On kevät 2022, kun tapaamme Nina Nuutilan ensimmäisen kerran. Hän on Turussa asuva 53-vuotias hankinta-alan ammattilainen – ja työnhakija.

”Minut irtisanottiin laivanrakennuspuolen sisustusostajan työstä lokakuussa 2020, kun koronarajoitukset tyhjensivät laivat asiakkaista”, hän kertoo.

Hän aloitti työnhaun heti ja suoritti työvoimatoimiston palkanlaskijan koulutuksen.

”En halunnut istua kotona tyhjänpanttina”, hän sanoo.

Kun palkanlaskijan koulutus oli loppusuoralla, Ninalle tarjottiin määräaikaista työtä laskunkäsittelijänä.

”Kyseessä on äitiysloman sijaisuus, ja työsuhteeni päättyy vuoden 2022 lopussa”, hän kertoo keväällä.

Häntä jännittää, löytyykö oman alan työpaikka ennen kuin sijaisuus päättyy.

Ninan paksu muistikirja alkaa täyttyä nopeasti. Sinne hän merkitsee jokaisen työhakemuksen. Hän hakee niin hankinta-alan paikkoja kuin palkanlaskijan, asiakaspalvelun, HR:n ja muidenkin uusien alojen töitä.

”Toivoisin, että voisin palata takaisin hankinta-alalle. Palkanlaskijan ammatissa joutuisin aloittamaan urani ihan alusta”, hän pohtii.

Eräässä vastausviestissä kiitetään Ninaa haastattelusta ja pahoitellaan vain, miten pitkän ajan jälkeen viesti tulee. Samalla kerrotaan, ettei Nina pääse enää seuraavaan vaiheeseen.

”Siitä jäi aika tyly fiilis. Valmistauduin ja osallistuin haastatteluun kesälomalla, ja tällaisen lyhyen vastauksen sain. Toivoisin, että jos pääsee työhakuprosessissa pitkälle, hylkykirjeessä olisi edes jotakin palautetta, joka auttaisi työnhaussa eteenpäin.”

Parempi fiilis jää kirjeestä, jossa Ninaa kannustetaan: Kiitos siitä ajasta, jonka olet panostanut hakemukseen. Työnhaku voi olla joskus hurjan väsyttävää, mutta kannustamme sinua jatkamaan, siinä sanotaan.

”Viestistä tuli olo, että tuohon organisaatioon hakisin heti uudestaankin. Ainakin he ymmärtävät, kuinka paljon vaivannäköä työnhaku vaatii”, hän pohtii.

Nina sanoo, että on olemassa selkeitä syitä, miksi hylkyviesteihinkin kannattaisi käyttää aikaa.

Syksyllä työnhaku alkaa väsyttää. Nina tekee hakemuksia ja perehtyy avoinna oleviin paikkoihin, mutta useista paikoista ei kuulu mitään.

Olo tuntuu hetken myös yksinäiseltä. Nina purkaa tuntojaan autossa.

Lue myös: Voisiko nelipäiväinen työviikko toimia?

Miksi työnsaaminen on näin vaikeaa osaavalle viisikymppiselle? Nina kokee ulkopuolisuutta tilanteensa takia, mutta tutkimukset osoittavat, ettei hän ole vaikeassa tilanteessaan yksin. Ikääntyvään naispuoliseen työnhakijaan kohdistuu tutkitusti ikäsyrjintää.

Tietokirjailija Sirpa Pääkkönen on tutkinut ikäsyrjintää, ja hänen mukaansa kaksi suurinta ikäsyrjintää kokevaa ryhmää Suomessa ovat synnytysiässä olevat kolmekymppiset naiset ja yli 55-vuotiaat naiset.

Ajatushautomo Akava Works on puolestaan selvittänyt, että 55 vuotta täyttäneillä naisilla on merkittävästi suurempi riski kokea ikäsyrjintää kuin miehillä. Kyse on siis sukupuolittuneesta ilmiöstä.

Toisaalta koronan aikana työnhaussa erityisen hankalassa asemassa ovat olleet nuoret työnhakijat, joilla ei ole kokeneempien ammattilaisten verkostoja.

Sanonta, jonka mukaan työmarkkinoilla oleva nainen on aina vääränikäinen, ei ole tuulesta temmattu.

Sirpa Pääkkösen mukaan 55-vuotiaita irtisanotaan herkästi yt-neuvotteluissa, eivätkä he löydä uutta työtä. Näin kävi myös Ninalle. Kaikenlainen syrjintä, tapahtuu se iän tai sukupuolen perusteella tai niiden risteyskohdassa, on kielletty Suomessa yhdenvertaisuuslain ja tasa-arvolain nojalla.

