmista. Lapselle voi todellakin tehdä hallaa, jos häntä kehuu katteettomasti vääristä asioista. Jos lapsi kuulee jatkuvasti olevansa mahtava ja muita parempi, hän voi ylpistyä ja muuttua ylimieliseksi.

Ylimielisyys on ikävä piirre, ja ylimielisellä käytöksellä voi loukata toisia.

Aito ylpeys on upea tunne. Se ansaitaan omilla teoilla ja lisää usein vastuuntuntoa. Vanhemmille Rantanen sanoo, että lapsia kannattaa kehua perustellusti

Myönteinen palaute kiinnittyy johonkin, eikä leiju vain epämääräisenä ylistyksenä, joka lisää pienen ihmisen tunnetta kaikkivoipaisuudesta. Lapselle voi sanoa esimerkiksi, että hienoa, kun onnistuit kokeessa. Valmistauduit siihen niin hyvin, että se tuotti tulosta.

”Lasta kannattaa rakastaa ehdottomasti, mutta kehua vain perustellusti. Hänelle voi sanoa, että olet minulle aina arvokas ja rakas, tapahtuipa mitä hyvänsä.”

Imartelu on lähellä manipulaatiota

Joskus kehuminen on epäaitoa ja muuttuu imarteluksi. Imartelu on lähellä manipulaatiota. Kehu kohdistuu vääriin asioihin tai ei ole totta. Sen takana voi olla muita tavoitteita kuin mukavan palautteen antaminen.

Imartelija haluaa hyötyä kohteestaan ja saada hänet taivuteltua omaan tahtoonsa.

Tätä teki Ruben Oskar Auervaara, joka hurmasi naisia imartelulla ja perusteettomilla avioliittolupauksilla saadakseen heiltä rahaa. Auervaaran nimi jäi elämään käsitteenä, joka tarkoittaa petollista hurmuria.

Imartelu voi toki aiheuttaa haittaa paljon pienemmässäkin mittakaavassa. Sillä voi käydä kauppaa. Kehun sinua saadakseni sinut kehumaan minua tai tekemään minulle pieniä palveluksia.

Aina ei ole helppoa tunnistaa, onko kehuminen aitoa vai liittyykö siihen taka-ajatuksia.

”Usein epäaidon kehumisen tunnistaa siitä, että se ei tunnu hyvältä. Kehonkieli ja elekieli ovat ristiriidassa puheen kanssa. Auervaaran kaltaiset manipulaattorit voivat eläytyä omaan tarinaansa niin paljon, että totuutta on vaikea erottaa. Vasta pitkän ajan kuluttua alkaa tuntua, että tässä on jotain pielessä.”

Syvällinen kiitos on aitoa ja vilpitöntä

Rantanen jakaa kiitoksen antamisen kahteen luokkaan. Muodollinen kiitos on hyvä tapa, mutta se ei synnytä tunnereaktiota. Ilmaisut kiitos ruoasta, kiitos, kun autoit, kiitos muistamisesta liittyvät hyvään käytökseen ja ovat tärkeitä ihmisten välisissä kohtaamisissa.

Jos kiitos unohdetaan kokonaan työpaikalla, se herättää närää ja hämmennystä: ”Ei se edes kiittänyt!”

Muodollisen kiitoksen lisäksi on olemassa syvällisempi kiitos, joka on aitoa ja vilpitöntä.

”Vilpitön kiitos saa voimansa kiitoksen antajan aidosta kiitollisuuden tunteesta. Aito kiitos näkyy ja tuntuu äänenpainossa, eleissä, katseen suunnassa ja pienissä mikroilmeissä. Kiittäjä ja kiitoksen saaja aistivat toistensa tunnetilan. Tunteet tarttuvat ja hyvä olo leviää”, Rantanen kuvailee.

Kiitoksen saaminen on yksi ihmisen perustarpeista. Kaikki haluavat tulla nähdyiksi, arvostetuiksi ja ymmärretyiksi. Tähän liittyy empatia.

”Empatiaa on kahdenlaista. Kognitiivinen empatia tarkoittaa sitä, että toisen viesti ymmärretään. Affektiivinen empatia ja ymmärtäminen menee tunteisiin ja se on hyvin palkitsevaa. Tuntuu ihanalta, rauhoittavalta ja voimaannuttavalta, kun joku ymmärtää tunteiden tasolla. Tällaisen tunnetason yhteyden kokeminen on ihmisen perustarve, mutta sen kokeminen on valitettavan harvinaista.”

Tarve tulla ymmärretyksi seuraa meitä vauvasta vaariin. Se on psykologisella tasolla samanlainen perustarve kuin fysiologisella tasolla tarpeisiimme kuuluvat ravinto ja uni. Jos psykologiset perustarpeet jäävät toteutumatta, ihminen näivettyy. Itsetuntokin kärsii, jos positiivinen palaute jää olemattomaksi tai kokonaan saamatta.

Kaikki voivat opetella antamaan lisää positiivista palautetta. Hyvä esihenkilö antaa pientä kiitosta työntekijöiden arkisesta aherruksesta, vaikka joka päivä, kun se on perusteltua. Pomon ei tarvitse pelätä, että antaisi liikaa positiivista palautetta. Se lisää työntekijöiden motivaatiota ja tunnetta siitä, että asiat edistyvät. Työtoveri voi kiittää kollegaa hyvistä suorituksista ja mukavan ilmapiirin luomisesta.

Kiitos näkyy pienissä mikrotason huomioissa. Voit sanoa, että olipa kiva tehdä töitä kanssasi tänään ja hymyillä päälle. Näin syntyy tunnejalanjälki, jonka jätät työpaikalle.

Perheenjäseniä ja ystäviä kannattaa kiittää ja kehua samalla tavalla. Aviopuoliso on lähempänä kuin työtoverit tai ystävät. Puolison kanssa ei voi ylläpitää erilaisia rooleja, joiden taakse voisi piiloutua.

Silloin tulee esille puolia, joita muut eivät näe. Kritiikki puolisoa kohtaan voi olla suoraviivaisempaa kuin muita kohtaan.

”Osoita arvostusta myös puolisoa, lapsia ja läheisiä kohtaan. Aito arvostus on yhteydessä pitkään kestävään rakkauteen”, Rantanen sanoo.

Myös itseään voi kiittää. Monet miettivät illalla ennen nukahtamista, mitä hyvää on saanut päivän kuluessa aikaan. Jotkut pitävät kiitollisuuspäiväkirjaa. Ne ovat hyviä tapoja.

Rantanen kehottaa tutkimaan omaa sisäistä puhetta. Olemme itsellemme usein kovin kriittisiä. Mitä jos puhuisitkin itsellesi kuten hyvälle ystävälle: ”Hyvin tehty. Selvisit juuri niin hyvin kuin se tämän päivän resursseilla oli mahdollista. Hyvä sinä!”

Jarkko Rantanen

on työelämän tunnetaitoihin ja organisaatioiden tunneilmaston kehittämiseen erikoistunut psykologi, tietokirjailija ja valmentaja.

Juttu on julkaistu Voi hyvin -lehdessä 6/2021.