Lue myös: Marjaana Toiminen ymmärsi työhaastattelussa, että haluaakin vaihtaa alaa

Viisikymppisiin ja sitä vanhempiin työnhakijoihin liittyy ennakkoluuloja: hitaasti uusia asioita oppiva, heikosti muutoksiin sopeutuva. Usein näihin ennakkoluuloihin liittyy ajatus, että ikääntyvä työnhakija aiheuttaa paljon työterveyskustannuksia.

Nina muistuttaa, etteivät ennakkoluulot pidä aina paikkaansa.

”Vaivoja on tietysti iän myötä enemmän. Mutta harrastan kyllä enemmän liikuntaa ja syön terveellisemmin kuin kymmenen vuotta sitten. Minulla on nyt enemmän aikaa pitää itsestä huolta verrattuna niihin vuosiin, kun lapset olivat pieniä.”

Heikkoa sopeutumista tai uusien ohjelmistojen hidasta oppimista Nina ei tunnista.

”Olen käyttänyt elämässäni niin montaa eri ohjelmistoa, ettei uusien järjestelmien oppiminen ole kyllä mikään aito ongelma.”

Nina huomauttaa, että keskiverto 50-vuotias nainen on sosiaalisesti huomattavan kokenut. Työporukat, harrasteporukat, lasten koulutoiminta, puolison suku, kaveriporukat, hän luettelee verkostoja.

Aivotutkimuksen näkökulmasta iäkäs työnhakija ei ole älyllisen kapasiteettinsa puolesta toisarvoinen valinta. Tiedon prosessoinnin nopeus alkaa tosin hidastua jo 18–19 ikävuoden jälkeen, ja lähimuisti on huipussaan noin 25-vuotiaana.

Kyky tulkita toisten tunnetiloja on kuitenkin korkeimmillaan vasta 40–50-vuotiailla, ja niin sanottu kristallisoitunut älykkyys eli elämän aikana kertynyt tietotaito on korkeimmillaan 60–70-vuotiailla. Näiden osa-alueiden jalostuminen paikkaa aivojen hidastuvaa käsittelynopeutta ja lähimuistia.

Miksi viisikymppinen nainen kannattaisi palkata töihin, Nina Nuutila?

Kello tikittää, ja Ninan työsuhde on loppumassa joulukuussa. Annamme Ninan CV:n ja muut tiedot Henrico Digitalin liiketoimintajohtaja Minna Kruhsen arvioitaviksi. Henrico Digital on erikoistunut digi- ja IT-osaajien suorahakupalveluihin, ja Kruhse on itsekin headhunter.

Kruhse tutustuu ensin Ninan LinkedIn-profiiliin.

”Ensinnäkin Nina saa ison plussan siitä, että hän on aktiivisesti ja näkyvästi LinkedInissä. Se on useiden rekrytoijien pääkanava. Nina kertoo avoimesti olevansa työnhaussa, ja profiili on muutenkin ajantasainen”, hän kehuu.

Kruhsen mielestä Ninan työnhakijan profiili on kauttaaltaan kunnossa: hän on kokenut ammattilainen, joka on päivittänyt osaamistaan paitsi kouluttautumalla myös ottamalla haltuun uusia alustoja.

Kruhse on kierrättänyt Ninan cv:n kollegoillaan, ja kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että CV on liian tiivis.

Mitä, eikö CV:n pitänytkään mahtua yhdelle sivulle?

”Ehkä niin, jos on vasta työuraansa aloitteleva kolmekymppinen. Mutta jos on paljon työkokemusta, on paljon kerrottavaa. Tämän voisi hyvin levittää kahdelle sivulle.”

”Kun aikaisempaa työkokemusta on paljon, kannattaa CV:ssä kertoa vain viimeaikaisista ja ammatillisesti tärkeimmistä työsuhteista. Ei siis uran alkupuolen harjoitteluista tai lyhyistä pätkistä.”

Kruhse vinkkaa, että Ninan kannattaa kertoa ansioluettelossa itsestään perustiedot, kuten asuinpaikka ja syntymäaika. Nina on jättänyt iän tietoisesti pois, ettei se vaikuttaisi heikentävästi hänen mahdollisuuksiinsa päästä haastatteluun.

”Summittainen ikä tulee kyllä joka tapauksessa ilmi työkokemuksesta ja koulutuksesta. Mielestäni perustietojen kertominen tuo CV:hen tiettyä luotettavuutta. Tietenkään tarkkaa syntymäaikaa ei tarvitse paljastaa, jos ei halua.”

Syrjitäänkö Kruhsen mielestä ikääntyviä naisia työelämässä?

”Yrityksissä ei ehkä nähdä diversiteetin kasvattamisessa erityistä etua, vaan usein halutaan samanikäisiä ihmisiä tiimeihin. Ei headhunterille sanota, että haluamme tietynikäisiä hakijoita. Mutta kun yritys kertoo, ketkä pyydetään haastatteluun, sinne päätyy usein heidänikäistä porukkaa”, hän kertoo.

Lue myös: Miksei hyväkään tyyppi löydä töitä?

Kruhsen mielestä kaikenikäiset naiset ovat työnhakutilanteissa liian vaatimattomia. Ero miehiin on selvä.

”Naiset kertovat haastattelussa auliisti, mitä kaikkea he eivät osaa. Headhunterina törmään siihenkin, että naiset eivät edes hae paikkoja, joiden hakukriteerejä he eivät täytä täysin. Tässä suhteessa kaikenikäiset naiset tarvitsevat rohkaisua hakea sellaisia paikkoja, jotka heitä kiinnostavat.”

Kruhsen mukaan sosiaalisen median ja digitaalisten työkalujen esiinmarssi tuottaa kieltämättä vanhemmille hakijoille keskimäärin jonkin verran hankaluuksia.

Kun 50-vuotias aloitti työuransa, maailma ei ollut digitaalinen. Ero 20–30-vuotiaisiin diginatiiveihin on ilmeinen, eikä suunta ole muuttumassa vaan tahti pikemminkin kiihtyy.

”Ikääntyneeltä työnhakijalta vaaditaan tässä ylimääräistä vaivannäköä: pitää pyrkiä uudistumaan ja opettelemaan uutta, koska muutos on vääjäämätöntä.”

Kruhsen mielestä Nina on näin tehnytkin. Mistä sitten kiikastaa?

”Soveltuvuusarvio tehdään yhden hetken perusteella, ja tulokset voivat vaihdella. Jos ei tunnista itseään tuloksista, se kannattaa ehdottomasti kertoa testin teettäjälle ja rekrytoivalle yritykselle. Testi ei ole viimeinen totuus työnhakijasta, eikä rekrytointipäätöksen pitäisi perustua lopulta pelkkään soveltuvuusarviointiin”, Kruhse muistuttaa.

Iso osa soveltuvuusarvioiden tuloksista ovat muotoa: ”Suositellaan varauksin.” Arvio kuulostaa tylyltä, mutta testejä tekevät yritykset antavat arviota ”Suositellaan” harvoin.

Testit tehdään johtamisen ja tiimin muodostamisen tueksi. Jos ei tule valituksi, se ei tarkoita, että olisi epäonnistunut tai epäpätevä. Ehkä ei vain ole sopinut olemassa olevan tiimin rakenteeseen.

Kun lokakuu kääntyy marraskuuksi, Nina saa pitkän hiljaisen kauden jälkeen kutsun työhaastatteluun. Kyse on hankinta-asiantuntijan paikasta, juuri sellaista mitä hän on etsinyt.

Nina kuvaa itsestään videon heti haastattelusta tulon jälkeen.

Nina pääsee odotetusti haussa eteenpäin. Vuorossa ovat soveltuvuuskokeet sekä ryhmähaastattelu ja psykologin haastattelu. Myös toisesta hakupaikasta kuuluu hyviä uutisia.

”Pieni stressi tässä pukkaa, mutta yritän olla lunkina”, Nina pohtii.

Lopulta tulee odotettu tieto: hän ei saa hankinta-asiantuntijan paikkaa, eivätkä muutkaan haut etene.

”Soveltuvuuskokeen matemaattis-loogista päättelykykyä mittaava osuus meni kyllä hyvin, mutta tekstiosion testi meni penkin alle”, hän harmittelee.

Vuoden loppu ja nykyisen työsuhteen päättyminen lähestyvät. Työhakemuksia on kertynyt 103. Siksikin Nina alkaa muuttaa käsitystään ikäsyrjinnästä. Aikaisemmin hän ajatteli, ettei ikäsyrjintää ole, nyt tilanne näyttää toisenlaiselta.

Sitten tapahtuu käänne: Nina on hakenut töihin Turun kaupungille, ja vaikka hän ei saa hakemaansa paikkaa, hänelle tarjotaan kahden kuukauden sijaisuutta samassa organisaatiossa. Hän pääsee auttamaan muita työttömiä työnhaussa.

”Pääsen töihin – ihan läsnätöihin!” hän intoilee.

”Luulin olevani etätyöihminen, mutta nyt tajuan, että työpaikalle pääseminen tuntuu kuin olisi päässyt vankilasta vapauteen. Täällä on todella monenikäistä porukkaa – täällä ei varmasti ole ikäsyrjintää ollenkaan”, hän kertoo.

Vaikka uusi työ päättyy jo helmikuussa, Nina on toiveikas, että jotain jatkoa löytyisi.

”Kun on itse käyttänyt niin suuren määrän aikaa työnhakuun ja on ollut vaikeuksia työn löytämisessä, olen ymmärtänyt, että haluan työskennellä jatkossa työttömien parissa”, hän toivoo.

Oletko sinä kohdannut sukupuoliperusteista ikäsyrjintää? Miten naisiin kohdistuva ikäsyrjintä näkyy mielestäsi työelämässä?

Millaisia kokemuksia sinulla on työnhausta? Oletko kokenut syrjintää ikäsi vuoksi?